Neljällä pyörällä

Tällä viikolla sain vihdoin ostettua itselleni uuden auton! Halusin punaisen Alfa Romeon, mutta päädyin hankkimaan haalistuneen hopeisen Nissan Maximan vuodelta 1992. Vanhempani opettivat minulle että aina ei saa mitä haluaa. Nyt olen jo oppinut että ikinä ei saa mitä haluaa, mutta aika lähelle voi päästä. Onhan Nissankin auto ja sillä pääsee paikasta A paikkaan B, mikä toki on auton tärkein ominaisuus. Toimivia ominaisuuksia luetellakseni, siinä on myös radio, keskuslukitus ja sähköikkunat. Sähköikkunat on vain osittain toimiva ominaisuus, sillä takaikkunat eivät aukea, mutta kuka niitä käyttää.

Ostin auton netti-ilmoituksen perusteella kanadalaiselta reppureissaajalta, ja hän jätti takakonttiin tavaroita mitä ei halunnut raahata mukanaan. Kaupanpäällisinä sain kaksi telttaa, retkikeittimen, retkituolin, kaiuttimet tietokoneeseen ja rantaleluja. Tänään pystytin takapihalle molemmat teltat ihan vain nähdäkseni millaisia ne ovat. Nyt minulla on siis kolme telttaa, sillä sain yhden saksalaisilta kavereiltani kun he lähtivät Seelannista. Olen yrittänyt hankkia mahdollisimman vähän tavaraa, koska olen täällä vain väliaikaisesti, mutta jotenkin sitä vaan kertyy. Hassua on, että mulla on kaikki samat tavarat Suomessa. Noh, voin aina myydä kaikki tavarani täältä lähtiessä ja ansaita hieman lisää rahaa matkakassaan.

Ensi perjantai on täällä vapaapäivä, ja minä ja kämppikseni suunnittelemme reissua Kaikouraan. Tarkoitus on telttailla, mennä veneretkelle bongaamaan valaita ja delfiinejä sekä vuokrata kanootit ja meloa hyljeyhdyskuntaa tollottelemaan. Toivottavasti sää pysyy hyvänä jotta tämä on mahdollista!

Tässä kuva viime viikonlopun päivävaellukselta Mt Oxfordilla. Seitsemän tunnin kävelyretki +30C lämpötilassa on ihan hyvä suoritus. Vuori tuli valloitettua, ja vaikkei se ollut kovin korkea (n. 1400m muistaakseni) sieltä oli hyvä näköala yli Canterburyn tasankojen ja vuorille.

Korkealta näkyy kauas