Arki

Nyt on koittanut arki tänne toiselle puolelle maailmaa. Mulla on oikein kiva arki: asun kavereiden kämpällä, joten mulla on aina seuraa. Käyn töissä läheisessä kahvilassa, joka on vilkas ja jossa riittää puuhaa. Mulla on hauska harrastus, se on peli nimeltä squash.

Me ollaan käyty pelaamassa kössiä pari kertaa viikossa. Viimeiset kaksi kertaa ollaan pelattu Remuera Rackets Clubilla, joka on paras halli missä ollaan käyty tähän saakka. Siellä on hienot kössikentät, joilla on mukava pelata, ja ulkona on tenniskentät ja palmuja. Siellä on myös sauna, ja epäilen, että jossain on myös uima-allas. Lainasin pari testimailaa, ja jutustelin samalla mukavia pro shopin sedän kanssa. Kävi ilmi, että hän on valmentanut Suomen miesten kössimaajoukkuetta joskus aikaa sitten. Mainitsi Vierumäen ja paljon tuttuja pelaajia ja ihmisiä kössipiireistä. Maailma on pieni paikka. Nyt mulle sähköpostia jos joku muistaa englantilaisen kaverin nimeltä Paul. Sukunimi ehti jo unohtua...

Töissä urakehitykseni on ollut huimaa. Eilen kävin baristakurssin, ja nyt osaan tehdä kaikenmaailman erikoiskahveja ja minulla on siitä oikein todistus. Teen täyttä kuusipäiväistä viikkoa, paitsi tällä viikolla seitsemän päivää, kun lupasin tuurata kaveria (lisää tunteja, lisää rahaa!). Työpäivät ovat aika pitkiä. Tänään tein 9,5h ja lounastauko oli 20 minuuttia. Huomenna ei onneksi ole kuin 6 tuntinen päivä. Töistä saa ilmaisen lounaan (kolme eri vaihtoehtoa) ja niin paljon kahvia kun haluaa. Yleensä ehdin juomaan kahvia vain lounastauolla.

Toinen työpäivä

Sain kutsun töihin täksi päiväksi, ja tein jo nelituntisen työpäivän. Ja mikä jännä päivä tästä tulikaan! Pääsin kassalle ottamaan vastaan tilauksia ja venkslaamaan rahojen ja pankkikorttien kanssa! Luulin, että mut palkattiin ihan vain tarjoilijaksi, mutta otin ilolla tämän uuden homman vastaan.

Siinä on jotain haastetta, kun ihmiset tilaavat monta asiaa nopeasti ja ne kaikki pitäisi saada tietokoneelle, joka välittää tilauksen baristalle ja kokille. Eli jos mä mokaan, kaikki menee ihan päin mäntyä, koska barista ja kokki toimivat sen perusteella, mitä mä koneelle laitan. Sitten pitää vielä muistaa kysyä, että haluaako rouva vaahtokarkkeja kahvinsa kera ja tuleeko siihen kenties yksi vai kaksi sokeripalaa vaiko ollaanko sitä kenties dieetillä ja halutaan makeutusainetta. Ja herralta pitää tiedustella, että tuleeko paahtoleivän kanssa munia paistettuna vai keitettynä ja ottaako hän yksi vai kaksi siivua pekonia ja haluaako hän pekonin rapeana.

Tämän homman oppimiseen menee vielä aikaa, koska kaikki ruoat ja juomat ja lisukkeet pitää löytää tietokoneelta nopeasti ja pitää muistaa kysyä ja tehdä oikeat jutut. Onneksi EFTPOS- eli pankkikorttisysteemi on helppo. Kortti vain vetäistään lukijan läpi ja asiakas valitsee omalta päätteeltään miltä tilitä maksaa ja sitten näpyttelee tunnuslukunsa. Mitään allekirjoitusta ei tarvitse, ellei kyseessä ole luottokortti. Tämän te kaikki varmasti halusittekin tietää. Lisää näitä juttuja, ja blogilla ei kohta enää ole lukijoita.

Tässä on kuva "mun kahvilasta". Kyltti (Frasers) ei valitettavasti näy kuvassa, mutta kahvila jokatapauksessa on tuossa kulmassa, missä on pöytiä ja tuoleja ulkona. Huomatkaa joulukuusikoristeet katolla! Kahvila on hyvällä paikalla Mt Eden Roadilla ja se on aika kallis. Tervetuloa kahville jos satutte kulkemaan ohi! Täältä saa palvelua myös suomeksi.

Frasers

Eilen kävimme kävelyllä New Marketissa, ja takaisin tullessa päätimme oikaista puiston läpi, koska siellä oli kauniita kukkaistutuksia ja muutenkin niin nättiä. Päätimme ottaa pari valokuvaa, ja kun siinä zoomailimme, emme ollenkaan huomanneet poliisisetää, joka oli ilmestynyt paikalle. Yhtäkkiä vaan kuului "What do you think you are doing here? Eli: Mitä ihmettä luulette tekevänne täällä?". Mä yllättyneenä vastasin "erm...taking photographs... eli: ööö, otetaan valokuvia...". Poliisisetä oli tosi vihainen, ja sanoi että tämä on yksityisalue eikä täällä saa olla. Ulkopuolella on suuri kyltti joka ilmoittaa asiasta! Me (kaksi blondia suomalaistyttöä) varmaan näytettiin tosi vaarallisilta, koska poliisi oli niin virkaintoinen, että saattoi meidät ulos alueelta. Eikä me nähty sitä suurta kylttiä, mistä se puhui. Siellä tosin oli pieni kyltti, mutta se osoitti ihan toiseen suuntaan. Noh, koko hässäkkä oli meistä hauska :) Kotimatkalla, jota emme siis kulkeneet puiston läpi, vaan puiston ympäri, näimme peltohiiren. Kuva on tuossa alla.

Peltohiiri

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivä on nyt takana. Tein kokonaisen kolmen tunnin vuoron lounasaikaan. Aluksi oli aika hiljaista, joten minulle ehdittiin opettamaan uusia jänniä juttuja. Nyt osaan leikata voista kolmioita ja taitella takeaway pahvilaatikoita. Sain kehuja voin leikkaamisesta: mun paloista tuli kuulemma hienoja, ja suoriuduin tästä hommasta nopeasti ja tehokkaasti. Salaisuus piilee siinä, että uittaa veistä kuumassa vedessä ennen kuin leikkaa voita. En kehdannut kertoa, että meillä kotimaassa on sanonta, että "uppoaa kuin kuuma veitsi voihin". Olisivat voineet vaikka pettyä, kun tämä kikka on ihan yleisesti kaikkien tiedossa. Ajattelin, että olen luonteeltani kuin luotu voikolmioiden leikkaajaksi, sillä tulisin hulluksi jos niistä ei tulisi symmetrisiä ja tasamittaisia. Pilkon jokatapauksessa kaiken samankokoisiksi ja -muotoisiksi paloiksi. Kiitos äiti, että perin tämän sinulta. Nyt siitä on hyötyä :)

En tiedä koska mulla on seuraava työvuoro. En ole vielä tämän viikon työvuorolistalla, joten mulle ilmoitetaan asiasta tekstarilla. Toivottavasti pääsen taas pian töihin; mun työt on niin yksinkertaisia, että töissä olo tuntuu enemmänkin harrastukselta. On mukavaa olla töissä ihmisten parissa. Ne tulevat niin kovin iloisiksi kun saavat ruokaa! Meillä on vain kauniita ruokia. Sellaisia, mihin asetellaan heiniä poikittain tai pirskotetaan pari tilkkaa kastiketta lautasen reunalle. Meillä on myös varsin ihmeellisen nimisiä kahveja. Soijamaitoon tehty vähärasvainen kofeiiniton vaniljamokkalatte vaahtokarkilla.

Uutisia

Kommenteista päätellen mun kirjoittelu on taas vaihteeksi ollut epäjohdonmukaista. Jätin varmaan jotain oleellista kirjoittamatta jossain vaiheessa. Olen siis takaisin Aucklandissa ja asustelen kahden suomalaiskaverini luona Mt Edenissä. Tämä asetelma tullee pysymään jonkin aikaa, sillä sain toissapäivänä töitä läheisestä kahvilasta! Olen tosi iloinen, olenkin halunnut olla töissä kahvilassa! Mun vaativa tehtävä on kuskata asiakkaille ruokaa tai kahvia tai molempia ja siivota pöydät. Mun mielestä aika hyvin, että työnhaun kolmantena päivänä tärppää. Ja vielä läheltä, mun täytyy kävellä töihin vaivaiset 15 minuuttia! Tämä kuitenkin on 1,3 miljoonan ihmisen kaupunki, eli työpaikka olisi voinut olla kauempanakin.

Hain töitä ihan vain kyselemällä kahviloista ja ravintoloista. Jostain omituisesta syystä täällä halutaan aina töihin joku jolla on kokemusta tarjoilemisesta, mikä on hassua, sillä eihän siinä työssä tarvitse osata kuin hymyillä. Tietty jonkinasteinen englanninkielentaito on oltava. Mulla ei tietysti ole minkäänlaista kokemusta kahviloissa tai ravintoloissa työskentelemisestä, mutta eihän ne sitä täällä tiedä :)

Tämä kyseinen kahvila oli viimeinen mistä kysyin sinä päivänä. En aluksi edes ajatellut kysyä, sillä mulla oli ihan luottavainen olo parin muun paikan suhteen, missä mun yhteystiedot oli otettu ylös. Päätin kuitenkin vielä käydä tässä kahvilassa, kun se jokatapauksessa oli ainoa mistä en ollut vielä kysynyt. Paikan pomo kysyi, että voinko tehdä yhden "koevuoron" jotta he näkevät miten suoriudun duunista, ja minuuttia myöhemmin olin jo essu päällä kuskaamassa latteja ja cappucinoja. Kolmen tunnin jälkeen mulle sanottiin, että voin lopettaa tältä päivältä ja tulla tiistaina takaisin. Nyt mulla siis on työ tammikuun loppuun asti! Helmikuussa lähdemmekin vaeltamaan, todennäköisesti eteläsaarelle, joten hommat on aika hyvin reilassa! Onpahan rahaa ostaa makuupussi ja mitä sitä nyt ikinä vaelluksella tarvitseekaan. Ainakin makuupussin ja suklaakeksejä.

Työtä hakemassa

Olen metsästänyt duunia kaksi päivää kyseenalaisella menestyksellä. Otin kohderyhmäksi kahvilat, koska olisi kiva olla kahvilassa töissä. Olen kiertänyt kaikki lähialueen kahvilat, joissa tarjotaan eioota. Yhdessä paikassa mun yhteystiedot otettiin ylös, koska saman ketjun toisessa kahvilassa tarvittiin porukkaa, mutta sieltä ei ole vielä kuulunut soittoa. Kävin myös yhdessä kahvilassa, johon soitin lehti-ilmoituksen perusteella, mutta sinne haluttiin joku pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Muutenkin lähes joka paikkaan halutaan koulutettu ja kokenut barista (sellainen joka tekee ammatikseen erikoiskahveja), mutta eikös nyt tuosta ihan hyvin selviäisi insinöörin koulutuksella? Olen minä kahvia keittänyt työpaikassa jos toisessakin.

Tästä lievästi lannistuneena kävin tänään muutamassa hostellissa tsekkaamassa ilmoitustaulut, josko siellä olisi jotain töitä tajolla. Yhteen Kathmandun myymälään etsittiin myyjiä joulukiireiden ajaksi, joten päätin kipaista siellä. Arvatkaa oliko mulla CV mukana? Ei ollut, mutta jätin taas yhteystiedot, jotta herra manager voi soittaa mulle ja sopia ajan haastatteluun. Mun tuurilla se palkkaa jonkun, jota se haastatteli tänään. Mutta nyt olen printannut lisää CV:itä, eli niitä riittää jaella ympäri kaupunkia.

Tänään sattui kaupassa hassu juttu kun olimme ostoksilla. Kävimme suomeksi varsin älykästä keskustelua keksihyllyn luona, ja hämmästyimme kovin kun vieressä seisova kaveri kommentoi meidän juttuja, myöskin suomeksi!! Se oli joku Tomppa, joka oli viereisellä tietyömaalla duunissa. Meni hetki, ennenkuin osattiin vastata Tompalle yhtään mitään. Änkytettiin hetken verran ihan hölmistyneinä. On niin epätodennäköistä törmätä toisiin suomalaisiin Mt Edeniläisen supermarketin keksihyllyllä.

Job hunting

I called the tax authorities this morning, and I got my tax number, which means...I can start working! Only, I don't have any work, but I can do something about that. So wish me luck in job hunting!

Road Trip

Ah ja voi, oli niin kivaa matkustella ympari Seelantia! Olispa mulla iso kasa rahaa, jai niin monta mielenkiintoista paikkaa nakematta. Jos jollain on ylimaaraisia setelinippuja, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ottamaan ne vastaan!

Onnistuin Taupossa ollessani ystavystymaan parin saksalaisen tyton kanssa, ja yksi heista sattui omistamaan pakettiauton. Sattumoisin hanen piti palata Aucklandiin hakemaan Seelantiin saapuva poikaystava lentokentalta, joten mina nohevana tyttona pummasin kyydin! Bussipassissa oli juuri sopivasti kredittia, etta paasin Napierista Taupoon, ja vietin siella pari ekstrapaivaa kyytia odotellessa. Olen aika peeaa, ja olisin mielellani jatkanut matkustamista kun kerta paasin reissaamisen makuun, mutta on parempi olla tuhlaamatta kaikkia pennosia.

Oli niin loistavaa palata Taupoon!! Hostellille oli tullut porukka Aucklandilaisia opiskelijoita, ja jarkkasimme spontaanit kemut illaksi! Ei yhtaan haitannut, etta suurin osa opiskelijaporukasta oli poikia, eika sekaan hirveasti harmittanut, etta he sattuivat opiskelemaan retkeilyoppaiksi :) Parikymmenta sporttijabaa ja meidan tyttoporukka! Oli ihan mielettoman hauskaa!

Vasyneina kemuista menimme seuraavana paivana kuumille lahteille, joissa voi istua ja uiskennella kuin kylpylassa. Ero kylpylaan on se, etta kuuma vesi pulppuaa luonnostaan maasta ja laskee lopulta jarveen. Oli vekkulia istua kuumassa "altaassa" ja valilla pulahtaa uimaan kylmaan jarveen! Bikinikausi on siis avattu!

Tanaan ajoimme kaverini kanssa pakulla Aucklandiin. Pysahdyimme matkalla Cambridgessa ja Hamiltonissa. Oli kiva pikku road trip! Autolla on kiva matkustella, kun on vapaa aikatauluista ja voi pysahdella mielenkiintoisissa paikoissa!

Opin seelantislangia: chillaxing = relata. Sweet as!

Napier

Saa muuttui kertaheitolla paremmaksi kun hyppasin itarannikolle menevaan bussiin. Napier on meren rannalla ja muistuttaa hieman kaikkia muita rantakohteita joissa olen ikina kaynyt. Turisteilta viedaan rahat hinnoittelemalla kaikki ylakanttiin ja trendikkaissa kahviloissa istuu liikaa aurinkoa saaneita keski-ikaisia. Mina nautin kevaisesta auringonpaisteesta lukemalla kirjaa rannalla. Ranta-asusteena tosin oli viela shortsit ja huppari.