Elämää Kirkonkylällä

Terveiset äitille, joka keksi että Christchurchin voi suomentaa Kirkonkyläksi. Parhaat ratkaisut ovat usein yksinkertaisia!

Elämä on asettunut rauhallisiin uomiinsa muuton ja töiden aloittamisen jälkeen. Raadan kahvilassa pitkää päivää huonolla palkalla, mutta en tahdo valittaa, sillä saanhan olla Uudessa-Seelannissa! Yritän etsiä parempaa työpaikkaa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Työkokemuksen puute vaikeuttaa insinöörin töiden saamista. Jatkan kuitenkin yrittämistä; ulkomaan työkokemus näyttäisi hyvältä CV:ssä!

Talo johon muutin on osoittautunut tosi kivaksi! Meitä on täällä viisi, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Kaikki kämppikset ovat kivoja ja meistä on jo tullut hyviä kavereita! Kaikki vieraat, joita yhtenä iltana oli peräti seitsemän, ovat lähteneet, ja nyt talo tuntuu ihmeen hiljaiselta. On hauskaa jakaa talo kavereiden kanssa; aina on seuraa, ja jos haluaa omaa rauhaa voi vetäytyä omaan huoneeseen ja sulkea oven perässään. Parasta tässä paikassa on halpa vuokra, johon kuitenkin sisältyy ihan kaikki. Meillä on pesukone, telkkari, DVD-soitin, hyvin varusteltu keittiö ja kaksi polkupyörää joita voi käyttää. Vuokraan kuuluu myös netti, ja toissapäivänä ostin uuden läppärin jotta voin hyödyntää sitä! Asensin itselleni ääkköset, ja uusseelantilaiseen näppäimistöön tottuneena koetan muistaa käyttää niitä :)

Tänään mulla oli vapaapäivä töistä. Päätin viettää laiskan päivän ja olla tekemättä mitään erityistä. Olen lukenut kirjaa ja näpertänyt tietokoneen parissa, sillä siinä on vielä uutuudenviehätystä. Kävin kämppikseni Rossin kanssa lähiostarilla, ja ostin kaikkea mitä ruokakomerosta tulee löytyä. Uuteen paikkaan muuttamisessa on aina se tuskastuttava osa, että kaapista puuttuu ruoanlaiton perustarvikkeet. Sitä alkaa kokata, ja huomaa ettei ole suolaa eikä pippuria öljystä puhumattakaan. Ostin myös purkinavaajan.

Kävin paikallisella kössihallilla, mutta se vissiitti ei tuottanut toivotunlaista tulosta. Olisin halunnut liittyä jäseneksi ja kysyä jos voisin pelata liigaa, mutta en edes päässyt sisään, sillä ovi oli lukittu. Päästäkseen hallille tarvitsee avainkortin, joka myönnetään vain jäsenille. Koputtelin oveen, mutta kukaan ei avannut. Kuulin tutun kössipallon mätkeen seinää vasten ja se vähän kirpaisi, kun ei itse pääse pelaamaan. Koetan onneani uudelleen keskiviikkona. Katsoin netistä että silloin on seurailta, ja se voisi olla hyvä aika ryskyttää ovea niin pitkään kunnes joku avaa. Lähetin viikko sitten sähköpostia nettisivuilla mainittuun osoitteeseen, mutta sieltä ei ole vastattu. On todella turhauttavaa ettei pääse kössäämään. Kun seuraavan kerran pääsen kentälle mut on raahattava sieltä väkisin pois!

From Auckland to Christchurch in three weeks

Life is the thing that happens to you while you're busy making other plans. That quote is printed on my flight ticket, and I like it!

For the past three weeks my life has been full of changes, which of course is something you expect when you're travelling. Changes make life interesting, though I sometimes miss the routines of "normal" life.

I left Auckland to go travelling with my friend. I wanted to go to South Island and he wanted to go tramping, so we combined these two things and went tramping on the way to South Island. We headed to the mountains in Tongariro National Park, where we did a three day tramp that took us on top of a volcano and around the mountain that played the role of Mt Doom in Lord Of The Rings movies. Standing on top of that volcano, my legs shaking from exhaustion after climbing a steep rocky cliff, is one of my favourite NZ experiences. Having to make all that effort made me appreciate the magnificient view even more!

The crater

From the mountains we headed to Wellington and took the ferry to South Island. I couldn't go tramping to Abel Tasman National Park because of the really painful blisters I had, and I spent the next week working on a vineyard. After my friend had finished the tramp there, we met again in Kaikoura and hitchhiked to Christchurch, where I now am.

A seal in Kaikoura

Christchurch is a really nice city; it's green and it has a nice relaxed atmosphere without being boring. The only negative thing I can come up with is that it's very difficult to type "Christchurch" fast and get it right. I have to check the spelling and usually add an h or a c :)

The Southern Alps

In fact, I like Christchurch so much, that I've decided to stay here. I have rented a room, got a job and I even have a library card, of which I'm very proud. The library card makes me feel like I really lived here, and I like that feeling. Yesterday I went to the library and loaned two books.

The room I rented is in a house which I share with four other travellers. The funny thing is, that we're all from different countries! My room is nice and fully furnished, but for some reason the walls are painted yellow. I want to decorate it a bit, and I was thinking that a computer would look nice in there. I will also buy a plant. For a couple of days the house will be full of life; we have three Argentinian guests and my two German friends are arriving today!

Our house

My new job is in Cathedral Cafe, and as the name implies, it's in the cathedral that's located in the middle of the city. It's the most famous building in Christchurch and also one of the main tourist attractions, so I guess that most of our customers (if not all) are tourists. There's a gift shop too, so after visiting the cathedral everyone can buy a fridge magnet and have a cup of coffee.

I start in my job tomorrow, and I'll be serving tables and washing dishes. I'm looking for an engineering job all the time, so that I'd get experience and of course enough money to make a trip to Australia!

Christchurch

No jo on nimi kaupungille keksitty. Sanassa on kolme ch:ta, eika sita voi lausua suomeksi. Nimi onkin kaupungin ainoa heikkous. Christchurch (taas se piti kirjoittaa...) on ehdottomasti kivoin Uuden-Seelannin suurista kaupungeista! Se ei ole niin rahjainen kuin Auckland eika niin tuulinen kuin Wellington. Kaupungissa on paljon kauniita rakennuksia ja patsaita, vihreita puistoja ja sita halkoo joki, jota pitkin vanhanaikaisesti pukeutuneet miehet sauvovat turisteja veneillaan.
Kaupungin kuuluisin paikka ja keskus on Cathedral Square, jonka keskella kohoaa ylla olevassa kuvassa oleva kirkko. Vietimme ensimmaisen paivan heittaytymalla rohkeasti muiden turistien joukkoon ja kayttelimme kameroita ahkerasti. Kavimme myos Botanical Gardenissa, joka oli mahtava vihrea laiska kaupungin sydamessa. Mulla oli jo hieman ikava kaupunkiin, vaikka pidankin luonnosta ja telttailusta. Mieluiten matkaan kauniiden maisemien aareen rauhoittumaan kun silta tuntuu, ja lopun ajan asun elokuvateatterin valittomassa laheisyydessa!

Wizard - paikallinen kylahullu

Koska olemme ravanneet viimeiset kaksi viikkoa paikasta toiseen (noh, Antti ainakin on), paatimme ottaa taalla rennosti ja olla lahtematta mihinkaan. Tama sopi minulle hyvin, silla olenhan uudessa kotikaupungissani ja tottakai paloin halusta tutustua siihen. Samalla voin etsia toita, silla viinitilalla ansaitut muutama sata dollaria eivat riita pitkaan.

Voi myos olla, etten selvia enaa montaa viikkoa ilman kossia. En ole paassyt pelaamaan moneen viikkoon, ja nyt sita vaikeuttaa akuutti rahapula ja se, etta mulla ei ole kenkia, mailoja, saatikka palloa. Kengat jai Aucklandiin ja mailat Saksaan. Ehka loydan toita kossihallilta ja saan pelata ilmaiseksi :)

Taalla on ratikka :)

Aika nettikahvilassa on loppumassa, mutta pyydan viela palvelusta teilta kaikilta. Christchurchille on keksittava lempinimi, silla en millaan jaksa toistaa sita puheessa ja kirjoituksissa. Laittakaa ehdotuksia kommentteihin; parasta ehdotusta ei palkita mutta siita ollaan suuresti kiitollisia!

Etelasaari

Paasimme etelasaarelle tuulisen ja keikuttavan lauttamatkan jalkeen. Pictoniin tutustuminen jai hyvin vahiin, silla saavuimme sinne illalla, ja oli jo pimeaa. Koska minulta on rahat loppu, suuntasin heti aamusta Blenheimiin tyon hakuun, ja tanaan aloitin viinitilalla. Mun haastava tehtava on leikata pensaista vihreat rypaleet pois ja jattaa sinne tummat (kypsat) rypaleet. Haukaa on, etta tasta hommasta saa enemman rahaa kuin kahvilasta!!

Antti lahti kohti Abel Tasmanin kansallispuistoa ja uutta vaellusta, ja tarkoitus on viela menna yhdessa Christchurchiin, josta Antti lentaa Aucklandiin ja jonne mina jaan kunnollisen tyopaikan hakuun.

Vuoristoseikkailu

Matkaa on tehty viikko ja olemme selvinneet Wellingtoniin ja nettikahvilaan koneen aarelle. Toimittuani pari paivaa Auckland-oppaana, hyppasimme bussin kyytiin ja saavuimme Taupoon, joka toimi viimeisena kaupunkietappina ennen villia vuoristoseikkailua Tongariro National Parkissa. Ostimme viimeiset retkeilykamat (pipon ja sormikkaat), ja sitten pikkuinen ramiseva bussi ajoi meidat Whakapapa Willageen, josta Tongariro Northern Circuit -vaellusreitti alkoi.

Mt Ngauruhoe

Ensimmaisena paivana meilla oli tulenpalava kiire ehtia ensimmaiselle leirinta-alueelle ennen auringonlaskua, joten painelimme hankalassa maastossa tuhatta ja sataa ja ehdimme kuin ehdimmekin pystyttaa teltan auringonvalossa. Auringon laskettua laskeutui yllemme myos kylmyys; olimmehan kuitenkin aika korkealla, noin tuhanneessa ja kahdessasadassa metrissa. Pistin fleecen paalle ja vedin pipon korville ja kommin makuupussiin nukkumaan.

Auringonlasku vuoristossa

Seuraavan paivan etappi oli rankka, silla vuorossa oli osuus nimelta Alpine Crossing...tama oli koko reitin upein kohta, mutta kiivettyani tulivuorelle kivista rinnetta pitkin polvet naarmuilla 20kg rinkka selassa reidet uupumuksesta taristen, olin jo ihan valmis heittamaan rinkan alas seuraavalta jyrkanteelta ja polttamaan vaelluskengat mahtavassa roviossa. Onneksi nama fiilikset menivat ohi pienella levolla ja myslipatukalla, ja sitten olinkin valmis kiipeamaan seuraavan, ei niin jyrkan, mutta pidemman rinteen.

Ylhaalta oli mahtava nakoala yli koko puiston, ja olimmehan me yhdella tulivuorten valissa sijaitsevalla matalammalla huipulla. Antille tama ei riittanyt, vaan han paatti viela lahtea tulivuoren valloitukseen Mt Tongariron laelle. Mina laskeuduin silla aikaa Emerald Lakeseille ja odottelin siella vuoren valloittajan saapumista ja seuraavalle leiriytymisalueelle matkaamista.

Emerald Lakes

Viimeisena vaelluspaivana urakoimme koko matkan takaisin Whakapapaan. Jalat olivat jumissa edellisen paivan kiipeamisesta ja laskeutumisesta, ja rakot olivat kipeat. Onneksi makia oli enaa vain alkumatkasta, ja viimeinen 16km oli suht tasaista maastoa. Taivalsin koko matkan urheasti mielessani kaupungissa odottavat ihanuudet: sanky, pizza ja kylma kokis. Perilla kantapaista vuoti verta ja nilkutin pikkaisen, mutta rakoista, hiertymista ja paikallisten makaraisten puremista huolimatta vaellus oli mahtava kokemus, ja olo oli kuin voittajalla!

Me & Mt Ruapehu

Tana iltana matka jatkuu lautalla Pictoniin etelasaarelle! Rahat on lopussa, mutta valiako tuolla, silla paasen vihdoin nakemaan etelasaaren maisemat! Mun on etsittava tyo, mutta toiveissa on kiertaa etelasaari ja nahda Fjordland viela tana kesana :)

Suuntana etelä

Tulevan kolmen viikon ajan en matkusta yksin, sillä Antti saapui tänä aamuna Aucklandin lentokentälle 45 tunnin matkustamisen jälkeen. Kauas on pitkä matka, varsinkin jos lähtee Jyväskylästä.

Aloitimme päivän perinteikkäällä Mt Edenille kiipeämisellä. Vuoren laelta näkee koko kaupungin, ja tuijottelimme näkymää syöden piknik-eväitä. Sieltä suuntasimme kämpälle suunnittelemaan matkaa. Saimme aikaan alustavan matkasuunnitelman ja lähdimme kaupungille hankkimaan varusteita. Antti osti pyyhkeen, shortsit ja flipflopit, ja minä löysin Kathmandun alesta kolme t-paitaa. Kolme hyvännäköistä ja hyvälaatuista t-paitaa kolmella kympillä. Se on 15 euroa! T-paidat olivat ihan järkevä ostos, koska mulla ei ole kuin toppeja, ja vaeltaessa voi olla ihan hyvä että on kangasta suojaamassa olkapäitä rinkan hihnoilta. Ostin kanssa seksikkään otsalampun, etten yöllä kompastu kukkienkastelumatkalla.

Huomenna onkin aika pakata, miettiä matkustuspäivät, ostaa bussiliput ja tehdä kaikki muu mikä on jäänyt tekemättä. Sitten ei muuta kuin rinkka selkään ja matkaan, jälleen kerran kohti uusia seikkailuja. Lähteminen tuntuu taas jännittävältä, mutta samalla myös surulliselta, sillä ehdin kotiutua Aucklandiin näiden reilun kolmen kuukauden aikana. On haikeaa muuttaa pois Samin ja Ennin luota, sillä heidän kanssaan asuminen on ollut viihtyisää ja ennen kaikkea hauskaa! Koetan pitää mielessä, että tulin tänne matkustelemaan, ja lähteminen on olennainen osa matkustelua. Jos ei lähde, ei voi myöskään saapua minnekään :)