Auto, ja muita tapahtumia viime viikoilta

Tassa on mun uusi auto! En suunnitellut ostavani autoa, mutta kerron kuinka niin paasi kaymaan.


Ystavani Katie ja Marcel ovat auton entiset omistajat ja he paattivat muuttaa matkasuunnitelmiaan ja palata kotiin Saksaan suunniteltua aikaisemmin. Paluulento sattui seuraavalle maanantaille, joten heille jai nelja paivaa aikaa hankkiutua autosta eroon. He sanoivat kahvilassa, etta antavat auton pois vaikka ilmaiseksi, kun sen myyminen on niin vaivalloista. Ma sanoin silta istumalta, etta ma otan sen :) Olihan se vahan spontaania, mutta tuollaiset tilaisuudet pitaa kayttaa. Kuinka usein muka joku haluaa lahjoittaa sinulle auton?

Paadyin maksamaan autosta Katielle ja Marcelille $550 (n. 300E), silla siihen piti ostaa uudet eturenkaat ja vaihtaa (etu-)jarrupalat. Marcel teki tyon itse, joten se tuli edulliseksi. Ei se tietysti mennyt ekalla kertaa katsastuksesta lapi kun yritin, mutta remontti tuli maksamaan vain $90 (n. 50E). Alkaa vaan kysyko mita siihen korjattiin...kylla mulle selitettiin mutta se meni vahan ohi. Korjauksen jalkeen vein sen takaisin katsastuskeskukseen jossa se hyvaksyttiin. Nyt mulla on siis auto kaytossa, mika on ihan mahtavaa! Tykkaan ajamisesta ja auto on luotettava ja toimii kaikinpuolin hyvin. Se on vanha, vuodelta '91, ja merkki on Subaru Legacy. On niin ihanaa kun ei tarvitse sitkuttaa polkupyoralla kaupungin toiselle laidalle kossikassi selassa!

Olen edistynyt kossinkin saralla. Pelaan liigaa, ja kahden viime viikon ajan pelasin kahdessa joukkueessa. Football Squash Clubin (lyh. FSC) ykkosjoukkueesta puuttui pelaaja lomamatkan takia, ja he pyysivat minua ykkospelaajaksi. Toki suostuin, ja voitin molemmat matsini helposti. Havisin suurinpiirtein pisteen per era. FSCn paavalmentaja naki minun pelaavan, ja alkoi houkutella mua heidan seuraansa pelaamaan. Nyt siis pelaan kahdella klubilla, ja mika parasta, FSClla maksan jasenyyteni valmentamalla 12-vuotiasta tyttoa kerran viikossa! Kaiken lisaksi FSC on paljon mukavampi klubi; siella on ystavallisempi tunnelma, pelikavereita saa helposti ja seura on aktiivinen kilpailuissa ja junioritoiminnassa. Kentat ovat hyvat ja hallin vieressa on rugbykentta, jossa Crusadersin (paikallinen rugbyjoukkue) pelaajat treenaavat. Tanne minun olisi pitanyt liittya eika Christchurch Squash Clubille, mutta mistas sita tietaa kun on uusi kaupungissa eika tunne ketaan jolta voisi kysya. Loppujen lopuksi tassa kavi hyvin, nyt voin pelata kahdella hallilla ja kossia riittaa!

Huomenna on mun synttarit, ja vietan paivan tekemalla 11 tuntia toita. Se on hyva, koska taalla huhtikuun 25. on kansallinen vapaapaiva, joten palkka maksetaan 1,5-kertaisena! Vapaapaivan nimi on ANZAC Day, ja silloin muistetaan sodissa taistelleita ja kaatuneita uusi-seelantilaisia. Taalla on myos Anzac biscuits nimisia kekseja, jotka maistuvat oikein hyvilta. Synttarikemut jarjestan lauantaina, ja olen kutsunut meille kaikki ystavani ja tuttuni kotibileisiin, joista jatketaan baariin bilettamaan.

Suurkiitos kaikille korteista ja lahjoista, joita on tanne tulvinut pakettitolkulla. Kamppikset ovat kateellisia, mutta eivat tykanneet Kapun lahettamista pantterikarkeista. Soin yksin koko pussin :)

Taalla on syksy

Kahdenkympin (?) ostoskeikka

Kaverini Kathi muutti tana aamuna pois mun huoneesta, ja yhtakkinen hiljaisuus sai minut hamilleen. Pistin musiikin soimaan, ja paatin hoitaa asioita, jotka olivat jo ehtineet muodostaa arsyttavan paperipinon tyopoydalle tietokoneen viereen.

Soitin postipalveluuni Aucklandissa ja pyysin heita lahettamaan kaikki postini Christchurchiin. Otin postipalvelun kuudeksi kuukaudeksi ja se aika on nyt kulunut umpeen. Seuraavaksi soitin verotoimistoon erotakseni KiwiSaver-elakesaasto-ohjelmasta. KiwiSaver on uusi ihastuttava tapa saastaa rahaa elaketta varten. Kun aloitat uudessa tyopaikassa, tyonantaja liittaa sinut KiwiSaveriin, jonne jokaisesta palkasta maksetaan 4%. Paaset kasiksi naihin rahoihin iloisten elakepaivien alkaessa tayttaessasi 65 vuotta. Mina en halunnut odottaa ihan noin pitkaan, ja puhuessani ystavallisen asiakaspalvelutadin kanssa kavi ilmi, etten edes kelpaa KiwiSaverin jaseneksi, koska en ole Uuden-Seelannin asukas. Tyonantajan ei olisi alunperinkaan pitanyt liittaa minua koko ohjelmaan. Olin tassa asiassa onnekas ja saan rahani takaisin 10-15 tyopaivan kuluessa! Ylimaaraista rahaa, jee!

Kun olin saanut nama asiat hoidettua, Kathi soitti ja halusi tavata kaupungilla. Kulkiessamme Cathedral Squaren poikki, loysin kaksikymppisen, ja paatimme ostaa jotain kivaa. Homma lipsahti ihan vahan kasista, ja ostin jotain kivaa kolmesti! Eka ostos oli tummansiniset farkut, jotka on tosi makeet. Seuraavaksi en voinut olla ostamatta Adidaksen Superstar-kenkia, samanlaisia jotka jouduin heittamaan roskiin Aucklandissa, kun pohjat hajosivat. Superstarat ovat maailman mukavimmat kengat, ja tama pari on jarjestyksessa kolmas :) Loytamallani kaksikymppisella ostimme surffikaupasta makeet pipot talveksi, ne olivat alennuksessa ja saimme ne puoleen hintaan. Viela pitaisi loytaa takki, ja uusi syys/talvilook on valmis! Illalla viela varjasimme toistemme hiukset, ja olen edelleen blondi, mutta ilman juurikasvua!

1. huhtikuuta

Huhtikuun ensimmainen tuoksui syksyiselta. Ilma oli kirpea ja tuuli varisteli lehtia puista. Sen lisaksi mulla oli tunne, etta jotain pitaisi tapahtua juuri sina paivana. Ahkeran miettimisen tuloksena muistin, etta mun alkuperainen paluulippu oli juuri huhtikuun ensimmaiselle paivalle, ja jos olisin pitaytynyt alkuperaisessa suunnitelmassa, istuisin lentokoneessa matkalla Eurooppaan.

Koko ajatus tuntuu omituiselta. Kuusi kuukautta taalla on mennyt nopeasti, ja viela on niin paljon nahtavaa ja koettavaa. Paluulippu on nyt siirretty kuusi kuukautta eteenpain, jotta mulle jaa aikaa tehda toita, saastaa rahaa, ja matkustaa pitkinpoikin etelasaarta vuorille, vuonoille ja myrskyiselle lansirannikolle. Ei Uudesta-Seelannista voi lahtea nakematta Fjordlandia ja Mt Cookia!

Talla viikolla omat kossimailani saapuivat vihdoin ja viimein Saksasta. Molemmat mailat selviytyivat matkan rasituksista ehjina ja jet lagia ei ollut havaittavissa, kun vein ne seuraavana paivana kossihallille pelaamaan liigan ensimmaista kierrosta. Pelaan kakkosdivarissa joukkueemme ykkospelaajana, mika ei ensimmaisen kierroksen perusteella tarjoa suuria haasteita. Voitin oman matsini haviamatta pistettakaan ja joutumatta jattamaan t-pistetta pitkiksi ajoiksi. Tylsaaaaaa... Olin pettynyt, silla toivoin tiukkaa ja tasaista matsia, ja nyt olen heittanyt toivoni loppuliigan osalta. Onneksi taalla liigaa pelataan viikottain, ja se on ohi parissa kuukaudessa. Kun seuraava liiga alkaa, tiedan etsia itselleni joukkueen miesten puolelta, missa vastus on taattua!

Kampalla meilla on taas vilsketta, silla meilla on kaksi vierasta. Mun saksalainen kaveri Kathi ja argentiinalainen poika Marcus majailevat taalla muutaman paivan, kunnes loytavat toita ja omat kampat. Marcus, joka etsii kokin toita, ehti jo tanaan kaymaan tyohaastattelussa keskustan ravintolassa, mika vaikutti lupaavalta. Kathilla tarppasi kanssa, ja han jakaa parturi-kampaamon lentolehtisia parin tunnin ajan lounasaikaan. Ei silla rikastu, mutta onpahan rahaa ruokaan. Mun kampasta on tullut kaikkien saksalaisten reppureissaajien turvapaikka ja tukikohta, silla taalta saa ilmaisen majapaikan ja isosiskomaista opastusta CV:n kirjoittamiseen ja tyonhakuun. Ja mulla on kivaa kun on seuraa!