Rotorua

Ensimmainen asia jonka huomaa saavuttaessa Rotoruaan on haju. Haju johtuu maaperasta nousevista rikkikaasuista ja muistuttaa erityisen paljon kananmunapierua. Hajuun kuitenkin tottuu aika nopeasti, koska sita on mahdoton paasta pakoon. Kaupunki vaikuttaa kivalta, se on suurinpiirtein Jyvaskylan kokoinen ja erittain backpacker-orientoitunut. Mun hostelli on mukava ja halpa. Asun kuuden hengen dormissa ja olen saanut sielta kaverin, jonka kanssa ollaan juteltu ummet ja lammet ja parannettu maailmaa.

Eilen kavin Te Puia-nimisessa maorikylassa. Sinne oli 50$ sisaanpaasymaksu, joka vahan kirpaisi, mutta menin silti. Sisaanpaasymaksuun kuului opastettu kierros, maoriesitys ja paasy Te Whakarewarewan geysiralueelle. Taytyy sanoa, etta paikka kylla oli koko rahan arvoinen. Opastetulla kierroksella opin vaikka mita maorien kulttuurista ja esitys jonka naimme oli upea. Siina esiteltiin soturikulttuuria, ja tanssia seka laulua. Mielettoman hienosti toteutettu systeemi, olin niin innoissani, etta unohdin ottaa kuvia! Esityksen jalkeen menin viela katsomaan geysireja ja kuplivia mutalammikoita. Te Whakarewarewassa on etelaisen pallonpuoliskon suurin geysir, joka purkautuessaan jylisi ja syoksi vetta varmaan kymmenen metrin korkeuteen! Koko alue oli mahtava naky, kun kivien valista purkautui hoyrya ja mutalammikot kuplivat vekkulisti.

Te Puiasta lahdin Agrodomeen tavoitteenani laskea maki alas zorbingpallossa, mutta saa oli siihen liian tuulinen. Siella oli mahdollisuus ns. markaan zorbingiin, jossa pallon sisalle laitetaan vetta, mutta jatin sen valiin kun ilma oli niin kylma. Vahan nossoa, mutta olen ollut umpijaassa koko viikon ja siksi liian mukavuudenhaluinen! Taalla ei tosiaan ole lammin, viitisentoista astetta ja tuulee. Villasukat ovat kovassa kaytossa!

Asken katsoimme hostellilla rugbyn MM-finaalin. Olen jo ehtinyt innostua lajista, sita on tosi mielenkiitoista seurata ja toivon etta paasen kokeilemaan sita jossain vaiheessa!