Lomalla

Olen taas laiminlyönyt blogini lähes kuukaudeksi...se on helppoa kun tapahtuu paljon. Joulukuun lopussa oli kiirettä töissä, kun projektit piti saada valmiiksi ennen lomille lähtöä. Sitten olikin joulu, äiti saapui tänne vierailulle, matkustelimme, tuli uusi vuosi, pikkusisko muutti Englantiin, ja palasin takaisin töihin. On hassua, että kun elämässä tapahtuu jotain bloggaamisen arvoista, sitä tuntee olevansa niin kiireinen että blogitekstin kirjoittaminen on jotakin aivan ylivoimaista. Kerrottavaa olisi siis useamman kymmenen blogitekstin edestä, mutta koetan nyt tiivistää koko joululomani yhteen kirjoitukseen.

Joulu.

Joulu ei ole minulle iso juttu. Se on ihan kiva juhla, ja silloin ei tarvitse mennä töihin. Tänä vuonna minulla ei ollut mitään joulusuunnitelmia, ja ilahduinkin kovasti kun työkaverini Mike pyysi minua mukaansa vuorille kokonaisen päivän varoitusajalla. Hän oli saanut käyttöönsä kaverinsa mökin (noh, vaellusmajan) Arthur's Passista ja teimme sieltä käsin kaksi päivävaellusta. Vietimme hienon (ja erilaisen) jouluaaton kiiveten Avalanche Peakille ja joulupäivän nautiskelimme kävelystä ja maisemista Bealey Spur Trackillä. Molempina iltoina kokkasimme hyvää ruokaa ja joimme viiniä, mikä oli silkkaa luksusta, sillä normaalisti vaelluksella ruokapuoli on melko yksinkertainen. Olihan kuitenkin joulu, jolloin hyvä ruoka kuuluu asiaan.

Jouluaatto vuoren huipulla

Mummy's back - muumion paluu :)

Tapanina äiti saapui Christchurchiin ja jälleennäkemisen riemu oli suuri vaikken ole ollut täällä kuin 14kk. Äiti saapui aamulla, ja otin tavoitteekseni pitää hänet hereillä iltaan asti jotta päivärytmi menisi kerralla kohdalleen. Veimme vähät matkatavarat kämpälle ja kävelimme kaupunkiin. Kahden tunnin ulkonaolo oli liikaa, ja äiti poltti itsensä tulipunaiseksi auringossa. Iltakuudelta jet lag iski armotta ja löi äitiltä tajun kankaalle.

Minä ja äiti Akaroassa

Matkustelua

Halusin näyttää äitille Uutta-Seelantia, jotta hän ymmärtäisi miksi viihdyn täällä enkä palannut Suomeen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Olemme nähneet vuoria, järviä, Tyynen valtameren, Tasmanian meren ja viiniviljelmiä. Olemme maistelleet viiniviljelmien satoa ja uineet molemmissa merissä (minä olen, äiti ei uskaltanut, mutta kahlasi). Hän väittää nyt ymmärtävänsä miksi viihdyn täällä, mutta kuulemma ei itse haluaisi jäädä tänne. Kumma tyyppi.

Hokitika

Uusi vuosi

Vietimme uuden vuoden täällä Christchurchissa; kävimme elokuvissa, jonka jälkeen äiti suuntasi kotiin rentoutumaan ja minä kaupungille. Keskustassa oli live musiikkia ja tietysti kohokohtana keskiyön ilotulitus. Uusi vuosi on jostain syystä aina ollut mielestäni vuoden paras juhla. Uudessa vuodessa on jotain haikeaa, kun eletty vuosi muuttuu menneisyydeksi. Uusi vuosi on myös nimensä veroisesti jotain uutta ja jännittävää, ja silloin tulee väkisinkin ajateltua tulevaisuuden suunnitelmia, samoin kuin kerrattua kuluneen vuoden saavutuksia.

Viime vuonna sain ensimmäisen työpaikkani insinöörinä joka mahdollisti viisumin saamisen ja Uuteen-Seelantiin jäämisen. Olen siitä ylpeä. Viime vuonna matkustelin paljon, sain uusia ystäviä ja aloitin uuden harrastuksen. Olen viime vuoteen hyvin tyytyväinen. Tänä vuonna aion matkustaa lisää ja lyödä lukkoon suunnitelman siitä mitä teen sitten kun Seelannin viisumi umpeutuu. Tänä vuonna käyn myös hammaslääkärissä!

Tässä vielä pari kuvaa Lake Tekapolta:

Äiti kahvilassa

Maisemaa Mt John Walkwayltä

Mt Cook