Töitä, töitä

Olen nyt tehnyt toita kahdeksan paivaa putkeen, ja huominen on yhdeksas. Tama toki tietaa iloista palkkapaivaa ensi viikolla, mutta kylla ma jo tarvitsen vapaa-paivan! Vapaapaiva osuu lauantaille, mika on erityisen kivaa! Lauantain kuuluu olla vapaa, ja silloin pitaa ehtia vaikka mita. Pitaa nukkua pitkaan, syoda kunnon aamiainen, lukea kirjaa ja harhailla kaupungilla paamaaratta, selata lapi levykaupan alehylly ja vaikka mita muuta. Ihan jarkeviakin juttuja kuten tyonhaku on listalla, silla vielakaan ei ole tarpannyt.

Toissa menee hyvin, vaikka se ei mikaan unelmatyo olekaan. Olen suurimman osan ajasta kassalla, koska olen siina hommassa nopea, tehokas ja taman lisaksi jaksan viela hymyilla asiakkaille. Viimeaikoina asiakkaat ovat alkaneet kyselemaan, olenko Irlannista, mika on omituista, silla ei kai Uudessa-Seelannissa pitaisi alkaa kuulostamaan irlantilaiselta? Ehka mun aksentti vain kuulostaa sen verran eksoottiselta, etta ensimmainen arvaus on Irlanti.

Olin oikeassa, kun arvelin etta suurin osa asiakkaistamme on turisteja. Kaikkein useimmat ovat Australiasta, ja yksi nainen suuttui minulle kun kahvilassa ei voinut maksaa aussirahalla. Monella tuntuu olevan sellainen kuvitelma, etta Seelanti on Australian pikkuveli, jolla ei ole omaa rahaa taikka identiteettia. Varmaan taman vuoksi uusi-seelantilaiset koettavat kovasti tuoda esille omaa kulttuuriaan ja erilaisuuttaan. Itseasiassa se muistuttaa kovasti suomalaisuutta; mehan rakastamme kertoa ulkomaalaisille saunoista jarvien rannoilla, helmikuun auringossa kimaltavista lumihangista ja Lapin yottomasta yosta. Kai se on pienen kansakunnan ominaisuus. Uusi-Seelantilaisia on viela vahemman kuin suomalaisia: vain reilut nelja miljoonaa.

Eilen kavin pelaamassa kossia seuraillassa. Hallilla on viela suhteellisen hiljaista, koska on kesa ja ihmiset ovat mieluummin nauttimassa aurinkoisesta saasta. Mulla on nyt omat varusteet, jotka sain Samilta Aucklandista. Omat mailat ovat matkalla tanne Saksasta, jonne ne jatin syyskuussa. Pelasin reilut pari tuntia, ja voitin kaikki nelja, joita vastaan pelasin! Huhtikuussa alan pelaamaan interclub-liigaa kakkosjoukkueen ykkospelaajana. Taman korkeammalle mua ei kuulemma voinut rankkaamattomana pelaajana sijoittaa. Hallilla epaillaan, etta en saa tarpeeksi vastusta tuolla paikalla, mutta en osaa itse arvioida mille paikalle kuuluisin, kun en tieda paikallisten pelaajien tasoa. Uudessa-Seelannissahan on maailman huippuja, joten kylla taalla tiedetaan, miten kossia pelataan! Ma vaan haluan pitaa hauskaa ja pelata hyvia matseja!

Hallilta tullessa sattui hassu juttu. Meille oli ilmaantunut nelja tsekkilaista vierasta (yksi kamppiksista on tsekki) ja kavi ilmi, etta yksi heista on opiskellut samassa koulussa kuin mina! Han oli opiskellut Mikkelin ammattikorkeakoulussa Pieksamaella metsataloutta! Taman lisaksi saksalaisen kamppiksen sisko opiskelee samassa koulussa kuin Kapu, nimittain Jyvaskylan yliopistossa! Maailma on pieni paikka... :)

Squash in Chch

In the picture you can see my new squash club! It's simply been named "Christchurch Squash Club", and yes, it's the one where the World Masters Championships take place in October.

I went to the club today for the first time. It was club night, and I thought it would be the right time to go and have a look around. That's what I did in Stuttgart, and because it worked out really well there, I decided to give it a shot here too.

It turns out, that the club is really nice. They have five courts with a glass back wall, and even though I don't have any equipment yet, I couldn't resist trying the courts with a racket I borrowed from one of the members. I liked the club; the courts are good and the people there were very welcoming! I of course joined the club and will start playing again! Sami, who's moving to Finland with Enni for the summer, has sent me his racket and squash bag from Auckland, and I should get them tomorrow or the day after tomorrow. Then I'm all set and ready to make the kiwis sniff the corners :)

For those of you who are coming here to take part in the tournament I'd like to give a couple useful links: the first one is the club's homepage (http://www.christchurchsquash.co.nz), which I hope they update soon. Because they have only five courts, matches are also being played at two other clubs that are a bit further away from the city centre. The official web page for the tournament is http://www.worldmasterssquash.com, and there's already a list of entrants, so you can check who'll be playing in the same age group as you! Most of the entrants at the moment are from NZ and Oz, but there were quite a few Finns too, amongst them Jussi and Pepe! I'm looking forward to meet you here, and I promise to send you information about the golf courses in Chch! There seems to be many, I can tell you that much!

Having been here in NZ for five months I can only recommend it as a travel destination, and being able to combine squash and travel should be enough reason to book a ticket! (Should I get a job in marketing??)

Jaarittelua

Taalla etelassa saa on yhtakkia muuttunut kylmaksi, minka toivon olevan valiaikaista. Lampotila tippui parin paivan aikana reilusta kahdestakymmenesta asteesta kahteentoista, ja muutoksen akkinaisyys ei antanut minulle aikaa valmistautua millaan tavalla. Mulla on yksi pitkahihainen paita ja ohut goretex-takki, seka farkut. Yolla lampotila putoaa viela alemmaksi, mika tarkoittaa sita, etta villasukat on kovassa kaytossa (terkkuja mummille!).

Uuden-Seelannin talot ovat hataria. Seinat ovat ohuet ja ikkunat yksilasiset. Lampotila sisalla on siis sama kuin ulkona, ja kosteus hiipii sisalle ja saa olon tuntumaan viluiselta. Siksi onkin ihan mahtavaa, etta meilla on olohuoneessa takka! Viritimme siihen tanaan tulet polttaen vajasta loytyneita tarpeettomannakoisia puita, ja kaperryimme sohville katsomaan telkkaria ja juomaan kaakaota. Taman lisaksi mulla on omassa huoneessa piskuinen sahkolammitin, joka on kokoonsa nahden yllattavan tehokas! Olen testikayttanyt sita pienella teholla, ja huone lampiaa hetkessa! Uskon kuitenkin, ettei kesa viela ole ohi, ja taman hetkinen saa on vain loppukesan oikuttelua. Talvea varten minulla on myos sahkopeitto, minka uskon olevan kuumavesipullon paivitetty muoto. En ole viela testannut sita, silla keskuslammitykseen tottuneena takalaiset lammitysratkaisut tuntuvat vierailta. Tuntuu hullulta, etta jokainen huone on lammitettava erikseen, mutta taloa ei ole rakennettu niin, etta lampo pysyisi sisalla. Kunhan mut palkataan insinooritoimistoon, teen asialle jotain. Mulla on paljon hyvia ideoita, mutta saastan teidat kuulemasta insinoorijaarittelua, silla se kiinnostaa vain muita insinooreja jos heitakaan.

Eilen huomasin puutarhassamme kissan, ja menin tekemaan tuttavuutta sen kanssa. Mulla on iso ikava Zeus-kissaa, ja ajattelin etta saan tasta otuksesta korvikkeen. Se on kai naapurin kissa, silla se on ihan liian hyvakuntoisen nakoinen ollakseen kulkukissa. Otin siita kuvan, koska kissat on kivoja. Ottaessani kuvaa loysin puutarhastamme tomaatteja, jotka joku on istuttanut, mutta jotka ovat hukkuneet sekalaisen ja villin kasviston sekaan. Valitettavasti kellaan meista ei ole suurta intoa puutarhanhoitoon, eika viidakkoa muistuttava olemus rohkaise ketaan aloittamaan sen raivaamista.