Vuoristoseikkailu

Matkaa on tehty viikko ja olemme selvinneet Wellingtoniin ja nettikahvilaan koneen aarelle. Toimittuani pari paivaa Auckland-oppaana, hyppasimme bussin kyytiin ja saavuimme Taupoon, joka toimi viimeisena kaupunkietappina ennen villia vuoristoseikkailua Tongariro National Parkissa. Ostimme viimeiset retkeilykamat (pipon ja sormikkaat), ja sitten pikkuinen ramiseva bussi ajoi meidat Whakapapa Willageen, josta Tongariro Northern Circuit -vaellusreitti alkoi.

Mt Ngauruhoe

Ensimmaisena paivana meilla oli tulenpalava kiire ehtia ensimmaiselle leirinta-alueelle ennen auringonlaskua, joten painelimme hankalassa maastossa tuhatta ja sataa ja ehdimme kuin ehdimmekin pystyttaa teltan auringonvalossa. Auringon laskettua laskeutui yllemme myos kylmyys; olimmehan kuitenkin aika korkealla, noin tuhanneessa ja kahdessasadassa metrissa. Pistin fleecen paalle ja vedin pipon korville ja kommin makuupussiin nukkumaan.

Auringonlasku vuoristossa

Seuraavan paivan etappi oli rankka, silla vuorossa oli osuus nimelta Alpine Crossing...tama oli koko reitin upein kohta, mutta kiivettyani tulivuorelle kivista rinnetta pitkin polvet naarmuilla 20kg rinkka selassa reidet uupumuksesta taristen, olin jo ihan valmis heittamaan rinkan alas seuraavalta jyrkanteelta ja polttamaan vaelluskengat mahtavassa roviossa. Onneksi nama fiilikset menivat ohi pienella levolla ja myslipatukalla, ja sitten olinkin valmis kiipeamaan seuraavan, ei niin jyrkan, mutta pidemman rinteen.

Ylhaalta oli mahtava nakoala yli koko puiston, ja olimmehan me yhdella tulivuorten valissa sijaitsevalla matalammalla huipulla. Antille tama ei riittanyt, vaan han paatti viela lahtea tulivuoren valloitukseen Mt Tongariron laelle. Mina laskeuduin silla aikaa Emerald Lakeseille ja odottelin siella vuoren valloittajan saapumista ja seuraavalle leiriytymisalueelle matkaamista.

Emerald Lakes

Viimeisena vaelluspaivana urakoimme koko matkan takaisin Whakapapaan. Jalat olivat jumissa edellisen paivan kiipeamisesta ja laskeutumisesta, ja rakot olivat kipeat. Onneksi makia oli enaa vain alkumatkasta, ja viimeinen 16km oli suht tasaista maastoa. Taivalsin koko matkan urheasti mielessani kaupungissa odottavat ihanuudet: sanky, pizza ja kylma kokis. Perilla kantapaista vuoti verta ja nilkutin pikkaisen, mutta rakoista, hiertymista ja paikallisten makaraisten puremista huolimatta vaellus oli mahtava kokemus, ja olo oli kuin voittajalla!

Me & Mt Ruapehu

Tana iltana matka jatkuu lautalla Pictoniin etelasaarelle! Rahat on lopussa, mutta valiako tuolla, silla paasen vihdoin nakemaan etelasaaren maisemat! Mun on etsittava tyo, mutta toiveissa on kiertaa etelasaari ja nahda Fjordland viela tana kesana :)