Tour de South Island

Olemme Kapun kanssa reissanneet ahkerasti ympäri Seelannin eteläsaarta viimeiset kahdeksan päivää. Matka alkoi täältä Christchurchista ja ensimmäisenä pysähdyimme Arthur's Passiin kiipeämään ylös vuorenrinnettä ja ihmettelemään kea-papukaijoja, joita ei tällä kertaa kylässä näkynyt kovin montaa. Kuulimme sen huudon ja näimme pari lentämässä, mutta ne eivät tavalliseen tapaansa ryöstäneet kahvilasta paperikuppeja tai repineet nokallaan auton pyyhkijän sulkia, mitä on huvittavaa katsella kunhan kyseessä ei ole oma auto. Tästä huolimatta emme olleet pettyneitä, sillä saimme pari hyvää kävelyreissua tehtyä ja Kapu tykkäsi maisemista. Se otti jo autosta sata kuvaa vuorista!


Seuraavaksi ajoimme Hokitikan kautta Franz Josefin jäätikölle, jossa osallistuimme opastetulle jäätikkövaellukselle. Jäätikön päällehän ei saa itse lähteä haahuilemaan, sillä siellä vaara vaanii kulkijaa railojen ja tippuvien jäälohkareiden muodossa. Oppaan perässä oli turvallista ja saimme seikkailla railoissa ja jääluolissa ja ottaa valokuvia. Meistä molemmista tämä oli mielenkiintoinen ja eksoottinen retki, sillä vaikka Suomesta jäätä ja lunta löytyy, niin jäätiköitä siellä ei silti ole.


Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa ja päädyimme Wanakaan pariksi päiväksi. Säät suosivat, ja vaikka oli kylmä ja ihan pakkasasteita, aurinko silti porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja maisemat olivat kauniit. Teimme sielläkin kävelyretken, ja eksyimme sen jälkeen tahallisesti pubiin, sillä olimme ihan puhki ja koetimme pitää toisemme hereillä. Tohellamme kaikki päivät niin täysillä, että illan tullen olemme aivan poikki ja kuukahdamme ihan liian aikaisin, mikä johtaa siihen että olemme hereillä useamman tunnin ennen auringonnousua. Kun nousee aikaisin, on paljon aikaa tehdä ja nähdä, ja tämä oravanpyörä ruokkii itseään.

Olimme varanneet Kapulle ratsastusretken Queenstowniin, ja ajoimme sitten sinne (piipahtaen pikaisesti Arrowtownissa) nauttimaan kaupunkielämästä pikkuruisten kylien jälkeen. Queenstownissa olikin hauskaa, koska siellä oli enemmän ihmisiä. Koska Kapun ratsastusretki kesti suurimman osan seuraavasta päivästä, minä varasin itselleni bussimatkan ja risteilyn Milford Soundiin, jonka olen halunnut nähdä jo vaikka kuinka pitkään. Kuvat Milford Soundista olivat yksi syy siihen että alunperin matkustin Seelantiin enkä esimerkiksi Australiaan, ja siellä oli juuri niin kaunista kuin kuvittelinkin! Bussin ikkunasta tuijotin vuoria jotka näyttivät kohoavan lähes pystysuoraan ylös rehevästä sademetsästä ja risteilyllä vuoret tuntuivat kasvavan suoraan ylös merestä. Jotta päivä olisi ihan täydellinen, lauma pullonokkadelfiinejä alkoi seurata laivaa heti risteilyn alussa, ja ne esittivät meille näyttäviä hyppyjä! Kiehtovia otuksia! Katselin niitä niin onnessani että unohdin ottaa valokuvia, mutta luulen etten ikinä tule unohtamaan tuota kokemusta! Takaisin Queenstownissa hylkäsimme kylmän ja kurjan hostellimme hetkeksi ja painuimme pubiin takkatulen ääreen kertomaan toisillemme kuluneesta päivästä ja katsomaan valokuvia.



Aamulla meillä olikin kiire jättää rähjäinen hostelli taaksemme, joten hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti pohjoista. Matkalla Lake Tekapolle ajoimme järkyttävän tiheän sumun läpi. Ajattelimme että jonkun laakson pohjalla on vähän usvaa, mitäs tuosta, mutta sumu jatkuin hurjan pitkälle eikä eteenpäin nähnyt kuin parikymmentä metriä. Ajoimme hitaasti, ja loppuihan se sumu lopulta. Lake Tekapolla olikin sitten taas aurinkoista ja valloitimme iltapäivän ratoksi Mt Johnin, pikkuisen mäen jonka päälle äitikin täällä ollessaan kipusi.

Nyt olemme sitten kotona Christchurchissa lepäämässä, sillä lomailu otti voimille. Tänään olemme pesseet pari koneellista pyykkiä ja suunnitelleet mihin seuraavaksi menisimme. Näyttää siltä että menemme Hanmer Springsiin päivävaellukselle ja kuumiin lähteisiin likoamaan. Sieltä sitten matka jatkuu eteläsaaren pohjoisosaa tutkimaan!


Pitää vielä sanoa, että tähän mennessä ajokilometrejä on kertynyt n.1100, joista Kapu ei ole ajanut metriäkään, kun täällä kuulemma ajetaan väärällä puolella.

South Island is bitter!

Kapu löytyi lentokentältä kaksikymmentä minuuttia ajoissa, mikä oli hyvä, sillä minun mahassani oli levottomia perhosia. Pitkän halin aikana Kapu kertoi, että oli joutunut biohazard-jonoon ja sen kolme (?) kenkää jouduttiin desinfioimaan. Ajoimme meille kämpille, koska en malttanut odottaa tuliaisia. Sain Guinness-toffeeta (mikä oli ihan paras), Sallan vanhat farkut ja kaksi kirjaa, joista toisen olin jo lukenut.

Kapu halusi heti kävelylle ja näytin sille Christchurchia, ja kävimme kahvilla/kaakaolla vanhalla työpaikallani. Entinen työkaverini Donna jutusteli meille, ja sanoi että "don't bother going to North Island, cos South Island better". Kapu oli kovin hämillään, kun paikalliset lausuvat eet niin hassusti että kuulosti siltä kuin hän olisi sanonut "South Island is bitter", ja sitten se ihmetteli että miksi eteläsaari on katkera...Minä opastin Kapua paikallisesta hassusta aksentista, ja nyt se tietää että pin=pen, igg=egg ja Kapu opasti minua että lausun sanan cän't ihan väärin kun se on caan't. Kapu myös näytti minulle kuinka Seelantilaisten kolikoiden Elisabetti vanhenee, mikä todisti Kapun oppineen Englannissa jotain ja aika siellä ei siis ollut hukkaan heitettyä.

Sitten lähdimme shoppailemaan kämppikseni Lucaksen kanssa, kun kuulimme että Pumalla on alennusmyynti. Emme ostaneet sieltä mitään, mutta Adidaksen liikkestä löytyi minulle hieno huppari, ja Kapu osti tupsupipon mikä päässä se näyttää söpöltä.

Sitten Kapulle iski jet lag ja se väsähti ja halusi kotiin viltin alle ja Facebookiin. Nyt se on pysynyt hereillä jo seitsemän minuuttia pidempään kuin mitä äiti pysyi ekana päivänään Seelannissa. Se hiippailee täällä kaksissa villasukissa ja juo teetä.

Huomenna minä joudun taas töihin ja Kapu saa seikkailla Christchurchissa omillaan. Se aikoo mm. nukkua, hankkia itselleen Seelantilaisen kännykkäliittymän ja shoppailla!