sunnuntai 31. elokuuta 2008

Kössimestaruuksia ja surkeita sattumuksia

Kössiliiga on nyt ohi, ja mikäs olisi voittoa parempi tapa päättää kausi! Mestaruus ei irronnut helpolla: otteluvoitot menivät tasan 2-2 ja erävoitot 7-7. Voitimme viidentoista pisteen erolla 101-86!

Itse voitin oman otteluni 3-1, mikä toi peleihin vähän lisäjännitystä, sillä tehtäväni oli voittaa 3-0 ja antaa vastustajalle mahdollisimman vähän pisteitä. Alkulämmittelyssä mailasta hajosi jänteet, ja jouduin turvautumaan Freddien Wilsoniin, joka ei onneksi ollut kovin erilainen kuin oma mailani. Aloitin matsin räiskimällä palloa liian kovaa minne sattuu, ja vastustaja sai vietyä ensimmäisen erän. Sitten pääsin kiinni omasta pelirytmistäni ja vein loput kolme erää helposti.

Muissa matseissa tytöt pelasivat hyvin, ja saivat pidettyä ottelu- ja erävoitot tasoissa. Oli jännittävää seurata pisteiden laskua: SM-liigassa naisten joukkueissa on vain kolme pelaajaa, joten voittaja selviää aina helposti otteluvoitoissa laskettuna. Pisteiden laskemiseen ei siis ikinä tarvitse turvautua.

Voiton selvittyä poksautimme auki pullon kuohuvaa, joka iloisesti kuohui pukuhuoneen lattialle. Suuntasimme omalle kössihallille jatkamaan juhlia miesten joukkueen varainkeruuiltaan. Meillä oli tosi hauskaa, kunnes lähtiessä huomasin, että joku oli pöllinyt mun kössimailan. Nyt harmittaa, ja toivon että joku on ottanut sen vahingossa, sillä hallilla oli vain seuran jäseniä. Kurja päätös hyvälle päivälle.


Interclub Champs '08!

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Kilohattiwatti

Tänään töistä kotiin tullessani törmäsin ihan outoon ihmiseen meidän olohuoneessa. Kävi ilmi, että meillä on uusi kämppis: korealainen poika oli vaihtunut korealaiseen tyttöön. Vuokraisäntä ei tietysti viitsinyt mainita tästä yhtään mitään. Se ei kai nähnyt siihen mitään tarvetta. Uusi kämppis vaikuttaa ihan kivalta. Se puhuu jonkin verran englantia ja on vähän ujo.

Vaikka vuokraisäntä ei viitsinyt mainita meille talon uudesta asukkaasta, hän oli kuitenkin jaksanut panostaa sen verran, että oli sujauttanut oveni ali kaksisivuisen ohjeistuksen sähkön säästöön. Kohdassa yksi sanotaan: käytä villapaitaa ja pitkähihaisia/-lahkeisia alusvaatteita. Jos tarkenet ilman, huoneesi on liian lämmin ja sinun tulee pitää lämmitintä pienemmällä. Kohdassa kaksi mainitaan, että ikkunaa ei tulisi pitää auki samaan aikaan kun lämmitin on päällä. Kohdissa kolmesta yhdeksään huomautetaan ihan järkevistä pikkuseikoista, mutta kohta kymmenen sanoo, että pesukone käyttää vain kylmää vettä, koska lämmin vesi on liian kallista. Ei ihme etteivät vaatteet tunnu puhdistuvan kunnolla pesussa. Lista jatkuu, ja kohta 19 kuuluu: Kylve kaverin kanssa! Se säästää lämmintä vettä ja on lisäksi hauskempaa! Meidän poikapuoleiset asukkaat ovat yhtäkkiä alkaneet pitää sähkön säästämistä erityisen tärkeänä asiana.

Eilen ja toissapäivänä pelasimme kössiliigan semit sekä naisissa että miehissä. Molemmat joukkueeni voittivat, ja olemme finaaleissa, jotka pelataan kuun lopussa. Tein oman osuuteni ykköspelaajana, ja voitin molemmat otteluni 3-1. En malta odottaa finaaliviikonloppua! Kilpailumatsien pelaamisessa vaan on sitä jotain, ja siihen fiilikseen jää koukkuun.

torstai 14. elokuuta 2008

Parin viikon pääuutiset

Blogi on helpoin laiminlyödä silloin kun on paljon kerrottavaa. Kun elämässä tapahtuu, tuntuu ihan ylivoimaiselta uhrata puoli tuntia blogin päivittämiseen. Silloin sitä avaa blogin, tuijottaa tyhjää ruutua kooman kaltaisessa tilassa viitisen minuuttia, ja lopulta luovuttaa ja sulkee läppärin kannen.

Muutama viikko sitten kahvilan omistaja kutsui koko henkilökunnan koolle ja ilmoitti että on myynyt kahvilan. Uusi omistaja ei tarjonnut kaikille töitä, ja minä olin ensimmäinen joka sai lähteä. Syyksi sanottiin viisumitilanteeni: uusi omistaja ei halunnut palkata jotakuta jonka täytyy poistua maasta muutaman kuukauden päästä. Seuraavana päivänä se muutti mielensä ja palkkasi mut takaisin. Se huomasi, että kannattaa alkuun pitää töissä se porukka, joka tietää mitä tekee. Silloin kaikki tapahtuu helposti, tehokkaasti ja rutiininomaisesti. Kaikilla on omat roolinsa ja aikaa ei kulu ihmettelyyn.

En pitänyt työskentelystä uuden omistajan alaisuudessa. Multa otettiin pois avaimet ja niiden mukana kaikki vastuu. En enää ollut avaamassa ja sulkemassa kahvilaa, enkä saanut tehdä tilauksia, jotka ennen olivat olleet baristan vastuulla. Lisäksi en pitänyt tavasta jolla uusi omistaja käskytti meitä. Huutamalla ja komentamalla. Kyseessä saattoi olla kulttuuriero, ehkä omistajan kotimaassa Kiinassa on ihan normaalia huutaa alaisille, mutta täällä se ei toimi. Vanhasta henkilökunnasta on kahvilassa jäljellä enää yksi. Muut saivat töitä muualta.

Minä sain ankaran hakemusten väsäämisen ja lähettelyn jälkeen töitä insinööritoimistosta ja aloitin kaksi viikkoa sitten. Mun uusi titteli on "Junior Mechanical HVAC Draughtsperson". Kuulostaa fantsulta! Piirrän puhtaaksi LVI-suunnitelmia AutoCADillä. Se on mukava työ, ja etenemismahdollisuudet ovat hyvät. Seuraavaksi mut aiotaan kouluttaa tekemään 3D-piirroksia, ja jossain vaiheessa saan alkaa suunnittelemaan omat piirrokseni. Kroppa on ollut shokissa toimistotyöhön totutellessa. Selkä on jumissa ja silmiä kirvelee. Siitä huolimatta pidän työstäni. Saan käyttää aivojani, työkaverit ovat mukavia ja toimisto on arvostettu ja saa suunniteltavaksi kiinnostavia projekteja. Lisäksi palkka on parempi, viikonloput vapaat ja saan arvokasta työkokemusta!

Kössikin kulkee hyvin. Liigajoukkueemme voitti runkosarjan, ja ensi viikolla pelaamme semifinaaleissa. Itse en ole vielä hävinnyt yhtään ottelua, erätappioita on tullut muutama. Odotan tiukkaa matsia ensi viikolla! Olemme ennakkosuosikkeja ja ellei yllätyksiä tapahdu, pelaamme finaalissa parin viikon päästä. Kysyin mitä tapahtuu jos voitamme liigan. Vastaus oli: "Then we party!!!". Tyhmä kysymys...