Hengailua Henkan kanssa

Tänä viikonloppuna minulla on ollut suomalaista seuraa kun Henkka tuli tänne Christchurchiin työmatkalle. Sen lisäksi että sain puhua suomea koko viikonlopun, sain tuliaisiksi muumikassillisen pantterikarkkeja, Fazerin sinistä, Jenkki-purkkaa ja Viivi ja Wagner-sarjakuvakirjan! Kaikkein mukavinta on kuitenkin puhua omaa äidinkieltä; yleensä puhun suomea vain puhelimessa kun iskä soittaa. Kukaan muu ei soita, meilaaminen tai lärvikirja tuntuvat suosituimmilta vaihtoehdoilta yhteydenpidossa (lienee myös helpompaa aikaeron takia). En ole edes huomannut kaipaavani suomen puhumista, mutta Henkan kanssa jutellessa yllätyin siitä miten kivaa suomen puhuminen olikaan.

Henkka ja minä (taustalla Castle Hill)

Lauantai-aamuna tapasimme keskustassa ja kiertelimme Christchurchia kunnes alkoi satamaan. Menimme museoon sadetta pitämään ja sieltä sitten shoppailemaan. Henkka osti tuliaisia ja minä löysin laukun ja kivat mustat kengät. Ostin tällä kertaa kalliit jotta ne kestäisivät hieman pidempään kuin edelliset Aucklandista ostetut jotka irvistävät jo rumasti. Heitän ne roskiin kunhan uudet kenkäni saapuvat. Siroon kanootin kokoiseen jalkaani kengät piti tilata pohjoissaarelta saakka...

Sunnuntaina ajoimme Craigieburniin Henkan tulevien työkavereiden kanssa pienelle päivävaellukselle. Nyt tiedän olla lähtemättä biologien (pahoittelen kovasti jos tämä on väärä termi) kanssa kävelyretkille. Kulutimme 3,5 tuntia puolentoista tunnin reittiin, sillä vähän väliä piti pysähtyä ihailemaan sammalta, pyydystämään koppakuoriaisia tai valokuvaamaan erilaisia heiniä. Aluksi tuntui ihan kiinnostavalta kuunnella biologien turinoita, mutta jonkin ajan kuluttua aloin turhautua siihen ettemme tuntuneet etenevän ollenkaan :) Pääsimme kuin pääsimmekin reitin loppuun pienen kukkulan laelle mistä oli hienot näkymät yli tasankojen ja vuoria kohti.

Illalla sitten vein Henkan lempibaariini Fat Eddie'siin jossa oli joku paikallinen duo soittamassa jazzia. Henkasta oli ihmeellistä että sunnuntai-iltana voi vain kävellä baariin kuuntelemaan livemusiikkia ilman että kukaan karhuaa pääsymaksua. Sitten hän ilmoitti että tulee viihtymään Kirkonkylällä oikein hyvin kun hän muuttaa tänne perheineen muutaman kuukauden päästä.