Avalanche Peak

Tänä viikonloppuna sää oli vihdoin suosiollinen ja pääsimme vuorille kahden päivän vaellukselle. Ajoimme taas Arthur's Passiin, heitimme rinkat selkään ja lähdimme kiipeämään Avalanche Peak-nimiselle vuorelle. Reitillä ei tällä kertaa ollut yhtään lunta, joten huipulle pääsy ei tuottanut vaikeuksia. Pysähdyimme huipulle nauttimaan maisemista ja syömään lounasta, ja paikalle pyrähti pari Kea-papukaijaa meitä ilahduttamaan (ja kärkkymään makupaloja)!

Kea

Kea-papukaijoja asuu vain Uuden-Seelannin eteläsaarella, ja se on maailman ainoa alppipapukaijalaji. Ne ovat uteliaita, älykkäitä ja valitettavasti myös uhanalaisia. Ne ovat tunnettuja kiusanhenkiä, sillä jos vähänkin silmä välttää, ne varastavat kaiken autonavaimista voileipiin. Niiden syöttäminen on kiellettyä, joten pidimme eväämme visusti itsellämme, mutta tottahan yksi kea innokkaasti nakerti rinkkaani koettaen avata sivutaskun vetoketjua. Hätistin sen pois.

Huipultahan ei pääse kuin alas, joten aloimme laskeutumaan vuoren toista rinnettä laaksoon, jossa tupa sijaitsi. Alas päästyäni jalat tärisivät uupumuksesta, mutta päivän viimeinen etappi kulki suht tasaisella maalla joenvartta seuraten ja loppumatka tuvalle sujui leppoisasti.


Tämän päivän urakaksi jäikin sitten vain kävellä laaksoa pitkin takaisin ihmisten ilmoille. Jouduimme ylittämään joen pariin otteeseen, mutta sekin sujui suuremmitta kommelluksitta. Olimme kuulleet että kaksi saksalaisvaeltajaa huuhtoutuivat edellisenä päivänä jonkin matkaa vuolaassa virrassa, joten otimme ylitykset varman päälle toistemme rinkoista kiinnipitäen. Pääsimme takaisin tienvarteen ja liftasimme kyydin takaisin reitin alkuun, minne olimme parkkeeranneet auton.

Kaikenkaikkiaan loistava viikonloppu; sää oli lämmin ja aurinkoinen ja kerrankin saimme kuljettua koko reitin läpi kääntymättä takaisin puolessa välissä, kuten kävi kahdella edellisellä vaelluksella lumiolosuhteiden takia!

Joulusta ja vuodenajoista

Tänään kävin jouluostoksilla. Joululahjat on ostettava kuukautta liian aikaisin jos haluaa niiden ehtivän kotiin jouluaatoksi.

Täällä eteläisellä pallonpuoliskolla on vaikea virittäytyä joulutunnelmaan. Päähäni ei millään mahdu se, että joulu on keskellä kesää. Jos katukuvaan ei alkaisi ilmaantua joulukoristeita, unohtaisin varmaan koko juhlan. Kotona jouluun kuuluu lumi, kylmyys ja pimeys. Joulu tuo valoa ja lämpöä talven keskelle. Kotona joulun lähestymisen muistaa automaattisesti vahvasta mielleyhtymästä talveen. Minusta tuntui hassulta lähteä jouluostoksille keskellä kesää. Luonnotonta.

Mielleyhtymä talveen on niin vahva, että kun täällä satoi ensilumi, aloin automaattisesti mielessäni laskeskella kuinka pitkä aika on jouluun. Tuntui jokseenkin hölmöltä tajuta että on kesäkuu!

Näköjään jotkin asiat ovat iskostuneet ihmisen mieleen vahvasti. Joulu on talvella ja keskikesällä juhlitaan juhannusta. Sillä siisti.

Kesä

Hikoiluttaa. Ensimmäiset "oikeat" kesäkelit ovat saapuneet ja minä hikoilen shortseissa ja topissa. Olen käyttänyt kyseisiä vaatteita lähes kuukauden, koska ne olivat ihanan vilpoisat. Nyt niissäkin on kuuma. Ei auta kuin totutella!

Kesä on ihana. Kesä tuoksuu aurinkovoiteelta, jota joutuu käyttämään jos vähänkin aikoo olla ulkona. Sitä kuluu litroittain. Seelannin yllä mollottavan otsoniaukon takia aurinko polttaa ihoa niin että se suojaamattomana kihelmöi jo kymmenen minuutin jälkeen.

Kesä kuulostaa Bob Marleyltä. Älkää kysykö miksi, mutta reggae on täällä todella suosittua. Luin jostain että Uudessa-Seelannissa myydään maailman eniten Bob Marley albumeita asukaslukuun verrattuna. Paikallisetkin bändit ovat hyviä. Reggae kai sopii rentoon elämäntyyliin, ja omasta levykokoelmastanikin löytyy valikoima seelantilaista reggaeta. Bob Marleytä siellä oli jo ennestään.

Olen viettänyt rennon viikonlopun koettaen palautua kahden viikon rajusta työrupeamasta. Tein töitä iltoja ja viikonloppuja myöten, ja se vaati veronsa. Eilen kävimme pitkällä pyörälenkillä, söimme aasialaista ruokaa josta emme olleet ennen kuullet, joimme olutta terassilla ja kävimme elokuvissa. Tämän aamun vietin kävellen päämäärättömästi kaupungilla ja loppupäivän aion viettää hyvää kirjaa lukien. Ehkä tutkin kirja-alesta löytämääni Lonely Planetin New South Wales -opaskirjaa. Haluan matkustaa Australiaan ja vierailla Leon ja Susanin luona. Täältä katsottuna se ei ole turhan kaukana, mutta tuntuu silti eksoottiselta!

Ruusuja ja risuja

Viime viikot ovat tuntuneet hektisiltä, päivät ovat olleet pelkkää tulemista ja menemistä. Yleensä juuri tälläisinä hetkinä auto hajoaa ja sähköposti lakkaa toimimasta. Minulle kävi juuri näin.

Auto alkoi viimeviikolla pitämään hassua meteliä. Se piti aikamoista meteliä aikaisemminkin, mikä on toki vain normaalia kun kyseessä on vanha auto. Vein sen korjaamolle ja sain tietää että ohjaustehostin on rikki. Valitettavasti autot eivät kiinnosta minua tippaakaan muussa mielessä kuin kulkuneuvona, jolla pääsen paikasta A paikkaan B nopeasti ja oman aikatauluni mukaan. Niille joita konepellin alus kiinnostaa, kerrottakoon että nesteet ovat karanneet omille teilleen ja pumppu mennyt hajalle. Auto siis kulkee vielä eteenpäin ja taaksepäin (ja kääntyy jos rattia vääntää oiken kovasti), mutta sen korjaaminen maksaisi yli tuhat dollaria, mikä on aika paljon jos ottaa huomioon että auton arvo on noin puolet kyseisestä summasta. Jos joku tarvitsee autoa niin multa saa Subarun halvalla. Se ei mennyt katsastuksesta läpi (ylläri?) eikä se ole rekisterissä.

Koska tarvitsen jonkun menopelin jolla pääsee töihin, kössihallille ja rugbykentälle, ostin maastopyörän TradeMe:stä. Sen ovh on $550 ja maksoin siitä $280, mikä tietysti on naurettavan halpa hinta uudenkiiltävästä fillarista. Ajelin onnellisena kaupungin halki ja pysähdyin vain fillarikaupassa ostamassa olennaisia pyöräilytarvikkeita, kuten kypärän, lukon ja juomapullotelineen.

Sähköpostini, jonka mainitsin lakanneen toimimasta, päivitti itsensä uusimpaan versioonsa jossa voin lukea viestini, mutta niiden kirjoittaminen ei onnistu. Ongelma on varmasti korjattavissa, mutta koska olen muutoin lakannut käyttämästä Micro$oftin tuotteita ja siirtynyt Linuxin ihmeelliseen maailmaan, lienee aika vaihtaa myös webmailin tarjoajaa. Tai vaihtaa ja vaihtaa, otan vain gmailin laajempaan käyttöön.

Vielä lopuksi asiasta toiseen; ruusut meidän puutarhassa kukkivat ja sen lisäksi että koko piha tuoksuu kivalta, se on myös täynnä mehiläisiä.