Uudesta-Seelannista

Aika lentää kun on hauskaa. Kaksi viikkoa tuli ja meni; kössikisat ovat takana ja tänään Suomen joukkue lähti Christchurchista kotia kohti. Kävin viemässä joukkueen mikkeliläismiehistön lentokentälle, ja oli kiva kuulla miten paljon he pitivät Uudesta-Seelannista. Itse olen hullaantunut Seelantiin ja sen lumihuippuisiin vuoriin, sinisiin järviin, vehreisiin metsiin ja merituulelta tuoksuviin rantoihin. Tottakai tässä maassa on huonotkin puolensa, en kiellä sitä. Elintaso täällä on matalampi kuin mihin olen tottunut, mutta se ei tee minua yhtään vähemmän onnelliseksi. Eikä myöskään kiiwejä, jotka eivät kyllästy kuuntelemaan kotimaansa kehumista. He tietävät miten kauniissa maassa asuvat ja osaavat arvostaa sitä.

Vaellus @ Arthur's Pass

Kun kössikisat ovat nyt ohi ja suomalaispelaajat nauttimassa Uuden-Seelannin nähtävyyksistä, minä lähdin kolmen päivän vaellukselle Rossin kanssa Arthur's Passin maisemiin. On kiva päästä välillä pois kaupungista ja pitkä Labour Day-viikonloppu mahdollisti pidemmän irtioton. Christchurchin parhaita puolia on sen sijainti; vuorille ajaa vain kaksi tuntia ja sieltä vielä löytää alueita joita turistit eivät ole kansoittaneet.

Ensimmäisenä päivänä sää oli aurinkoinen, mutta illalla majalle päästyämme alkoi sataa lunta. Sitä tuli lisää koko yön, mikä ei luvannut kovin hyvää seuraavan päivän etapille, jota ei vaikeusasteensa (ja lumivyöryvaaran takia) vuoksi suositella tehtäväksi lumiseen aikaan. Päätimme kuitenkin kokeilla, ja toisena päivänä kävelimme kolme ja puoli tuntia vain todetaksemme että solasta ylös kiipeäminen ilman jääkiipeilyvarusteita on huono idea.


Kävelimme hieman pettyneinä takaisin samalle tuvalle josta aamulla olimme lähteneet. Tämä oli jo toinen vaellus jolla olemme joutuneet kääntymään takaisin olosuhteiden takia. Ehkä tästä voisi oppia sen, ettei vuorelle kannata lähteä kuin kesällä. Talvella (tai keväällä) voisi toki kantaa mukanaan jääkiipeilyvarusteet, mutta sitten aletaan jo puhua toisenlaisesta astetta vaativammasta vaeltamisesta, mikä ei ollut ainakaan tämän reissun tarkoitus.

Vuoret ovat tunnettuja nopeasti muuttuvista olosuhteistaan, ja jo iltapäivällä keli muuttui lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Matka takaisin tuvalle muuttui koko reissun kohokohdaksi lumen sulaessa polulta tehden etenemisen helpommaksi. Maisematkin näyttivät kauniimmilta auringossa kimaltaen kuin lumisateen läpi nähtynä.
Aina sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi, ja se pätee myös vaeltamiseen. Vaikka takaisin kääntyminen harmittaa, pettymys unohtuu nopeasti. Seuraavaa vaellusta suunnitellaan parin viikon päähän :)

Squash World Masters '08

World Masters alkoi todenteolla tänään. Tein viisituntisen iltavuoron tournament controllerina omalla klubillani; tehtävänäni oli pitää huolta siitä, että meidän hallilla homma toimii ja pelaajat ovat ajoissa kentällä ja tuomitsemassa matseja. Siinä onkin tekemistä, kun turnauksessa on yli 750 pelaajaa. Otteluita pelataan 25:llä kentällä kuudella hallilla jos oikein muistan.

Suomen joukkue avajaiskulkueessa

Tournament controllerin homma on helppoa jos pelaajat ovat oikeilla halleilla oikeaan aikaan ja puhuvat englantia. Paino sanalla jos. Ilta meni kuitenkin hyvin, sillä meitä oli kaksi, ja kun toinen päivitti tuloksia, toiselle jäi aikaa vastailla pelaajien kysymyksiin. Jotenkin kaaviot on onnistuttu tekemään niin hankalasti tulkittaviksi, että jokainen tahtoo varmistaa seuraavan matsinsa meiltä.

Maorisoturi

Kivaa mutta rankkaa työtä. Mulle tuli mieleen ajat kahvilassa, kun olin kassalla ottamassa tilauksia vastaan. Olet jumissa asioimassa yhden ihmisen kanssa, jonossa on ainakin sata muuta ja tiedät vielä miljoona asiaa mitkä pitäisi tehdä. Ja sitten vielä tykkään siitä!

Kisojen avajaiset

Arthur's Pass

Alla kuvia tämänpäiväiseltä retkeltä Arthur's Passiin. Ajoimme eteläsaaren keskiosaan Eteläisille Alpeille ja kävimme kävelemässä lyhyen (1,5h) kävelylenkin reitillä, joka vei meidät laakson poikki joenvartta seuraten.

Koti-ilta

Olen asunut uudessa kodissani nyt viikon, mutta koska yleensä vietän kaikki illat harrastuksissa tai kavereiden kanssa, tämä on ensimmäinen ilta kun ehdin rauhassa olla kotona ja tehdä kotijuttuja. Kokkasimme japanilaisen kämppikseni Aisan kanssa ruokaa ja istuimme olohuoneessa syömässä ja juttelemassa. Aisa on iso suomifani. Se tykkää muumeista ja marimekosta. Se osaa myös sanoa "moi moi". Se on täällä Seelannissa opiskelemassa englantia, ja se sujuu jo ihan hyvin. Keskustelut eivät ole mitään verbaaliakrobatiaa, mutta viesti saadaan perille :)

Flatmates

Espoon MM-kisajoukkue saapui tänään Christchurchiin, mutta kärsi matkaväsymyksestä, joten emme ole tavanneet. Sovimme että näemme huomenna kisojen avajaisissa. Mikkelin kaksimiehinen joukkue on keskittynyt tähän asti enemmän golfin peluuseen kuin kössiin, ja tänään kävimme shoppailemassa golf-outletissa. Mukaan lähti kahdet golfkengät, putteri ja paita. Kaupan päälle saatiin palloja. Kössiä ollaan pelattu kerran, se kuulemma riittää harjoitteluksi!

Billie

White Knuckle Ride

Tänään olin elämäni autokyydissä kun annoin Jussin treenata ajamista vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Puristin penkkiä ja/tai ovenkahvaa rystyset valkeana. Tarkoitus oli että annan auton Jussille ja Pepelle lainaan huomiseksi että he pääsevät näppärästi golfkentälle, mutta ajomatkan jälkeen yhdessä päätimme että on parempi jos vuokrataan fillarit.

Torstai-illan touch rugby matsi meni hyvin ja voitimme! Itse pelasin tosi paljon paremmin kuin viime kerralla ja melkein tein touchdownin. Valitettavasti minut pysäytettiin juuri ennen maalia, mutta ainakin tein näyttävän pitkän spurtin. Kehitystä siis tapahtuu peli peliltä, ja nautin pelaamisesta tosi paljon! Huomenna onkin vuorossa kössiä mikkeliläisittäin :)

Kulttuurishokki

Juhlamokkaa (tietysti Pauligin), lakuja, salmiakkia, ruisleipää ja marimekkoa! Siinä oli lueteltuna vain osa Jussin ja Pepen tuomista Suomen tuliaisista! Söin heti siivun ruisleipää ja pantterikarkkeja on popsittu pikkuhiljaa päivän aikana. Nyt en osaa päättää söisinkö loput ruisleivät aamiaiseksi vai pakastaisinko ne tulevaisuuden herkutteluhetkiä varten...


Jussi ja Pepe matkustivat tänne Christchurchiin tavoittelemaan squashin maailmanmestaruutta seniori-ikäluokissa. Menin heitä vastaan lentokentälle ja tunnin odotus (lento oli tottakai myöhässä) palkittiin iloisilla hymyillä ja lämpimillä halauksilla! Matkalaisten ensimmäinen kommentti oli "on tänne kyllä p****leen pitkä matka". Kun on tehnyt koko matkan tänne maailman toiselle puolelle, ymmärtää miksi minua ei huvita tulla välillä Suomeen käymään.

Kun on ollut näinkin kauan tekemisissä pelkästään kiwien kanssa, kahden suomalaisen seura aiheutti lievän kulttuurishokin! Ollaan me niin erilaisia; suomalainen mentaliteetti ja huumori on varmaan ainutlaatuista maailmassa. Vieläkin hymyilyttää :)



Turhaa tietoa:
* Jussi teki hotellihuoneessa punnerruksia (kamalaahan sitä oli katsella).
**Tiiausaika on varattu huomiselle kello 11.
***Kössikenttä on varattu perjantaille.
****Söin juuri viimeisen pantterikarkin, lähettäkää lisää!

Uusi koti

Viikonloppuna jälleen pakkasin rinkkani, mutta tällä kertaa muutin vain kaupungin toiselle puolelle. Koska olen asunut Christchurchissa jo yli puoli vuotta, kaiken maailman tavaraa on päässyt kertymään ja sitä oli huomattavasti yli rinkallinen. Yksi kassi oli täynnä kössikamaa ja retkeilyvarusteita oli joka lähtöön. Reppureissaajakaverini jättivät osan tavaroistaan minulle Seelannista lähtiessään, ja siitä syystä omistan mm. kaksi makuupussia, kaksi lämmitintä ja kitaran. Muuttoon ei silti kulunut kuin kaksi tuntia, mikä jätti suurimman osan päivästä vapaaksi muihin puuhiin. Menimme rannalle heittelemään frisbeetä.

Koko omaisuus :)

Uusi kämppä on tosi kiva ja huima parannus entiseen nähden. Talo on moderni ja sisällä ei ole kylmä ja kostea. On luksusta kun keittiöön mennessä ei tarvitse pukea takkia päälle. Entinen talo oli niin kylmä, että usein tuntui että ulkona oli lämpimämpi kuin sisällä, minkä vuoksi istuin usein pihalla nojatuolissa lukemassa kirjaa. Siinä sai samalla raitista ilmaa. Nyt istun olohuoneessa, ja sylissäni kehrää meidän kissa, Billie.


Viikonloppuna on myös kiva päästä ulkoilemaan, ja kävimme jo melkein perinteeksi muodostuneella sunnuntaikävelyllä kämppikseni (tai nyt siis entisen kämppikseni) kanssa. Tälläkin kertaa menimme Christchurchia reunustaville Port Hillseille, mutta valitsimme pidemmän reitin ja valloitimme 800 metrin korkuisen vuoren nimeltä Mt Herbert. Pidimme yllä reipasta tahtia, sillä treenaamme pidempää vallusta varten. Tarkoitus on taas mennä vuorille kunhan sieltä lumi sulaa!


Ylihuomenna keskiviikkona tänne laskeutuu ensimmäinen suomalaiskössäreitä MM-kisoihin kuljettava lentokone. Kiva nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja päästä puhumaan suomea ihan kasvotusten! Olen ottanut iltapäivän töistä vapaata että pääsen heitä vastaan lentokentälle. Treenikentätkin on varattu että päästään pelaamaan!

Touch Rugby

Eilen pelasin ensimmäisen kerran touch rugbyä. Se on tavallista rugbyä helpompi versio, jossa ei saa taklata, ja jota täällä pelataan enemmän sosiaalisessa mielessä kuin vakavana kilpaurheiluna. Meillä on sekajoukkue, ja pelaamme liigaa torstai-iltaisin. Eilinen peli oli harjoittelua, jonka tarkoituksena oli lähinnä opettaa minulle sääntöjä ettei tarvitse mennä ensimmäiseen peliin ihan kylmiltään.

On kivaa opetella uusi laji, vaikka tällä hetkellä olen vielä ehdottomasti joukkueen heikoin lenkki: muut ovat tottuneet pelaamaan touchia lapsesta asti ja minä seison välillä sormi suussa kun pelin vauhti tuntuu liian kovalta. Alkuhankaluuksien jälkeen aloin päästä pelistä jyvälle ja tein yhden touchdownin! Mulla oli tosi hauskaa ja touch on varmasti kiva kesälaji. Kivaa vaihtelua kössille, kun saa olla ulkona auringonpaisteessa.

Allergiaako vaiko eikö?

Olen tänään tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että olen allerginen jollekkin paikalliselle horsmalle. Olo on tukkoinen ja niiskutan. Aivastuttaa jatkuvasti. Ensin luulin että olen vilustunut, mutta koska tätä on nyt kestänyt jo viikon ja olen havainnut kaikki vilustumista vastaan käytettävät kotikonstit turhiksi, olen päätynyt allergia-diagnoosiin.

En ole ikinä ollut allerginen millekään, paitsi päiväkodissa kalalle, kun se mun mielestä maistui pahalle. Tämä ajatus pälkähti mieleeni vasta kun kävelimme kämppisten kanssa aamuyöllä kotiin baarista ja totesin että tykkään Uudesta-Seelannista kun ilma täällä tuoksuu kukkasille. On kevät ja kaikki kasvaa. Luonto on puhkeamassa kukkaan, ja ihan varmasti ilma on täynnä allergisoivia hiukkasia. Aion mennä apteekkiin ostamaan jotain troppia. Tahdon olla oma energinen itseni, ja ennenkaikkea lopettaa niistämisen.

Olen jo jonkin aikaa hokenut että täällä on kevät. Nyt tarkennan, että täällä on se aika keväästä kun ankanpoikaset kuoriutuu. Eilen näin söpöjä pikkuankkoja vaappumassa äitiankan perässä.