Menossa taas

Viimeviikonloppu oli taas hektinen: kun on vapaa-aikaa, siitä pitää ottaa kaikki irti. Sitä ajattelee että kyllä sitä taas ehtii viikolla töissä levätä, mutta eihän se niin mene. Lauantaina työkaverini Mike pyysi minut mukaansa rugbymatsia katsomaan. Hän lupasi tarjota liput jos tulen avuksi vahtimaan sen kolmea lasta, ja tottahan minä menin. En voi uskoa että olen ollut Seelannissa jo puolitoista vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta kun menen rugbyotteluun!


Christchurchin joukkue Crusaders pelaa Super14-nimistä sarjaa ja tämä oli kauden avausmatsi. Olin ihan innoissani stadionin tunnelmasta, samalla tavalla kuin lapset! Crusadersin kotiotteluissa kentälle laukkaa hevosia fanfaarin soidessa. Ratsastajat ovat pukeutuneet ristiretkeläisasuihin ja he huudattivat jo valmiiksi villiintynyttä yleisöä.

Suurin osa pelistä meni ohi silmien, sillä eihän lapset jaksaneet keskittyä matsin seuraamiseen ja heitä piti viihdyttää. Pelasin läpsypeliä ja käsilaukusta löytyi kolme Kinder-yllätysmunaa. Puoliajalla ostettiin ranskiksia ja limsaa. Pelin jälkeen koko porukka tuli mun kämpälle teelle. Lasten mielestä mun luona on aina kivaa kun siellä saa hyppiä sängyssä ja olla tyynysotaa :)

Sunnuntaina menimme kämppisteni kanssa Arthur's Passiin päivävaellukselle. Olen ollut siellä vaikka kuinka monta kertaa, mutta rakastan vuoria, eikä sinne aja kuin kaksi tuntia. Kiipesimme jälleen Avalanche Peakille. Tämä oli minulle jo kolmas kerta, mutta kämppiksilleni ensimmäinen. Vuoren huipulta avautuva näkymä on huumaava; sitä istuu harjanteella vuorien ympäröimänä. Jotkin vuoret olivat vielä lumihuippuisia. Ja alppien kea-papukaijat toheltavat ympärillä viihdyttämässä. Yksi vaeltajaraukka menetti eväsleipänsä, kun ovela kea nappasi sen nokkaansa ja lensi onnellisena tiehensä. Vuoren huipulla tapasin myös australialaispojan jolla ei ollut eväitä ollenkaan kuuden tunnin vuorenhuippuvaelluksella. Jaoin eväsleipäni sen kanssa ja annoin sille banaanin.