Pitkästä aikaa!

Marsu, Markus ja Susku saapuivat Christchurchiin (tai Jeesuksenkirkkoon, niinkuin he sen suomentavat) viimevuoden loppuhetkillä. Jälleennäkemisen riemu oli suuri kunhan olimme ensin hölmistyneesti tuijottaneet toisiamme hetken aikaa Riccartonin ostarilla; onhan se nyt jo aika ihmeellistä nähdä ystäviä parin vuoden tauon jälkeen, mutta vielä kolme kerralla ja sellaisia ystäviä, jotka on tuntenut pitkään ja jotka olivat osa arkea Suomessa. Aivoilla meni hetki tämän prosessoimiseen ja leukakin taisi loksahtaa auki. Sitten halattiin!

Uusi vuosi yhdessä

Tämän pienen alkushokin jälkeen oli hauska huomata että he eivät ole muuttuneet yhtään, ja juttu jatkui kuin emme olisi erossa olleetkaan! Kukaan heistä ei myöskään näytä vanhentuneen päivääkään, minkä täytyy olla Suomen kylmän ilmaston ansiota (eihän ruokakaan vanhene pakastimessa). On ollut ihana hengailla yhdessä ja onkin surullista että jo ylihuomenna Marsun ja Markuksen on lähdettävä pois. Onneksi Susku jää vielä vähäksi aikaa!