Life's good!

Elämä on taas ollut harvinaisen mukavaa viimeaikoina. Mukavat pikkuseikat ovat seuranneet toinen toistaan ja arki unohtuu kun melkein joka päivä tapahtuu jotain kivaa. Olen saanut suomalaista seuraa kun Henkka, Minna ja Pihla muuttivat Christchurchiin Henkan työn vuoksi. Minusta on kiva jutella suomeksi asioista joita nämä ulkomaan elävät eivät tajua ollenkaan mutta jotka ovat normaaleja suomalaisille, käydä kahvilla ja saada alle vuoden ikäinen Pihla nauramaan! Tähän asti täysin suomalaiseton kaveripiirini muuttui totaalisesti, kun myös blogin kautta yhteyttä ottanut Hansu saapui tänne, osoittautui tosi kivaksi ja kasvatti suomalaiskavereiden lukumäärän kokonaiseen neljään!

Christchurch on pieneksi kaupungiksi (350 000 asukasta) täynnä kaikenlaisia tapahtumia, ja eikös Arts Festival tapahtuman musiikkiosiossa ollut yhtenä esiintyjänä suomalainen jazzbändi Iiro Rantala New Trio, jota me suomijengillä painuttiin kuuntelemaan. Pojat heittivät ihan mielettömän hyvän keikan, ja menimme sen jälkeen Hansun kanssa vaihtamaan muutaman sanan Marzi Nymanin kanssa! Kiitin keikan välispiikkien ruotsalaisvitseistä, jotka ilahduttivat minua kovasti, mutta taisivat mennä vähän ohi suurimmalta osalta yleisöä.

Kössi on sujunut viimeaikoina hyvin huolimatta siitä, että venäytin selkäni kivuliaasti enkä päässyt pelaamaan kahteen viikkoon. Olin loukkaantumisesta huolissani, sillä minut oli valittu edustamaan Canterburya Uuden-Seelannin mestaruuskisoihin, joissa pelattiin sekä henkilökohtainen että joukkuekisa. Muutama käynti kiropraktikolla auttoi, ja viime perjantaina lensimme pohjoissaarelle Palmerston Northiin, jossa kisat pelattiin.

Ensin oli vuorossa henkilökohtainen kisa, jossa pääsin kuudentoista parhaan joukkoon ennen kuin vastaan tuli kisan kolmoissijoitettu ja maailmanrankingin 49 omaava Kylie Lindsay, jolle hävisin suoraan kolmessa erässä. Joukkuekisassa, jossa siis edustimme Seelannin eri alueita (Auckland, Waikato, Wellington, Central, Canterbury ja Bay of Plenty) tulimme kovasta yrittämisestä huolimatta vasta viidensiksi. Kovasta yrittämisestä kuitenkin kertoo se, että joukkueeni kakkospelaajana pelasin uudelleen Kylieta vastaan, häviten tällä kertaa paljon tiukemman ottelun 3-2. Mikkelin kössi-ihmisille pitää mainita, että Kylie muisti minut vuoden 2007 Finnish Openista, jossa kyselin häneltä paljon Seelantiaiheisia kysymyksiä!

Oli mielettömän hauskaa päästä pitkästä aikaa isohkoihin kössikisoihin! Se tunnelma ja ihmiset ovat vain jotain mitä olen kaivannut, ja jota en ole kokenut oikeastaan Euroopasta lähdön jälkeen. Pelasin omat otteluni kykyjeni äärirajoilla, ja vaikka voitin kuudesta ottelustani vain kaksi, olen ylpeä suorituksestani ja tyytyväinen siihen että pelasin jokaisen ottelun hyvin yllättäen itsenikin positiivisesti! Myös kisojen sosiaalinen puoli oli ihan mahtava, joukkuekaverini olivat aivan huippuja ja sanoisin että me voitettiin banketti :)

Saavuimme takasin Christchurchiin keskiviikkoaamuna, ja viiden päivän kössintäyteisen "loman" jälkeen menin energisenä suoraan lentokentältä töihin ja palasin siihen arkeen joka ei tunnu arjelta.

Ja jotta olisi jotain mitä odottaa, varasimme Hansun kanssa lennot Australiaan, ja lähdemme kahden viikon päästä seikkailemaan Sydneyhin neljäksi päiväksi!

It's just across the ditch, mate!