Valaskala, delfiini ja hylje

Menimme viikonlopuksi kämppisteni Janien ja Craigin kanssa Kaikouraan. Perjantai oli täällä vapaapäivä (nimeltä Waitangi Day jos joku haluaa googlata), joten meillä oli kokonaiset kolme päivää aikaa kokea kaikki mitä Kaikouralla on tarjota.

Perjantaina pystytimme telttamme leirintäalueelle ja lähdimme pienelle kävelylle. Näimme hylkeitä (New Zealand fur seal) ja löysimme rannan jolla ei ollut ketään muita. Uimme siellä ja kuivattelimme rannalla ennen kuin kävelimme takaisin. Illalla menimme tsekkaamaan Kaikouran yöelämän ja totesimme että sitä ei ole. Tämähän ei estänyt meitä juomasta viiniä ja pelaamasta korttia pikkutunneille leirintäalueella.

Hylje poseeraa

Lauantaina päätimme mennä kolmen tunnin melontaretkelle. Meloimme aallokossa ja näimme lisää hylkeitä. Iltapäivän puljasimme leirintäalueen uima-altaalla koska oli ihan liian kuuma tehdä mitään muuta.

Leiri ja auto. Kämppikset taustalla.

Sunnuntaiaamuna aurongonnousun aikaan nousimme veneeseen joka vei meidät bongaamaan valaita. Tunnin seilaamisen jälkeen näimme vesipatsaan nousevan vedestä ja hetken kuluttua näimme myös kaskelotin joka tuhautteli ilmoille vielä muutaman vesisuihkun ennen kuin sukelti takaisin syvyyksiin. Sen pyrstö kaartui kauniisti pinnan yläpuolella ennen kuin se hävisi näkyvistä. Veneen miehistö paikallisti vielä toisenkin kaskelotin meidän ihailtavaksemme ennen kuin menimme katsomaan leikkisiä delfiinejä. Ne uivat veneen vieressä ja hyppivät pinnan yläpuolelle ihan kuin elokuvissa. Ja niitä oli paljon!

Paluumatkalla kotiin autossa oli liian kuuma (radiossa sanottiin että 36C) ja päätimme pysähtyä lähimmällä rannalla. Löysimme lahdenpoukaman ja ryntäsimme veteen. Aallot olivat juuri sellaiset missä äiti täällä ollessaan kielsi minua uimasta. Bodysurffasimme aallokossa ja ihmettelimme miten uskomattoman voimakasta vesi on. Aaltoja vastaan ei paljon taistella, niiden mukana on melkein pakko mennä. Tuloksena oli verta vuotava polvi ja pari muuta naarmua. Mutta enää ei ollut kuuma :)