Olen tänään tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että olen allerginen jollekkin paikalliselle horsmalle. Olo on tukkoinen ja niiskutan. Aivastuttaa jatkuvasti. Ensin luulin että olen vilustunut, mutta koska tätä on nyt kestänyt jo viikon ja olen havainnut kaikki vilustumista vastaan käytettävät kotikonstit turhiksi, olen päätynyt allergia-diagnoosiin.
En ole ikinä ollut allerginen millekään, paitsi päiväkodissa kalalle, kun se mun mielestä maistui pahalle. Tämä ajatus pälkähti mieleeni vasta kun kävelimme kämppisten kanssa aamuyöllä kotiin baarista ja totesin että tykkään Uudesta-Seelannista kun ilma täällä tuoksuu kukkasille. On kevät ja kaikki kasvaa. Luonto on puhkeamassa kukkaan, ja ihan varmasti ilma on täynnä allergisoivia hiukkasia. Aion mennä apteekkiin ostamaan jotain troppia. Tahdon olla oma energinen itseni, ja ennenkaikkea lopettaa niistämisen.
Olen jo jonkin aikaa hokenut että täällä on kevät. Nyt tarkennan, että täällä on se aika keväästä kun ankanpoikaset kuoriutuu. Eilen näin söpöjä pikkuankkoja vaappumassa äitiankan perässä.
Työelämää Hamiltonissa
9 vuotta sitten
4 kommenttia:
Jos allegria tulee liian kovaksi, niin täällä ei kuki enää mikään, tervetuloa!
-Kabel-
Joo, allergiaa on perimässä. Yritä sinnitellä zyrtecin tai vastaavan kanssa muutama viikko, kesän tultua pitäisi helpottaa. Täällä linnut kerääntyvät parviksi ja keskustelevat etelän muuttoreiteistä äänekkäästi.
Äibel
Tomaattiallelkia oli... :)
J:llä vai K:lla?
Cheers
Old golfer
PS thanks for the F´s D-day card
pieni ankan poikanen uiskenteli veessä, pien ankan poikanen lumpeenlehden eessä. se haukkasi lehdestä palasen ja sanoi: nyt mä olen ILOINEN!
-jonka lauloi Jupulle Marsu
Lähetä kommentti