Squash Stats

"Currently ranked 41 by grading out of 4831 female players in NZ" lukee paikallisella kössisaitilla. Aloitan siis tällä viikolla käyntiin pyörähtäneen kauden rankattuna 41. Uudessa-Seelannissa, mikä vastaa rankingsijoitusta 3 Eteläsaarella.

Kävin tutkimassa uutta kössisaittia johon joku innokas kössihenkilö on tilastoinut kaikki Uudessa-Seelannissa pelatut kilpailuottelut viime kaudesta alkaen. Tämä vaatii kyllä mielipuolista omistautumista lajille. Sieltä voi hakea omat tilastonsa ja ruudulle ilmestyy mm. graafinen esitys pistesaldon kehittymisestä ja tietoa siitä kuinka monta ottelua pelasin kauden aikana, ketä vastaan, kuinka monta kertaa ja monestiko voitin tai hävisin. Ilmeisesti siis viime kaudella voitin 96% pelaamistani kilpailuotteluista ja kartutin pistesaldoani sadalla.

Nettisaitti löytyy osoitteesta www.squashstats.co.nz jos jotakuta kiinnostaa käydä sitä tutkimassa. Minun tilastoni saa näkyviin laittamalla nimeni hakukenttään ja painamalla enteriä :)

Tämän kauden tulokset eivät ole vielä päivittyneet, mutta avasin kauden 3-0 voitolla tiistain liigapelissä.

Hengailua Henkan kanssa

Tänä viikonloppuna minulla on ollut suomalaista seuraa kun Henkka tuli tänne Christchurchiin työmatkalle. Sen lisäksi että sain puhua suomea koko viikonlopun, sain tuliaisiksi muumikassillisen pantterikarkkeja, Fazerin sinistä, Jenkki-purkkaa ja Viivi ja Wagner-sarjakuvakirjan! Kaikkein mukavinta on kuitenkin puhua omaa äidinkieltä; yleensä puhun suomea vain puhelimessa kun iskä soittaa. Kukaan muu ei soita, meilaaminen tai lärvikirja tuntuvat suosituimmilta vaihtoehdoilta yhteydenpidossa (lienee myös helpompaa aikaeron takia). En ole edes huomannut kaipaavani suomen puhumista, mutta Henkan kanssa jutellessa yllätyin siitä miten kivaa suomen puhuminen olikaan.

Henkka ja minä (taustalla Castle Hill)

Lauantai-aamuna tapasimme keskustassa ja kiertelimme Christchurchia kunnes alkoi satamaan. Menimme museoon sadetta pitämään ja sieltä sitten shoppailemaan. Henkka osti tuliaisia ja minä löysin laukun ja kivat mustat kengät. Ostin tällä kertaa kalliit jotta ne kestäisivät hieman pidempään kuin edelliset Aucklandista ostetut jotka irvistävät jo rumasti. Heitän ne roskiin kunhan uudet kenkäni saapuvat. Siroon kanootin kokoiseen jalkaani kengät piti tilata pohjoissaarelta saakka...

Sunnuntaina ajoimme Craigieburniin Henkan tulevien työkavereiden kanssa pienelle päivävaellukselle. Nyt tiedän olla lähtemättä biologien (pahoittelen kovasti jos tämä on väärä termi) kanssa kävelyretkille. Kulutimme 3,5 tuntia puolentoista tunnin reittiin, sillä vähän väliä piti pysähtyä ihailemaan sammalta, pyydystämään koppakuoriaisia tai valokuvaamaan erilaisia heiniä. Aluksi tuntui ihan kiinnostavalta kuunnella biologien turinoita, mutta jonkin ajan kuluttua aloin turhautua siihen ettemme tuntuneet etenevän ollenkaan :) Pääsimme kuin pääsimmekin reitin loppuun pienen kukkulan laelle mistä oli hienot näkymät yli tasankojen ja vuoria kohti.

Illalla sitten vein Henkan lempibaariini Fat Eddie'siin jossa oli joku paikallinen duo soittamassa jazzia. Henkasta oli ihmeellistä että sunnuntai-iltana voi vain kävellä baariin kuuntelemaan livemusiikkia ilman että kukaan karhuaa pääsymaksua. Sitten hän ilmoitti että tulee viihtymään Kirkonkylällä oikein hyvin kun hän muuttaa tänne perheineen muutaman kuukauden päästä.

Wild Foods Hokitika

Tänä viikonloppuna menimme Janien ja Craigin kanssa länsirannikolle Hokitikaan Wild Foods-festareille. Hokitika on pieni hiljainen kaupunki jonka asukkaiden vaatekaappien sisältö koostuu lähinnä kumisaappaista ja flanellipaidoista. Kerran vuodessa kaupungin asukasluku moninkertaistuu kun hurja määrä ihmisiä saapuu festareille hassuihin asuihin pukeutuneina maistelemaan omituisia ruokia (ja paikallista olutta). Meillä oli hassut hatut jotka ihan itse aamulla teimme ilmapalloista.

Lehmänutarekoju

Festaripaikaksi oli valittu iso nurmikenttä ja sinne oli pystytetty pieniä kojuja joissa myytiin vaikka mitä friteeratuista Mars-patukoista eläviin heinäsirkkoihin. Itse olin aloittanut festaritunnelmaan valmistautumisen luonnollisesti jo edellisenä iltana, ja iloisella mielellä varustautuneena ostin hieman olutta ja söin mm. lehmän utaretta (järkyttävän pahaa), toukan (limaista mutta maukasta), krokotiilia (vähän kuivahkoa), kengurua (tosi hyvää) ja haita (vähän kuin turskaa). Maistamatta jäi mm. madot, heinäsirkat, kivekset ja lampaan häntä, mutta en ole tästä ollenkaan pahoillani. Omituisuuksien lisäksi söin tietysti erikoisuuksia kuten muikkua, joten mahassakaan ei olisi riittänyt tilaa.

Matokahvila

Illan tullen festareiden päätyttyä menimme takaisin leirintäalueelle ja otimme pienet nokoset. Heräsimme juuri sopivasti ennen auringonlaskua ja menimme katsomaan sitä rannalle virvokkeiden kera. Auringonlaskut länsirannikolla ovat erityisen kauniita, sillä näyttää ihan siltä kuin aurinko putoaisi mereen. Vielä senkin jälkeen kun aurinko on jo kadonnut näkyvistä säteet värjäävät taivaan voimakkailla punaisen ja oranssin sävyillä. Rannalle syttyi parinkymmenen metrin välein isoja kokkoja joissa poltettiin ajopuita. Mahtavaa! Istuimme nuotion äärellä aamuyöhön kuuntelemassa aaltojen pauhua vuoroveden noustessa ihan nuotioiden lähelle ja ihmettelimme miten sitä ikinä tottuu taas asumaan järven rannalla. Jäänköhän kaipaamaan meren ääntä ja suolaista tuoksua?

Tasmanianmeri on illalla kauneimmillaan

Muuttoviikonloppu

Muutin taas vaihteeksi uuteen kämppään. Muuttaminen alkaa sujumaan jo rutiinilla, sen verran usein tulee vaihdettua asuinpaikkaa. Tällä kertaa olen rivarin päädyssä keskustassa ja kämppiksinä ovat Petra ja Lucas, joiden kanssa asuin siinä ihan ensimmäisessä Christchurchin talossa. Tämä on talo numero neljä ja äsken laskin että muutan keskimäärin kerran neljässä kuukaudessa. Tähän taloon kirjoitimme ihan oikean vuokrasopimuksen joka on voimassa elokuuhun asti. Silloin Petra ja Lucas lähtevät Argentiinaan (josta Lucas on kotoisin) ja minä joko hommaan uudet kämppikset tai etsin taas uuden kämpän, sen näkee sitten!

Kämppä etupuolelta

Uusi kämppä on kiva, ja tuntuu enemmän omalta kuin edellinen talo. Päättelin, että nuorelle ihmiselle joka on kokoajan menossa sopii paremmin kämppä keskustassa kuin iso talo lähiössä. Meillä on kaksi makuuhuonetta (pienempi minulla ja isompi Petralla ja Lucaksella) ja viihtyisä olohuone ja suhteellisen iso keittiö/ruokailuhuone. Kaappitilaa on riittävästi, mikä onkin hyvä kun tuota rojua on kertynyt jo niin paljon että muutto piti tehdä kahdessa erässä kun kaikki ei enää mahtunut kerralla autoon! Lisää piti toki ostaa kun piti hankkia kahvinkeitin (ennen olen käyttänyt kämppisten), viinilaseja (ei tarvinne selittää) ja kylpymattoja jne.

Kämppä takapuolelta (keskimmäinen puska on rosmariinia ja tuoksuu ihanalta!)