Christmas on the beach / Joulu rannalla

Having picnic on a beautiful remote beach is a great way to celebrate Christmas! Me, Sami, Enni and two friends of ours drove outside of Auckland to enjoy the great weather. We found a nice spot to have picnic, and decided to call a random plant a christmas tree. We put some decorations and spray snow on the plant and spread our towels in front of it. Then it was all about having fun: swimming, eating and laughing! In the evening I had to go to work for a few hours. When I came home I noticed that I have sunburns...! First time that happens on Christmas Eve :)

Ei ole ollenkaan hullumpi tapa viettää joulua rannalla! Me ajettiin Samin, Ennin ja erään tuttavapariskunnan kanssa kivalle rannalle vähän Aucklandin ulkopuolelle ja löydettiin sieltä kiva piknikpaikka. Joulutunnelmissa koristelimme jonkin paikallisen horsman joulukoristeilla ja asettelimme lahjat sen juurelle. Oli tosi kiva jouluaatto: uitiin meressä, syötiin eväitä ja pidettiin hauskaa. Illalla mulla oli töitä ja tarjoilin ihmisille kahvia tonttulakki päässä! Kotona huomasin, että poltin itseäni hieman auringossa. Eka kerta kun niin tapahtuu jouluaattona!

Coromandel

I've been working in a cafe in Auckland for about six or seven weeks now. Even though I like the job, I like traveling more, and when I noticed that I have three days off this week I immediately booked a trip to Coromandel Peninsula. I topped up my bus pass and booked two nights in two different hostels; one in Coromandel Town and one in Whitianga.

The day before I left, I had the evening shift in the cafe from 6pm to 12:30am. I had intended to pack before my shift started, but of course it didn't work out as I planned. We (me, Sami and Enni) were shopping in the city centre and met a Finnish tourist while waiting for the traffic lights to change green. He heard us talking in Finnish and we invited him for a coffee with us, because you seldom meet other Finnish people here.

Hannu was middle aged, had traveled to 50 different countries, but didn't speak many words of English. He looked as much like a tourist as one possibly can and I quickly noticed that we have absolutely nothing in common. (Except that we both like traveling). Enni knew some same people and places as Hannu, and I decided to let her and Sami to do the talking. We ended up taking him up to Mt Eden to see the view and to Mission Bay beach, where we had lunch. Then we took him back to his hostel and came back home, and I had to go to work. So, because I had no time to pack my stuff before the shift started, I packed after work and went to bed around 2am. That's otherwise ok, but I had to get up at 6am to catch the bus, so I was a little bit tired in the morning and slept until we reached Thames, where I had to change to another bus.

The road to Coromandel Town was great. It was narrow and winding, and the scenery was amazing. Coromandel Town wasn't that great; it was a small town that used to be lively during the gold rush a couple of hundred years ago, but now it was inhabited by old fat men who wear vests and have long beards. One day was enough to see it all, and then I continued to Whitianga, where I met my friend Kathi, who is a backpacker from Germany. We went sea kayaking to Cathedral Cove, which is possibly the most photographed place in the whole NZ, and if you look at these photos, maybe you'll understand why!

Cathedral Cove, Whitianga, Coromandel, NZ, Earth.

Same beach, different side.

It was a perfect day; the weather was great and the kayaking was a lot of fun. The scenery was amazingly beautiful; it looks nice in the pictures, but it's even better when you paddle through it. We paddled to a cave and through an archway. On the way back to Hahei Beach we saw dolphins! Wild dolphins! First we saw their fins, and then we started paddling towards them to see them better. We got really close to them and saw them jumping, and one even swam right under our kayak! Unfortunately I don't have any photos, because I was doing the paddling while Kathi was taking the photos.

In the evening we went to the beach near our hostel. We had a bottle of wine and our sleeping bags with us, and we just stayed there chatting and looking at the stars. I thought the day couldn't get any better, but as we were lying on the beach we saw a shooting star! A perfect day and the best day in NZ so far!

Joulukuun kukkia

Bloggaamiselle on ominaista se, että aina kun aloitat kirjoittamaan uutta blogitekstiä, sulla on mielessä monta hyvää juttua mitkä haluat kertoa ihmisille. Kuitenkin, sillä aikaa kun kirjaudut sisään ja luot uuden tekstipohjan, kaikki se mitä halusit kertoa, yhtäkkiä katoaa päästäsi. Sitten päädyt kirjoittamaan ties mitä liirumlaarumia niiden syvällisten ja maailmaa parantavien ajatusten sijaan.

Eilen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kuvata hieman Mt Edeniä, sillä ikinä ei tule otettua kuvia paikasta jossa asuu. Miettikää nyt, kuinka monella teistä on esimerkiksi kuva Mikkelin tuomiokirkosta? Tai Marskin patsaasta? Oletan nyt tietysti että asutte Mikkelissä. Jos asut jossain muualla, niin muuta Mikkeliin tai vaihtoehtoisesti mieti mistä paikkakuntasi nähtävyydestä sinulla ei ole kuvaa. Matkustellessa sitä nappaa kuvan kaikesta mitä näkee ja kokee, mutta tavallisista jutuista ei ole kuvia. Aion tästä lähtien kunnioittaa enemmän tavallisia juttuja.

Tässä on kuva punaisesta hapsukukasta, joka kasvaa kadun toisella puolella. Kuvan taustalla oleva kämppä on siis se, missä me asutaan. Punainen hapsukukka ei liene kyseisen kasvin virallinen nimi, mutta mielestäni se on hyvin kuvaava. Punainen hapsukukka roikkuu jalkakäytävän päällä ja sutaisen sen tieltäni joka kerta kotoa lähtiessä ja kotiin tullessa. Punainen hapsukukka on tavallinen juttu, ja minä tykkään siitä, koska se on nätti.

Punainen hapsukukka

Täällä on ihan tavallinen juttu, että portinpielessä kasvaa kukkia. Otin kuvausretkelläni tosi monta kukkakuvaa, ja tässä on kaksi niistä.

Vaaleanpunaisliloja portinpielikukkia

Valkoisia portinpielikukkia

Tänään mulla oli vapaapäivä töistä ja nukuin pitkään. Aamiaisen jälkeen lähdimme kirpparille ja kävimme samalla reissulla syömässä intialaista. Sitten näin saksalaista kaveriani keskustassa ja istuimme pitkään kahvilassa. Se, että on töissä kahvilassa ei millään tavalla vähennä mun intoa istuskella kahviloissa. Meillä oli tosi kivaa ja juteltiin niistä ja näistä. Mä myös laastaroin jalkojani, koska uudet kesäkengät hiertää uskomattoman monesta paikasta. Mulla on uudet kesäkengät, koska Adidaksista hajoaa pohjat! Tavatonta ja pöyristyttävää! Ostin addut kaksi vuotta sitten ja nyt ne jo hajoaa! Kyllä 85€ merkkituotteen tulisi kestää pidempään päivittäistäkin käyttöä. No, kahvilassa istuskelun jälkeen menimme elokuviin. Leffa oli loistava, joskin vähän ylipitkä. Suosittelen kovasti, katsokaa ihmeessä Into the Wild, jos sitä esitetään Suomessa.

Leffan jälkeen odottelin bussia ja nappasin kuvan Sky Towerista. Se on Aucklandin maamerkki ja eteläisen pallonpuoliskon korkein rakennus. Se on kanssa yksi niistä jutuista, mistä ei ole tullut otettua kuvaa, vaikka näen sen joka päivä. Se näkyy meidän ovelta, joten ei edes tarvitse vaivautua keskustaan asti töllistelemään kyseistä tornia.

Sky Tower Queen Streetiltä katsottuna

Sky Tower Nelson Streetiltä katsottuna

Lopuksi haluan vielä ilahduttaa teitä kuvalla paikallisista joulukoristeista. Tämä kuva on tavaratalon näyteikkunasta. Mitä siellä tonttujen työpajassa oikein tapahtuukaan?

Tontut hommissa

Arki

Nyt on koittanut arki tänne toiselle puolelle maailmaa. Mulla on oikein kiva arki: asun kavereiden kämpällä, joten mulla on aina seuraa. Käyn töissä läheisessä kahvilassa, joka on vilkas ja jossa riittää puuhaa. Mulla on hauska harrastus, se on peli nimeltä squash.

Me ollaan käyty pelaamassa kössiä pari kertaa viikossa. Viimeiset kaksi kertaa ollaan pelattu Remuera Rackets Clubilla, joka on paras halli missä ollaan käyty tähän saakka. Siellä on hienot kössikentät, joilla on mukava pelata, ja ulkona on tenniskentät ja palmuja. Siellä on myös sauna, ja epäilen, että jossain on myös uima-allas. Lainasin pari testimailaa, ja jutustelin samalla mukavia pro shopin sedän kanssa. Kävi ilmi, että hän on valmentanut Suomen miesten kössimaajoukkuetta joskus aikaa sitten. Mainitsi Vierumäen ja paljon tuttuja pelaajia ja ihmisiä kössipiireistä. Maailma on pieni paikka. Nyt mulle sähköpostia jos joku muistaa englantilaisen kaverin nimeltä Paul. Sukunimi ehti jo unohtua...

Töissä urakehitykseni on ollut huimaa. Eilen kävin baristakurssin, ja nyt osaan tehdä kaikenmaailman erikoiskahveja ja minulla on siitä oikein todistus. Teen täyttä kuusipäiväistä viikkoa, paitsi tällä viikolla seitsemän päivää, kun lupasin tuurata kaveria (lisää tunteja, lisää rahaa!). Työpäivät ovat aika pitkiä. Tänään tein 9,5h ja lounastauko oli 20 minuuttia. Huomenna ei onneksi ole kuin 6 tuntinen päivä. Töistä saa ilmaisen lounaan (kolme eri vaihtoehtoa) ja niin paljon kahvia kun haluaa. Yleensä ehdin juomaan kahvia vain lounastauolla.

Toinen työpäivä

Sain kutsun töihin täksi päiväksi, ja tein jo nelituntisen työpäivän. Ja mikä jännä päivä tästä tulikaan! Pääsin kassalle ottamaan vastaan tilauksia ja venkslaamaan rahojen ja pankkikorttien kanssa! Luulin, että mut palkattiin ihan vain tarjoilijaksi, mutta otin ilolla tämän uuden homman vastaan.

Siinä on jotain haastetta, kun ihmiset tilaavat monta asiaa nopeasti ja ne kaikki pitäisi saada tietokoneelle, joka välittää tilauksen baristalle ja kokille. Eli jos mä mokaan, kaikki menee ihan päin mäntyä, koska barista ja kokki toimivat sen perusteella, mitä mä koneelle laitan. Sitten pitää vielä muistaa kysyä, että haluaako rouva vaahtokarkkeja kahvinsa kera ja tuleeko siihen kenties yksi vai kaksi sokeripalaa vaiko ollaanko sitä kenties dieetillä ja halutaan makeutusainetta. Ja herralta pitää tiedustella, että tuleeko paahtoleivän kanssa munia paistettuna vai keitettynä ja ottaako hän yksi vai kaksi siivua pekonia ja haluaako hän pekonin rapeana.

Tämän homman oppimiseen menee vielä aikaa, koska kaikki ruoat ja juomat ja lisukkeet pitää löytää tietokoneelta nopeasti ja pitää muistaa kysyä ja tehdä oikeat jutut. Onneksi EFTPOS- eli pankkikorttisysteemi on helppo. Kortti vain vetäistään lukijan läpi ja asiakas valitsee omalta päätteeltään miltä tilitä maksaa ja sitten näpyttelee tunnuslukunsa. Mitään allekirjoitusta ei tarvitse, ellei kyseessä ole luottokortti. Tämän te kaikki varmasti halusittekin tietää. Lisää näitä juttuja, ja blogilla ei kohta enää ole lukijoita.

Tässä on kuva "mun kahvilasta". Kyltti (Frasers) ei valitettavasti näy kuvassa, mutta kahvila jokatapauksessa on tuossa kulmassa, missä on pöytiä ja tuoleja ulkona. Huomatkaa joulukuusikoristeet katolla! Kahvila on hyvällä paikalla Mt Eden Roadilla ja se on aika kallis. Tervetuloa kahville jos satutte kulkemaan ohi! Täältä saa palvelua myös suomeksi.

Frasers

Eilen kävimme kävelyllä New Marketissa, ja takaisin tullessa päätimme oikaista puiston läpi, koska siellä oli kauniita kukkaistutuksia ja muutenkin niin nättiä. Päätimme ottaa pari valokuvaa, ja kun siinä zoomailimme, emme ollenkaan huomanneet poliisisetää, joka oli ilmestynyt paikalle. Yhtäkkiä vaan kuului "What do you think you are doing here? Eli: Mitä ihmettä luulette tekevänne täällä?". Mä yllättyneenä vastasin "erm...taking photographs... eli: ööö, otetaan valokuvia...". Poliisisetä oli tosi vihainen, ja sanoi että tämä on yksityisalue eikä täällä saa olla. Ulkopuolella on suuri kyltti joka ilmoittaa asiasta! Me (kaksi blondia suomalaistyttöä) varmaan näytettiin tosi vaarallisilta, koska poliisi oli niin virkaintoinen, että saattoi meidät ulos alueelta. Eikä me nähty sitä suurta kylttiä, mistä se puhui. Siellä tosin oli pieni kyltti, mutta se osoitti ihan toiseen suuntaan. Noh, koko hässäkkä oli meistä hauska :) Kotimatkalla, jota emme siis kulkeneet puiston läpi, vaan puiston ympäri, näimme peltohiiren. Kuva on tuossa alla.

Peltohiiri

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivä on nyt takana. Tein kokonaisen kolmen tunnin vuoron lounasaikaan. Aluksi oli aika hiljaista, joten minulle ehdittiin opettamaan uusia jänniä juttuja. Nyt osaan leikata voista kolmioita ja taitella takeaway pahvilaatikoita. Sain kehuja voin leikkaamisesta: mun paloista tuli kuulemma hienoja, ja suoriuduin tästä hommasta nopeasti ja tehokkaasti. Salaisuus piilee siinä, että uittaa veistä kuumassa vedessä ennen kuin leikkaa voita. En kehdannut kertoa, että meillä kotimaassa on sanonta, että "uppoaa kuin kuuma veitsi voihin". Olisivat voineet vaikka pettyä, kun tämä kikka on ihan yleisesti kaikkien tiedossa. Ajattelin, että olen luonteeltani kuin luotu voikolmioiden leikkaajaksi, sillä tulisin hulluksi jos niistä ei tulisi symmetrisiä ja tasamittaisia. Pilkon jokatapauksessa kaiken samankokoisiksi ja -muotoisiksi paloiksi. Kiitos äiti, että perin tämän sinulta. Nyt siitä on hyötyä :)

En tiedä koska mulla on seuraava työvuoro. En ole vielä tämän viikon työvuorolistalla, joten mulle ilmoitetaan asiasta tekstarilla. Toivottavasti pääsen taas pian töihin; mun työt on niin yksinkertaisia, että töissä olo tuntuu enemmänkin harrastukselta. On mukavaa olla töissä ihmisten parissa. Ne tulevat niin kovin iloisiksi kun saavat ruokaa! Meillä on vain kauniita ruokia. Sellaisia, mihin asetellaan heiniä poikittain tai pirskotetaan pari tilkkaa kastiketta lautasen reunalle. Meillä on myös varsin ihmeellisen nimisiä kahveja. Soijamaitoon tehty vähärasvainen kofeiiniton vaniljamokkalatte vaahtokarkilla.

Uutisia

Kommenteista päätellen mun kirjoittelu on taas vaihteeksi ollut epäjohdonmukaista. Jätin varmaan jotain oleellista kirjoittamatta jossain vaiheessa. Olen siis takaisin Aucklandissa ja asustelen kahden suomalaiskaverini luona Mt Edenissä. Tämä asetelma tullee pysymään jonkin aikaa, sillä sain toissapäivänä töitä läheisestä kahvilasta! Olen tosi iloinen, olenkin halunnut olla töissä kahvilassa! Mun vaativa tehtävä on kuskata asiakkaille ruokaa tai kahvia tai molempia ja siivota pöydät. Mun mielestä aika hyvin, että työnhaun kolmantena päivänä tärppää. Ja vielä läheltä, mun täytyy kävellä töihin vaivaiset 15 minuuttia! Tämä kuitenkin on 1,3 miljoonan ihmisen kaupunki, eli työpaikka olisi voinut olla kauempanakin.

Hain töitä ihan vain kyselemällä kahviloista ja ravintoloista. Jostain omituisesta syystä täällä halutaan aina töihin joku jolla on kokemusta tarjoilemisesta, mikä on hassua, sillä eihän siinä työssä tarvitse osata kuin hymyillä. Tietty jonkinasteinen englanninkielentaito on oltava. Mulla ei tietysti ole minkäänlaista kokemusta kahviloissa tai ravintoloissa työskentelemisestä, mutta eihän ne sitä täällä tiedä :)

Tämä kyseinen kahvila oli viimeinen mistä kysyin sinä päivänä. En aluksi edes ajatellut kysyä, sillä mulla oli ihan luottavainen olo parin muun paikan suhteen, missä mun yhteystiedot oli otettu ylös. Päätin kuitenkin vielä käydä tässä kahvilassa, kun se jokatapauksessa oli ainoa mistä en ollut vielä kysynyt. Paikan pomo kysyi, että voinko tehdä yhden "koevuoron" jotta he näkevät miten suoriudun duunista, ja minuuttia myöhemmin olin jo essu päällä kuskaamassa latteja ja cappucinoja. Kolmen tunnin jälkeen mulle sanottiin, että voin lopettaa tältä päivältä ja tulla tiistaina takaisin. Nyt mulla siis on työ tammikuun loppuun asti! Helmikuussa lähdemmekin vaeltamaan, todennäköisesti eteläsaarelle, joten hommat on aika hyvin reilassa! Onpahan rahaa ostaa makuupussi ja mitä sitä nyt ikinä vaelluksella tarvitseekaan. Ainakin makuupussin ja suklaakeksejä.

Työtä hakemassa

Olen metsästänyt duunia kaksi päivää kyseenalaisella menestyksellä. Otin kohderyhmäksi kahvilat, koska olisi kiva olla kahvilassa töissä. Olen kiertänyt kaikki lähialueen kahvilat, joissa tarjotaan eioota. Yhdessä paikassa mun yhteystiedot otettiin ylös, koska saman ketjun toisessa kahvilassa tarvittiin porukkaa, mutta sieltä ei ole vielä kuulunut soittoa. Kävin myös yhdessä kahvilassa, johon soitin lehti-ilmoituksen perusteella, mutta sinne haluttiin joku pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Muutenkin lähes joka paikkaan halutaan koulutettu ja kokenut barista (sellainen joka tekee ammatikseen erikoiskahveja), mutta eikös nyt tuosta ihan hyvin selviäisi insinöörin koulutuksella? Olen minä kahvia keittänyt työpaikassa jos toisessakin.

Tästä lievästi lannistuneena kävin tänään muutamassa hostellissa tsekkaamassa ilmoitustaulut, josko siellä olisi jotain töitä tajolla. Yhteen Kathmandun myymälään etsittiin myyjiä joulukiireiden ajaksi, joten päätin kipaista siellä. Arvatkaa oliko mulla CV mukana? Ei ollut, mutta jätin taas yhteystiedot, jotta herra manager voi soittaa mulle ja sopia ajan haastatteluun. Mun tuurilla se palkkaa jonkun, jota se haastatteli tänään. Mutta nyt olen printannut lisää CV:itä, eli niitä riittää jaella ympäri kaupunkia.

Tänään sattui kaupassa hassu juttu kun olimme ostoksilla. Kävimme suomeksi varsin älykästä keskustelua keksihyllyn luona, ja hämmästyimme kovin kun vieressä seisova kaveri kommentoi meidän juttuja, myöskin suomeksi!! Se oli joku Tomppa, joka oli viereisellä tietyömaalla duunissa. Meni hetki, ennenkuin osattiin vastata Tompalle yhtään mitään. Änkytettiin hetken verran ihan hölmistyneinä. On niin epätodennäköistä törmätä toisiin suomalaisiin Mt Edeniläisen supermarketin keksihyllyllä.

Job hunting

I called the tax authorities this morning, and I got my tax number, which means...I can start working! Only, I don't have any work, but I can do something about that. So wish me luck in job hunting!

Road Trip

Ah ja voi, oli niin kivaa matkustella ympari Seelantia! Olispa mulla iso kasa rahaa, jai niin monta mielenkiintoista paikkaa nakematta. Jos jollain on ylimaaraisia setelinippuja, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ottamaan ne vastaan!

Onnistuin Taupossa ollessani ystavystymaan parin saksalaisen tyton kanssa, ja yksi heista sattui omistamaan pakettiauton. Sattumoisin hanen piti palata Aucklandiin hakemaan Seelantiin saapuva poikaystava lentokentalta, joten mina nohevana tyttona pummasin kyydin! Bussipassissa oli juuri sopivasti kredittia, etta paasin Napierista Taupoon, ja vietin siella pari ekstrapaivaa kyytia odotellessa. Olen aika peeaa, ja olisin mielellani jatkanut matkustamista kun kerta paasin reissaamisen makuun, mutta on parempi olla tuhlaamatta kaikkia pennosia.

Oli niin loistavaa palata Taupoon!! Hostellille oli tullut porukka Aucklandilaisia opiskelijoita, ja jarkkasimme spontaanit kemut illaksi! Ei yhtaan haitannut, etta suurin osa opiskelijaporukasta oli poikia, eika sekaan hirveasti harmittanut, etta he sattuivat opiskelemaan retkeilyoppaiksi :) Parikymmenta sporttijabaa ja meidan tyttoporukka! Oli ihan mielettoman hauskaa!

Vasyneina kemuista menimme seuraavana paivana kuumille lahteille, joissa voi istua ja uiskennella kuin kylpylassa. Ero kylpylaan on se, etta kuuma vesi pulppuaa luonnostaan maasta ja laskee lopulta jarveen. Oli vekkulia istua kuumassa "altaassa" ja valilla pulahtaa uimaan kylmaan jarveen! Bikinikausi on siis avattu!

Tanaan ajoimme kaverini kanssa pakulla Aucklandiin. Pysahdyimme matkalla Cambridgessa ja Hamiltonissa. Oli kiva pikku road trip! Autolla on kiva matkustella, kun on vapaa aikatauluista ja voi pysahdella mielenkiintoisissa paikoissa!

Opin seelantislangia: chillaxing = relata. Sweet as!

Napier

Saa muuttui kertaheitolla paremmaksi kun hyppasin itarannikolle menevaan bussiin. Napier on meren rannalla ja muistuttaa hieman kaikkia muita rantakohteita joissa olen ikina kaynyt. Turisteilta viedaan rahat hinnoittelemalla kaikki ylakanttiin ja trendikkaissa kahviloissa istuu liikaa aurinkoa saaneita keski-ikaisia. Mina nautin kevaisesta auringonpaisteesta lukemalla kirjaa rannalla. Ranta-asusteena tosin oli viela shortsit ja huppari.

Wellington: English edition

I have to say I like Welly. It's difficult to say why you like some cities more than others, but Welly is a place where I would like to stay longer. I think I'll try to find a job here at some point, after I have travelled enough!

I've been here for three days. I stayed the two first nights in a hostel which was full of German teenagers. I stayed in the Harry Potter dorm (!!!) with four guys and one girl, and the room smelled like AXE. Too much AXE. Also, there was a party going on all the time and the rooms were really cold, so now I have moved to another hostel, which is cosy and warm. And it doesn't smell like AXE.

Yesterday I went to Te Papa museum. Both Lonely Planet and G said it's a good place to visit, and I have no reason not to believe them. (I'm happy I bought LP, it has so detailed information). I ended up spending five hours there, and it wasn't enough to see it all. It's a big place, six floors full of interesting information. It's the museum of NZ, so now I know pretty much everything about the country :) Kysykaa multa ihan mita vaan, vastaan ihan mita vaan! That sentence doesn't work in English, does it? Apologies to my international audience, but some things lose their meaning when they are translated.

Today I've been out almost all day. I was in an internet cafe (they have 24/7 net cafes here) and the fire alarm went off. I saw kiwi firemen (or are they called firefighters nowadays? You have to be politically correct...) in action! It was a false alarm, so after standing outside of the cafe for ten minutes or so, we got to go back inside. That's the explanation for the picture in the previous posting, if you were wondering.

I'm staying here for two more nights and then I'll continue to the east coast. I have to figure out how to get there, because I have only three more travel hours left on the bus pass. I don't know whether I should top it up or buy individual bus tickets. If I'm lucky, someone will be going there by car and I can get a ride.

Wellington

Nyt olen Wellyssa, Uuden-Seelannin paakaupungissa. Olen ollut taalla kaksi paivaa ja buukkasin juuri kaksi paivaa lisaa, koska viihdyn taalla niin hyvin. Welly on mun mielesta paljon kivempi kuin Auckland, jos Seelannin isoja kaupunkeja vertaillaan. Welly on persoonallisempi ja keskusta-alue on kiva. Vaikea kuvailla miksi viihtyy jossain kaupungissa paremmin kuin toisessa, mulla ei loppujen lopuksi ole hajuakaan mista se johtuu!

Olin kaksi ensimmaista yota hostellissa, joka oli taynna saksalaisia teineja. Meidan dormi haisi AXE:lle...se oli muuten Harry Potter-dormi! Hassua, koska luen juuri viimeista Harry Potter kirjaa. Muutenkaan hostelli ei ollut kiva, siella oli kylma ja bileet jatkuvasti kaynnissa. Nyt siis buukkasin kaksi yota toisesta hostellista, joka on tosi kodikas ja lammin. Mikaan ei ole niin kamalaa kuin kylma kamppa.

Mun bloggaamisen keskeytti asken hetkeksi palohalytys!! Olipas jannaa, mutta ajatus katkesi...nappasin kuvan paloautoista :) Mikaan ei palanut, se oli vaara halytys.

Piipaa-autoja

Asken sain tietaa, etta kaveri Suomesta on buukannut lennot Seelantiin ja tulee tanne helmikuussa. Me mennaan yhdessa vaeltamaan! Tosi kiva juttu, yksin ei varmasti tulisi lahdettya pitkalle vaellukselle! Mun pitaa ostaa kaikki vaelluskamat, koska ei mulla ole Suomessakaan kunnollisia. En malta odottaa, ihan mahtavaa menna vaeltamaan ja nahda "vanhoja tuttuja". Se on niin eri asia jutella ihmisille jotka tuntee entuudestaan hyvin, kuin uusille tyypeille, joihin tutustumiseen menee aikaa.

Soitin tanaan mun postipalveluun ja olin saanut postia. Isin lahettamat inssipaperit olivat saapuneet. Kuulostaa tosi vekkulilta, kun uus-seelantilainen sanoo Mikkelin ammattikorkeakoulu! Veronumero ei vielakaan ole tullut, mika harmitti mua hetkellisesti, koska Wellingtonissa on tosi paljon toita tarjolla. Olisin jaanyt tanne duuniin. Nyt kuitenkin paatin, etta lahden takaisin kohti Aucklandia itarannikon kautta. Taalla on niin paljon mahdollisuuksia, ettei oikein tieda mita tekisi! Onneksi mulla on aikaa. Teen niita toita sitten vaikka Aucklandissa...mun pitaa jokatapauksessa menna sinne takaisin, koska osa mun kamoista on siella ja mulla ja Aucklandin kaverilla on yksi projekti meneillaan. Tasta projektista en kuitenkaan kerro enempaa, eli siita on ihan turha udella. Aiti utelee kuitenkin, mutta enpas kerro sullekaan!

Nakymaa merelle

Nakymaa kaupunkiin

Turangi & Palmerston North

Turangi oli just niin turangi paikka kuin milta se kuulostaa. Menin sinne, koska halusin vuorille Tongariro Crossing -paivavaellukselle. No vuorille ei tientenkaan paassyt saan takia, joten buukkasin vain yhden yon hostellista ja paatin tehda vaihtoehtoisen vaelluksen joenrantaa pitkin. Siina meni yksi kaunis iltapaiva, oli t-paitakeli ja sain hien pintaan kavelemalla reippaasti. Maisemat oli jalleen mahtavat, niiden kuvaileminen jaisi saalittavaksi yritykseksi, joten laitan tahan jalleen pari kuvaa. Turangiin kannattaa menna, jos haluaa vuorille vaeltamaan tai talvella laskettelemaan, mutta kaupunkina se saa jopa Mikkelin tuntumaan vilkkaalta metropolilta.

Joenvarsimaisema (kuvitelkaa tahan joen pauhua ja lintujen laulua)
Tama on yksi Uuden-Seelannin parhaista kalajoista ja siella oli tosi paljon perhokalastajia.

Lambi - niin pehmea ja imukykyinen

Palmerston Northista mulla ei ole mitaan mielenkiintoista sanottavaa. Olen vasynyt ja viettanyt aikaa lukemalla. Energiat alkaa olla lopussa, kun on kokoajan menossa ja tekemassa. Sekin kay voimille, ettei pysy samassa paikassa kauaa. Palmerston on hyva paikka levata, koska taalla ei ole juuri mitaan mita haluaisin tehda. Kaupunki on kuitenkin kivan kokoinen ja taalla on paljon kauppoja, joten olen tehnyt ikkunaostoksia. Nettikahvilan loytaminen oli ekaa kertaa vaikeeta, ja tamakaan paikka ei oikeastaan ole nettikahvila, vaan joku mesta mihin jengi tulee pelaamaan tietokonepeleja. Kaikki mukana olevat kirjat on luettu, joten kipaisin kirjakaupan kautta ostamassa Harry Potterin. Sain 5$ opiskelija-alennusta, which was nice!

Ai niin, laitan viela kuvia matkalta Turangista Palmerston Northiin. Taa on ihan varmasti maailman kaunein maa! Sanon nain, vaikka olen ollut taalla vasta kaksi viikkoa, enka ole edes nahnyt etelasaarta, joka kuulemma on se kauniimpi saari.

Mt Ngauruhoe a.k.a Mt Doom (Tuomiovuori)

Ei, en nahnyt hobitteja enka orkkeja. Ei entteja eika haltioita. Ei edes kaapioita!

Mt Ruapehu, joka purkautui kolmisen viikkoa sitten.

Taupo

Olen Taupo-nimisessa kaupungissa. Saavuin tanne eilen ja vuokrasin maastopyoran. Se oli viimeinen, joten valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Pyora oli mulle vahan liian pieni, mutta otin sen silti. Lahdin pyorailemaan kohti Huka Falls-vesiputousta, jonne oli tosi kiva maastopyorareitti joenrantaa myotaillen. Se oli aika haastava reitti, mutkainen ja makinen polku juurakoineen ja kivineen. Mutta nautin siita, oli kiva urheilla ja paatin maastopyorailla useammin!

Huka Falls (10m)

Paluumatkalla kaupunkiin ajoin Taupo Bungyn ohi ja jain katsomaan kun jengi pomppi kuminauha jaloissa alas kohti jokea. Hetken mielijohteesta minakin hyppasin! Se oli kivaa, pelottavaa ja aivan mieletonta! Kiljuin kun putosin kohti jokea ja sitten kuminauha vetkin mua jo takaisin ylos. Sitten tipuin uudestaan ja kiljuin vahan lisaa! Se oli hauskaa, ihan mahtava fiilis! Pudotusta oli 47 metria ja sitten mut noukittiin kumiveneeseen ja vietiin rantaan. Sain hypystani todistuksen ja palkinnoksi shottilasin. Olen jokseenkin ylpea itsestani, mutta ehka mun pitaisi oppia olemaan vahemman spontaani. Spontaanius maksaa mulle paljon rahaa, tassa tapauksessa 99$. Toisaalta siitahan matkustamisessa on kyse, etta saan olla vapaa ja tehda mita haluan! Nautin joka hetkesta!

Taupo Bungy, 47m. And yes, I DID jump :)

Rotorua pictures

For some reason I couldn't upload my Rotorua pictures yesterday, but here they are now! Rotorua was really interesting place with all the maori culture and geothermal activity. Ok, the whole city smells like a fart, like rotten egg (because of the sulphur), but you get used to it quite soon :)

I visited this place called Te Puia, which had been a maori fortress earlier. There was also the Te Whakarewarewa geyser area, and I saw the biggest geyser on the southern hemisphere. I also saw bubbling mud, but the coolest thing was to see (and hear) the geyser erupt!

Maori house

Bubbling mud

Geyser (on the left)

Just a view from Te Whakarewarewa

Some other stuff I did in Rotorua:

I made a friend; we stayed in the same dorm and talked and talked for hours! I saw my first rugby game, and then I found it so interesting, that I watched another one too! It was the World Cup final and my new friend is from South-Africa!
This morning my phone started beeping, because Kimi won the Formula 1 Championship! I never thought that would happen, but I seem to be really happy about it! Thanks dad, for letting me know! If M in Hong Kong is reading this, I hope you watched the race! It's a good excuse to celebrate, because Finns never win anything or do anything remarkable. Let's have party, what do you say?

Rotorua

Ensimmainen asia jonka huomaa saavuttaessa Rotoruaan on haju. Haju johtuu maaperasta nousevista rikkikaasuista ja muistuttaa erityisen paljon kananmunapierua. Hajuun kuitenkin tottuu aika nopeasti, koska sita on mahdoton paasta pakoon. Kaupunki vaikuttaa kivalta, se on suurinpiirtein Jyvaskylan kokoinen ja erittain backpacker-orientoitunut. Mun hostelli on mukava ja halpa. Asun kuuden hengen dormissa ja olen saanut sielta kaverin, jonka kanssa ollaan juteltu ummet ja lammet ja parannettu maailmaa.

Eilen kavin Te Puia-nimisessa maorikylassa. Sinne oli 50$ sisaanpaasymaksu, joka vahan kirpaisi, mutta menin silti. Sisaanpaasymaksuun kuului opastettu kierros, maoriesitys ja paasy Te Whakarewarewan geysiralueelle. Taytyy sanoa, etta paikka kylla oli koko rahan arvoinen. Opastetulla kierroksella opin vaikka mita maorien kulttuurista ja esitys jonka naimme oli upea. Siina esiteltiin soturikulttuuria, ja tanssia seka laulua. Mielettoman hienosti toteutettu systeemi, olin niin innoissani, etta unohdin ottaa kuvia! Esityksen jalkeen menin viela katsomaan geysireja ja kuplivia mutalammikoita. Te Whakarewarewassa on etelaisen pallonpuoliskon suurin geysir, joka purkautuessaan jylisi ja syoksi vetta varmaan kymmenen metrin korkeuteen! Koko alue oli mahtava naky, kun kivien valista purkautui hoyrya ja mutalammikot kuplivat vekkulisti.

Te Puiasta lahdin Agrodomeen tavoitteenani laskea maki alas zorbingpallossa, mutta saa oli siihen liian tuulinen. Siella oli mahdollisuus ns. markaan zorbingiin, jossa pallon sisalle laitetaan vetta, mutta jatin sen valiin kun ilma oli niin kylma. Vahan nossoa, mutta olen ollut umpijaassa koko viikon ja siksi liian mukavuudenhaluinen! Taalla ei tosiaan ole lammin, viitisentoista astetta ja tuulee. Villasukat ovat kovassa kaytossa!

Asken katsoimme hostellilla rugbyn MM-finaalin. Olen jo ehtinyt innostua lajista, sita on tosi mielenkiitoista seurata ja toivon etta paasen kokeilemaan sita jossain vaiheessa!

Matka jatkuu

Ostin hetken mielijohteesta bussipassin ja lähden huomenna Rotoruaan. Suunnitelma on sen jälkeen avoin. Ajelen bussilla :) Sain Uusi-Seelantilaisen pankkikortin, mutta en veronumeroa, joten en vieläkään voi tehdä töitä.

Tänään oli kiva päivä, käytiin katsomassa opiskelijoiden tekemä kokopitkä Bollywoodmusikaali, joka oli riemastuttava! Sen jälkeen käytiin kuuntelemassa jazzia baarissa.

I just bought a bus pass and tomorrow I'm going to Rotorua. I have no plan, so I'm just going to go to different places by bus. I got my NZ bank card, but I still don't have a tax number, so I can't work.

Auckland: Part 2

There's one fact everybody should know about New Zealand: it rains a lot. It rains often and unexpectedly. There's a significant difference between rains in Finland and in New Zealand: in Finland it rains for two days, whereas in New Zealand it rains for two minutes. For me, this means an increased number of rainbows!

Today and yesterday I've been exploring Auckland. It's a nice city. There's everything, except rye bread. Yesterday I spent the whole day in the city; I found bookshops, nice cafes, and a cafe that was inside a bookshop! I also went to cinema.

Today I decided to go a bit further, and took the ferry to Devonport. It took about ten minutes to get to Devonport, and another ten minutes to climb Mt Victoria! I made two observations; I like high places because of the great views, and English people have named way too many places Victoria. That shows either serious lack of imagination or great respect to their queen. Just an observation, that's all.

Devonport was great! There was a second hand bookshop, which had a great atmosphere, and I decided that there will be a library in my house. There was also a really nice cafe, and I didn't decide that there will be a cafe in my house. I just ate some pie there.

Mt Victoria, Devonport

The view from Mt Victoria

My next destination was Auckland Zoo. What I really should have learned about zoos by now, is that they are always full of kids. Also animals, but you notice the kids more easily. The zoo was small, but I saw kiwi-birds! They were really cute and funny, and a bit clumsy because they don't have wings. I didn't take photos, because I didn't want to disturb them, but I took a picture of these emus.

Emu

A staring competition with a giraffe

Auckland

Olen ollut Aucklandissa nyt pari päivää. Kun purin rinkan, huomasin, että se mäntti rähjähostellin omistaja Hong Kongissa pölli mun lempi t-paidan pesun yhteydessä. Vitsi että harmittaa. Se paikka oli muutenkin ihan hirveä ja tyyppi lipevä ja epäluotettava. Mulla ei tosiaan ole mitään hyvää sanottavaa Garden Hostelista. Älkää kukaan ikinä menkö sinne! Muutenkin Chunking Mansions oli sellainen paikka, mitä ei voi suositella. Kyllä siellä muutaman yön nukkuu halvalla, mutta päivisin kyllä vältin sinne menemistä kaikin keinoin. Helpottipa avauta tästäkin mieltäpainaneesta asiasta. Ei se paita edes ollut kallis, se oli se musta HM:n t-paita, mikä maksoi kympin. Kapulla on samanlainen vihreä. Mutta se oli tosi mukava ja mä tykkäsin siitä.

Nyt kun olen dissannut Honkkarin hostellia hetken, on luontevaa siirtyä kehumaan Aucklandia. Hostelli on hyvä; mulla on oma single room ja keittiö, kylppäri ja lounge ovat yhteisessä käytössä. Täällä on nettiyhteys ja sain oman (vanhan) läppärin käyttöön. Olen tehnyt normaaleja asioita, kuten pelannut kössiä, kokannut, tiskannut ja pyykännyt. Olen myös onnistunut avaamaan pankkitilin ja hommaamaan Uusi-Seelantilaisen puhelinnumeron. En julkaise sitä tässä, mutta sen saa Kapulta , äitiltä tai iskältä, tai lähettämällä mulle sähköpostia. En ole jaksanut kierrellä kaupungilla olemassa turisti, vaan olen viihtynyt täällä Mt Edenin lähiössä. Huomenna aion olla aktiivisempi ja lähteä katsomaan minkälaisessa paikassa oikeastaan asun. Haluan vielä kertoa kaikille, että ostin teippiä (kolme rullaa), jota olen niin kauan kaivannut. Olen myös teipannut runsaasti.

Näkymää Mt Edenistä

Ammuja

Näkymää kaupungille. Korkea torni on kuuluisa Skytower.

Uusi-Seelanti

Täällä sitä ollaan, Aucklandissa! Tuntuu hassulta, kun on unelmoinut tänne tulosta niin kauan ja nyt se on totta. Olen toisella puolella maailmaa, ja kuitenkin tuntuu kotoisalta. Kotoisalta, koska täällä on viileää, sataa ja tuulee, eikä kadulla ole tungosta :)

Asustelen ensin vähän aikaa kavereiden luona, ja katsotaan sitten mihin matka jatkuu!

Kuvitusta

Big Buddha in Lantau island

Temppeli

Nakoala Victoria Peakilta (tata tarkoitin kun puhuin saasteista)

Ladies' Market in Mong Kok

Maisemia

Tanaan oli ihanan kaunis aurinkoinen paiva, joten lahdin Lamman saarelle, jossa on vaellusreitti. Menin lautalla etelasatamaan ja kavelin sielta pohjoissatamaan. Reitti ei ollut pitka, sen kaveleminen kesti noin 1,5 tuntia. Poltin niskani auringossa, koska unohdin laittaa sinne aurinkovoidetta. Seuraavat kuvat Lamma islandilta, joka on Hong Kongin kolmanneksi suurin saari.

Koska tanaan tuuli hieman, sain napsittua parempia Honkkarikuvia kuin edellisina paivina, jolloin ilmansaasteet huononsivat nakyvyytta ja kuvat olivat kuin sumussa otettuja.

Huhhuijaa

Tanaan oli rankka paiva. En jaksanut menna Macaoon, vaan menin Centraliin ja ajelin ratikalla. Taalla ratikkaan vaan mennaan sisaan ja maksetaan ulos mennessa. Ratikkamaksu oli 2$, joka on noin 20 senttia. Onhan se vahan kallista, mutta kun kerta taalla ollaan...!

Kun kyllastyin keskustan vilinaan, lahdin bussilla Aberdeeniin, jossa on kalastajakyla ja kelluva ravintola. Se oli Hong Kong Islandin toisella puolella, ja matka kesti pitkaan. Oli kiva istua, kun olin taas vaihteeksi kavellyt aika paljon. Aberdeenissa olin ottamassa valokuvia, ja yhtakkia takaani kuului "Are you from Finland?" Se oli tanskalainen seta joka tunnisti mun pyoreat suomalaiset kasvoni. Juteltiin siina jonkin aikaa, koska lansimaalainen seura on taalla harvinaista. Halusin lahtea katsomaan kelluvaa ravintolaa ja maksoin tadille veneessa 30$ kyydista sinne. Mulla ei ollut hajuakaan, miten sielta paasee pois, muuten kuin uimalla, joten kysyin toiselta eksyneen nakoiselta matkailijalta. Han oli Lebo Etela-Afrikasta, erittain mukava ja erittain homo. Loydettiin ilmainen (!!!) lautta nimelta Jumbo ja lahdettiin sitten etsimaan bussikyytia takaisin kaupunkiin. Lebo lahti ostoksille Causeway Baylle ja mina Centraliin ja Star Ferrylle. Aberdeenissa oli myos suomalaisturisteja, jotka tuli turistibussissa ja oppaan kanssa. Oli vekkulia kuulla suomea Honkkarissa.

En muistanut syoda koko paivana, kun on niin kuuma ettei ole ruokahalua. Alkoi heikottamaan, joten soin Snickersin. Kohta on varmaan etsittava ravintola. En taida huomennakaan menna Macaoon, vaan ehka Lamman saarelle. Saa nahda.

- Kiinalaiset ojentaa kaiken aina kahdella kadella, ja mua alkoi mietityttaa olenko tosi epakohtelias kun annan niille maksun yhdella kadella.
- Jos haluaa lansimaalaista seuraa, sita loytyy Starbucksista. Starbuckseja ja Makkareita on joka kulmassa. En ole kaynyt, olisi surullista tulla tanne asti BigMacille.
- Ravintolassa oli ruokalistalla linnunpesia ja kaarmeita. En syonyt siella. Siella oli myos elavia kaloja akvaariossa, joista olisi voinut valita.
- Torilla myydaan ankanjalkoja ja elavia rapuja. Kanatkin myytiin ennen elavina, mutta ei enaa lintuinfluenssan vuoksi. Kiinalaiset ei usko etta ruoka on tuoretta ellei sita tapeta niiden silmien edessa.
- Kowloonissa ei voi kavella kolmea metria ilman etta joku yrittaa myyda sulle feikkikelloa tai kasilaukkua. Tai raatalin palveluja tai hierontaa. Ne olettaa etta kaikilla lansimaalaisilla on pirusti rahaa.

Tanaan lahden viela Mong Kokiin Night Marketille, vaikka vasyttaa kavely.

Juttuja Honkkarista

Hong Kong on mahtava, ihan huippu! Joka kulman takaa loytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Tahan mennessa olen kavellyt jalkani rakoille ja polttanut itseni auringossa. Eilen tapasin Gn siskon ja siskontyttaren, jotka olivat luvanneet nayttaa mulle paikkoja. Me tavattiin Kowloonissa ja mentiin Star Ferrylla Centraliin. Sielta menimme toisella lautalla Lantaun saarelle. Toyssyisen bussimatkan jalkeen olimme vuoren huipulla, katsomassa paikallista nahtavyytta Big Buddhaa. Siella oli myos buddhistitemppeli, aivan mieleton ilmestys. Taynna vareja ja koristeita! Ostin Kapulle kiinalaisia juttuja. Takaisin tullessa minut kutsuttiin uusien ystavieni luokse syomaan. Heidan apulaisensa laittoi upean aasialaisen aterian, jonka jalkeen soimme plum puddingia with english custard. Kovin kansainvalista, vai? (vahanko vaikeeta loytaa oikeet merkit kiinalaisesta nappaimistosta...)

Tanaan lahdin ostamaan teippia. Tarvitsen teippia jotta voin teipata juttuja mun muistikirjaan/matkapaivakirjaan. Noh, enhan mina mitaan teippia ostanut. Kavelin kolme tuntia ympari Kowloonia, koska se oli kivaa. Ostin uuden muistikortin kameraan. Oli halpa. Ostin myos lisaa laastaria, koska muumilaastari ei ole tarpeeksi tehokasta. Niin, ja kiinalaista hammastahnaa. Mulle tuli kuuma ja vasy, joten palasin hostellille tuomaan tavaroita ja lepaamaan. Hissi oli mennyt rikki, joten jouduin kavelemaan kuudenteentoista kerrokseen. Vettakaan ei tullut.

En viihtynyt hostellilla, joten lahdin Star Ferrylla Centraliin. Gn sisko soitti ja kysyi haluaisinko nahda. Tapasimme, ja menimme hassulla ratikalla Victoria Peakille. Peak on Hong Kong Islandin korkein huippu, ja rinne jota ratikka kiipesi oli tosi jyrkka. Perilla oli mahtava nakoala keskustaan (Centraliin) ja meren yli Kowloonin puolelle. Valitettavasti ilma ei ollut kirkas, vaan saasteet sumentivat nakymaa. Kavelimme Peakin ympari nk. Peak Trailin, joka on 2,8km pitka. Lamminta oli 34 astetta ja mulla oli jalassa tennarit, koska molemmat sandaalit ovat alkaneet hiertaa. Ne oli kuumat, mutta ainakaan kavely ei sattunut. Vasemmassa jalassa on kolme laastaria ja oikeassa yksi!

Odotimme Peakilla kunnes tuli pimea, ja naimme Hong Kongin yovalaistuksessa. Se on aika uskomaton naky, valoja kaikkialla. Upeeta. Menimme bussilla Centraliin ja tapasimme loput perheenjasenet. Soimme kiinalaista, neljaa eri sorttia, jotka kiinalaiseen tapaan jaoimme. Se on totta, etta kiinalainen ruoka Kiinassa maistuu erilaiselta kuin Suomessa. Illan paatteksi kiitin heita kaikesta, ja palsin hostellille. Hissi toimi ja kraanasta tuli vetta. Hostellin ghanalainen omistaja lainasi mulle lapparia jotta voin surffata. Mukava kaveri.

Hong Kong on ihan mahtava, olen iloinen etta olen taalla kuusi paivaa alkuperaisen kolmen sijaan. Taalla on niin paljon nahtavaa ja koettavaa. Joka kulman takana on jotain kiinnostavaa. Hong Kong on kuuma, kostea, varikas, aanekas, turvallinen, kompakti, mielenkiintoinen ja yllattava. Taalla parjaa hyvin englannilla, vaikka suurin osa ihmisista puhuu kantonin kiinaa. Opasteet ja useat ruokalistat ovat englanniksi. Kulkuvalineet ovat niin halpoja, etta ovat lahes ilmaisia. Octopuskortille voi ladata rahaa ja se kay niin busseissa, lautoissa kuin ratikoissa. Mun hostelli on Chunking Mansoinissa, jolla tuntuu olevan vahan kyseenalainen maine. Vaatii sopivaa asennetta, mutta suosittelen reppureissaajille. Taalla on porukkaa ihan joka lahtoon.

Matkustaminen on tahan asti ollut kivempaa kuin odotinkaan, kannatti lahtea.

Isille tiedoksi, etta Hong Kongin lentokentta oli ennen Kowloonissa, minka takia matkustajista tuntui kuin laskeuduttaisiin keskelle kaupunkia. Nyt se on Lantaun saarella, eli siksi mun laskeutumiskokemus oli erilainen.

Huomenna tai tiistaina ajattelin kayda Macaossa, jos jaksan. Kowloonissa ja Hong Kong Islandillakin on viela nahtavaa!

Hong Kong

Terkkuja kaikille Honkkarista! Taallakaan ei ole umlauteja, mutta ei anneta sen hairita. Saavuin tanne nelja tuntia sitten ja loysin hostellin. Se on ihan hirvee, mutta itsepahan mina halvimman valitsin! En saanut huonetta, koska sita kaytti viela joku amerikkalaistytto, mutta jatin kamat sinne ja lahdin tutkimaan paikkoja.

Lento meni oikein hyvin, paitsi etta se oli pirun tylsa. 11 tuntia lentokoneessa ja mua ei nukuttanut yhtaan. Katsoin kolme leffaa ja kuuntelin musiikkia. En jaksanut lukea, vaikka mulla oli nelja kirjaa messissa. Mun vieressa istui vanha ja kurttuinen aussimummo, joka jutusteli mukavia. Sitten se nukahti ja nukkui varmaan kahdeksan tuntia putkeen. Lennon loppuvaiheilla tuli puhetta siita, mista ollaan kotoisin ja se oli Sydneysta. Sanoin, etta ma oon todennakoisesti menossa sinne, ja se antoi osoitteensa jos tunnen itseni yksinaiseksi. Sitten se viela lahjoitti mulle kirjansa, josta ei tykannyt. Nyt mulla on sitten viisi kirjaa, joita roudaan ympari maailmaa. Kiva mummo.

Lentokentalta ostin matkustuspassin (Octopuscard) joka on samantyyppinen vempain kuin Helsingin matkakortti. Sita vilautetaan lukijalle, joka automaattisesti veloittaa oikean hinnan. Matkustin bussilla Kowlooniin, jossa mun hostelli sijaitsee, ja loysin sen ensiyrittamalla. Nettikahvilan loytamiseen meni pitempaan. Kavelin varmaan puoli Kowloonia ympari, ja taa kahvila oli samassa rakennuksessa missa mun hostelli. Ma oon niin pro-reissaaja. Oon ottanut tosi paljon kuvia, koska taalla on tosi veikeen nakoista. Laitan niita esille, kunhan loydan usb-piuhan.

Ensivaikutelmia Hong Kongista:
- kuuma ja kostea
- vilkas
- tarvittaessa edullinen
- mielenkiintoinen
- ihan kuin olisi elokuvassa
- kiva olla anonyymi

Isille tiedoksi Honkkariin laskeutumisesta: ensin tuntuu silta etta vuoret riipii lentokoneen pohjaa, niiden yli lennetaan tosi matalalta. Sitten pitkaan nayttaa silta etta laskeuduttaisiin veteen, kiitotie alkaa ihan veden tuntumasta.

Laitelkaa kommentteja, niita on kiva lukea! Oon ihan kuitti, mutta mita kauemmaksi paasen, sita mielenkiintoisemmalta taa seikkailu tuntuu. Nyt vasta alan hahmottaa miten kauas olen menossa, ihan sairaan pitka lento ja olen vasta puolessa matkassa!

Insinoorikommentti: taalla on tosi paljon ilmastointilaitteita. Ne ovat myos tehokkaita.

Esslingen

Schlossplatz Stuttgart, lamminta reilu parikymmenta astetta.

Eilen kävin pitkästä aikaa Esslingenissä. Se ei ollut muuttunut yhtään, siellä oli tietyökin kesken ihan samassa kohtaa kuin vuosi sitten. Se siitä saksalaisesta tehokkuudesta!
Tässä vaiheessa matkaa näyttää siltä, että en millään ehdi tapaamaan kaikkia kavereita Saksassa. Tarkoitus oli käydä Biberachissa ja Mainzissa, mutta torstaina menenkin suoraan Frankfurtin lentokentälle Stuttgartista. Tämän päivän suunnitelma on pelata kössiä seuraillassa, jonka jälkeen mun vanha liigajoukkue vie mut syömään käsespätzleä. Sen jälkeen mennään Volksfestiin. Huomenna Saksassa on kansallinen vapaapäivä (Saksojen yhdistymisen vuosipäivä tms), joten tänään kaikki lähtevät pitämään hauskaa :)

Stuttgart Open

Pahoittelen hassua tekstia, mutta nappaimistossa ei ole umlauteja. Tanaan oli kossikisojen finaalipaiva, ja jatkan edelleen hallitsevana Stuttgartin mestarina. Olin kisan ykkossijoitettu, ja paasin suoraan tokalle kierrokselle. Pelasin tuttua junioria vastaan ja voitin 3-0. Lauantain urakka ei ollut ihan talla ohi, vaan piti keskittya voittamaan banketti. Taisin voittaa :) Tanssittiin koko ilta ja paita oli marempi kuin kossipelin jalkeen. Sunnuntain semissa kohtasin oman seuran pelaajan, joka oli treenannut paljon ja kehittynyt viimevuodesta, mutta voitin silti 3-0. Finaalissa pelasin samaa tyttoa vastaan, jolle havisin kaksi vuotta sitten finaalissa (3-2), mutta talla kertaa voitin 3-0. Se ei ollut niin helppoa kuin numeroista voisi paatella, mutta etukenttapeli toimi sairaan hyvin, ja jalatkin olivat heranneet, joten pienella tsemppauksella ja melkein koko katsomon tuella voittoon!

Koska kaikkia ei kiinnosta kossi, kerron myos etta Stuttgartissa olo ei tunnu yhtaan silta etta olisin ulkomailla. Taa on niin tuttu. Taalla on kaverit ja tutut ympyrat, ja saksan puhuminenkin alkaa taas sujua! Taalla vois vaikka isona asua, mutta kaydaan nyt ensin katsomassa millaista muualla on!

Aitille sellaisia terveisia (ja mummolle, mutta se ei tieda mika internet on, saati sitten blogi), etta villasukkia on jo tarvittu. Naissa saksalaisissa taloissa on ihan pirun kylmat lattiat! Saksalaisissa taloissa on myos vessa eri huoneessa kuin kylppari ja jostain syysta taalla kaytetaan kaksiotehanoja, joten mulla menee hirveesti aikaa veden lampotilan saatamiseen. Kylla taas huomaa etta on insinoori koulutukseltaan, surullista :)

Liitan kuvia joskus toiste, nyt syodaan ghanalaista riisikalaruokaa ja sitten katsotaan suomalainen leffa.

Stuttgartissa

Olen Stuttgartissa ja tuntuu siltä kun en olisi ikinä pois lähtenytkään! Matka tänne meni hyvin, vaikka lento oli tunnin myöhässä. En ole ikinä kuullut niin omituista syytä lennon myöhästymiselle: eräs matkustaja oli jättänyt tulematta lennolle ja hänen laukkunsa piti poistaa koneen ruumasta. Eihän kyseisessä toimenpiteessä kauan mene, mutta kuormausryhmän työaika oli juuri loppunut ja piti odottaa uusien vuorolaisten saapumista. Kun laukku oli saatu poistettua ruumasta, puuttui se porukka, joka lähettää koneen matkaan. Ja sitten ei saatu lähtölupaa lennonjohdolta ruuhkan vuoksi. Surkeiden sattumusten sarja :) Surkea sattumus oli se tonnikalasämpyläkin, joka lennolla tarjottiin. Kun Esslingen ja Stuttgart näkyivät koneen ikkunasta, aloin hymyillä kuin idiootti, eikä siitä meinannut tulla loppua. Koneen laskeuduttua menin suoraan kössihallille pelaamaan, kuinkas muuten!

Olin yötä S:lla ja sillä oli Greyn anatomia DVD-boksi. Nyt olen keskustassa nettikahvilassa. Äsken meinasin seota kirjakaupassa, mutta ostin vain Lonely Planetin Uusi-Seelanti matkaoppaan ja kaksi muuta kirjaa :)

Peuroja tiellä

Eilen heitin pikkusiskon ja sen kissan Jyväskylään. Paluumatkalla näin peuroja. Edelläni ajanut auto törmäsi kyseisiin peuroihin ja minä siihen autoon.

Tuloksena koko rytäkästä oli se, että peura loikki pahoin loukkaantuneena metsään, edellä ajavan auton kuski järkyttyi, ja isin autoon (jota siis ajoin) tuli kurttu. Onneksi ehdin jarruttamaan, niin törmäys ei ollut kova. Viimeinen ajatukseni juuri ennen törmäystä oli: "voi v, ei se pysähdy, iskä kyllä suuttuu". Sen sijaan, että olisin ajatellut jotain kovinkin henkevää, kannoin suurta huolta iskän reaktiosta siihen, mitä autolle kävi. Jälkeenpäin vähän vapisutti ja selkään särki. Kun säikähdys meni ohi, alkoi harmittaa se, että nyt autoon pitää tehdä kallis remontti. Pyysin iskältä valmistujaislahjaksi autoremonttia :)

Välttämätöntä matkasälää

Lähtöön on kuusi päivää enkä ole vielä pakannut. En tietenkään ole, koska eihän sitä voi tehdä kuin juuri ennen lähtöä. Olen kuitenkin miettinyt mitä matkalle tarvitsee mukaan, ja tässä niistä listaus.

1. mp3-soitin. Ostin uuden, koska edellinen meni rikki. Tässä on radio ja 1 Gb tallennustilaa. Välttämätön mm. lentokoneessa.
2. Kuksa. Sisko osti mulle kuksan, ja sanoi että se on tarpeellinen. Lähtee mukaan, kiitos.
3. Lusikka. Helpompi syödä jos on lusikka. Tarpeellinen mm. jugurttia syödessä, sillä jugurttipurkkiin jää jugurttia jos siitä juo, ja se jostain syytä harmittaa minua.
4. Kirja. Vain yksi kirja. Pokkari, että ei harmita (niin paljoa) jättää sitä matkalle. Loput kirjat täytyy ostaa ulkomaankielellä.
5. Vaatteita. Niitä jonkin verran, lisää voi ostaa. Tässä joutunee käyttämään hyväksi havaittua taktiikkaa, että pakataan vain välttämätön ja niistä otetaan mukaan puolet.
6. Pelikamat. Jotta voi pelata kössiä. Kössi on tärkeää.
7. Kamera. Matkakuvia pitää ottaa ja valokuvaaminen on kivaa. Valokuvat ovat parhaita matkamuistoja.
8. Kännykkä. Ilmiselvää.
9. Kirjoitusvälineet ja muistikirja. Jotta voi kirjoittaa ylös kaikkea olennaista ja tärkeää, sekä vähemmän tärkeää. Muistikirjaan voi avautua, jos on sellaiset fiilikset. Sille voi myös nauraa jälkeenpäin.
10. Pyyhe. Jos on lukenut Linnunradan käsikirjan liftareille, tietää miksi pyyhe pitää olla mukana. Jos ei ole lukenut kyseistä kirjaa, niin nyt on hyvä hetki aloittaa.
11. Kaveri. Työkavereiden läksiäislahjaksi antama Angus McLammas -pehmolelulammas. Välttämätön jos tulee halipula.

Tässä näitä nyt oli. Matkalla sitten tietää mitä kannatti ottaa mukaan ja mitä ei. Luettelosta puuttuu passi, lentoliput, luottokortit ja rahat, koska mielestäni ne ovat itsestäänselvyyksiä.

Matkabudjetti on päätähuimaava 3249,18€

Matka

Moi kaikki, ja tervetuloa lukemaan matkablogiani!
Blogista ei selviä, minne olen menossa ja miksi, sillä ainakin jälkimmäinen on asia, josta en itsekään ole täysin varma :) Siitä asti kun tulin Saksasta Suomeen on tuntunut, että oikeastaan voisi taas lähteä jonnekin. Reilu vuosi vierähti, ja uusi suunnitelma oli syntynyt: working holiday Uudessa-Seelannissa!! Siellä voi poimia lampaita ja paimentaa kiivejä. Se on täysin vastakkaisella puolella maapalloa, mikä sinänsä on jo lupaus seikkailusta. Niin, ja siellä pelataan kössiä!

Koska matka maailman toiselle puolelle on pitkä, ostin round-the-world-lentolipun. Menen ensin Stuttgartiin pelamaan kössikisat "kotihallille", jossa tapaan kaikki kamut, kaverit ja ystävät. Seuraava etappi on Hong Kong, jossa vaihdetaan konetta matkalla Uuteen-Seelantiin. Ajattelin, että kun kerran olen siellä, ei Honkkaria kannata jättää näkemättä, joten vietän siellä kuusi päivää. Sitten lennän lopulliseen määränpäähäni, Aucklandiin.

Takaisin tulen alustavan suunnitelman mukaan huhtikuussa 2008. Hassua tässä on, että päinvastaisten vuodenaikojen ansiosta matkustan aina kesää kohti. Kolme kesää putkeen, heh!

27.9.2007 Helsinki-Stuttgart 2h 50 min
4.10. Frankfurt-Hong Kong 11h
10.10 Hong Kong-Auckland 10h 50 min
1.4.2008 Auckland-Hong Kong-Frankfurt 27h 35 min