Pallo hallussa

Blogi loppuu

2011-02-19T21:21:00.002+13:00

Blogi loppuu nyt virallisestikin, vuoden kirjoitustauon jälkeen! Kiitos kaikille blogini seuraajille kommenteista, oli ilo jakaa matkakokemukseni kanssanne!

-Jupu-

Avalanche Peak

2010-01-24T20:59:00.003+13:00

Jos nimi Avalanche Peak kuulostaa tutulta, se johtuu siitä että olen kiivennyt sen huipulle jo kolme kertaa. Tämä oli neljäs! Kaverini Hansu ja Marilyn olivat reitillä ensimmäistä kertaa.

Arthur's Pass ja state highway 73

Avalanche Peak sijaitsee Arthur's Passissa, jossa lempivaellusmaastoni sijaitsevat. Siellä on jylhää, karua ja kaunista, ja siksi sinne on päästävä kerta toisensa jälkeen. Samalla tavoin kuin lempijuttuni Suomessa oli kiivetä mökillä "vuoreksi" nimeämämme metsäisen mäennyppylän päälle ja katsella yli saarten täplittämän Saimaan selän, täällä lempijuttuni on kiivetä Avalanche Peakin huipulle (1833m) ja katsella lumihuippuisia vuoria, jäätiköitä ja jokilaaksoja. Tällä kertaa huipulla oli pilvistä, mutta reissu oli silti mahtava!

Minä ja merkkipaalu

Vuoren huipulla oli jälleen hauskoja kea-papukaijoja joista otin varmaan sata kuvaa! Ne yrittivät ovelasti varastaa minulta pussillisen pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä sillä aikaa kun otin kuvia, mutta epäonnistuivat koska Hansu huomasi niiden ilkikuriset aikeet viimetipassa. Sitten yksi kea yritti törkeästi nakertaa reppuuni reikää, ja toinen vietti useamman minuutin järsien Marilynin kengänpohjaa. Hansu pelkää lintuja ja sen mielestä keat on ällöttäviä kun ne tulevat niin lähelle. Minusta ne ovat ratkiriemukkaita ja niiden tohellusta on hauskaa seurata!

Kea järsii merkkipaalua

Sama kea poseeraa

Vuorenharja ja kaksi uteliasta keaa

Pitkästä aikaa!

2010-01-05T18:32:00.005+13:00

Marsu, Markus ja Susku saapuivat Christchurchiin (tai Jeesuksenkirkkoon, niinkuin he sen suomentavat) viimevuoden loppuhetkillä. Jälleennäkemisen riemu oli suuri kunhan olimme ensin hölmistyneesti tuijottaneet toisiamme hetken aikaa Riccartonin ostarilla; onhan se nyt jo aika ihmeellistä nähdä ystäviä parin vuoden tauon jälkeen, mutta vielä kolme kerralla ja sellaisia ystäviä, jotka on tuntenut pitkään ja jotka olivat osa arkea Suomessa. Aivoilla meni hetki tämän prosessoimiseen ja leukakin taisi loksahtaa auki. Sitten halattiin!

Uusi vuosi yhdessä

Tämän pienen alkushokin jälkeen oli hauska huomata että he eivät ole muuttuneet yhtään, ja juttu jatkui kuin emme olisi erossa olleetkaan! Kukaan heistä ei myöskään näytä vanhentuneen päivääkään, minkä täytyy olla Suomen kylmän ilmaston ansiota (eihän ruokakaan vanhene pakastimessa). On ollut ihana hengailla yhdessä ja onkin surullista että jo ylihuomenna Marsun ja Markuksen on lähdettävä pois. Onneksi Susku jää vielä vähäksi aikaa!

Jouluvaellus

2010-01-03T10:30:00.004+13:00

Jo toisena vuonna peräkkäin joulunvietto tapahtui vuoristossa. Viime vuonna olin Arthur's Passissa, tänä vuonna Nelson Lakesin kansallispuistossa vaeltamassa Travers-Sabine Circuit nimisellä reitillä. Seurana tänä vuonna oli suomalaisystäväni Hansu, joka oli ainakin yhtä (ellei jopa enemmän) innoissaan jouluvaelluksesta.

Lähdimme ajamaan kohti Saint Arnaudin pientä alppikylää anivarhain jouluaattona. Sää oli kaunis ja aurinkoinen ja mieli korkealla koko viiden tunnin ajomatkan ajan. Sitten nopsasti jätimme reittisuunnitelmamme paikalliseen infopisteeseen (jotta osaavat lähteä etsimään jos meitä ei kuulu takaisin), söimme ihanassa pikku kahvilassa ja olosuhteiden pakosta valelimme itsemme aurinkovoiteella ja ötökkämyrkyllä. Nelson Lakes on kuuluisa hietakärpäsistä, jotka ovat vähän kuin mäkäräisiä, paitsi miljoona kertaa ilkeämpiä. Niitä on paljon ja ne purevat. Sitten puremakohtaa kutittaa tosi paljon ainakin viikon.

Peloton lintu

Ensimmäisen päivän vaellusetappi oli lyhyt, kyltin mukaan kolme tuntia Coldwater Hut-nimiselle vaellustuvalle. Reitti kulki Rotoiti-järven rantaa pitkin ja maisemat olivat tosi kauniit. Lauloimme joululauluja. Matkan varrella oli paikka nimeltä Whisky Falls, jonne tietysti menimme koska eihän tuon nimisessä paikassa voi jättää käymättä, mutta pettymykseksemme Whisky Falls oli ihan tavallinen vesiputous. Perillä tuvalla heti ensimmäiseksi huomasimme ettei siellä ollut ketään muita, ja menimme uimaan järveen. Vesi oli tosi kylmää, mutta samalla ihanaa ja virkistävää helteessä kävelyn ja runsaahkon hikoilun jälkeen. Myöhemmin opimme, että kyseisessä järvessä on kaksimetrisiä ankeriaita. Yäk.

Whisky Falls

Seuraavana päivänä matka jatkui syvemmälle laaksoon ja lopulta metsäpolku alkoi nousemaan ylemmäs. Viiden tunnin kävelyn jälkeen saavuimme John Tait Hut-nimiselle tuvalle ja söimme siellä lounasta. Jatkoimme ylöspäin kapuamista vielä kolmisen tuntia ennenkuin saavuimme Upper Travers Hutille, jossa vietimme seuraavan yön ja tapasimme muita vaeltajia.

Travers River ja Mt Travers

Kolmantena vaelluspäivänä edessä oli Travers Saddlen (1787m) ylitys, joka oli koko reitin kohokohta, niikuin korkeat paikat joilta näkee kauas yleensä ovat. Koska Upper Travers Hut oli lähes puurajassa, saavutimme Travers Saddlen jo puolessatoista tunnissa. Sää oli pilvinen ja tuulinen emmekä nähneet kauas. Otimme pari kuvaa ja jatkoimme matkaa koska meillä oli kylmä. Laskeuduimme noin 1000m alas laaksoon ja olimme seuraavalla tuvalla etuajassa! Saddlen ylittämiseen piti reittioppaan mukaan mennä 6-9 tuntia, mutta meillä meni 4 tuntia ja 40 minuuttia. Koska kellokin oli vasta yksi iltapäivällä, päätimme jatkaa matkaa seuraavalle tuvalle jonne reittioppaan mukaan oli viiden tunnin matka. Kuljimme laaksossa ylittäen pikkuisia ja vähän isompiakin puroja ja saavuimme kengät märkinä Sabine Hutille neljässä ja puolessa tunnissa.

Travers Saddle 1787m

Tupa oli Rotoroa-järven rannalla joten päätimme heti ensitöiksemme mennä uimaan, koska olimme kävelleet painavat rinkat selässä yli yhdeksän tuntia ja emme siis enää olleet hehkeimmillämme. Järvessä jokin limainen kosketti jalkaani. Sitten se jokin limainen kosketti Hansun jalkaa ja Hansu alkoi kirkumaan ja sanoi että se oli iso ällö limainen ankerias. Lopetimme uimisen.

Neljännelle päivälle jäi noin kahdeksan tunnin kävelymatka pois laaksosta ja takaisin kylään. Satoi vettä ja metsäpolku oli mutainen. Meitä ei haitannut, koska kengät olivat märät edellisen päivän puronylityksistä. Kun pääsimme takaisin autolle, siinä oli yksi tyhjä rengas. Olimme luvanneet tapaamallemme mukavalle kiwimiehelle kyydin takaisin kylään, joten hän auttoi meitä vaihtamaan renkaan (siis vaihtoi renkaan sillä välin kun me kannustavasti katsoimme vierestä). Sitten auto ei startannut, emmekä voineetkaan antaa hänelle kyytiä kylään, mikä oli vähän noloa. Hän oli kuitenkin tosi ystävällinen eikä halunnut jättää kahta tyttöä pulaan; hän liftasi kyydin kylään ja tuli hakemaan meitä omalla autollaan, johon hänen oli myös pitänyt vaihtaa rengas. Saimme kyydin infopisteeseen ja mukava kiwimies pysytteli seuranamme niin pitkään kunnes sain paikallisen mekaanikon autoa starttaamaan. Ihana mukava kiwimies.

Mekaanikolla meni tunti auton starttaamiseen. On kuulemma yleinen ongelma siellä, että kun ei-niin-uuden auton jättää pariksi päiväksi korkeaan ilmanalaan kosteassa säässä, Seelannin huonolaatuinen 91-oktaaninen bensa ei syty. Minä olin toki myös tyhjentänyt akun kun yritin startata autoa. Mekaanikko sai kuin saikin auton starttaamaan, vaikka meinasi jo luopua toivosta, ja lähtiessään kehotti minua hankkimaan autoon uudet sytytystulpat ja tankkaamaan kalliimpaa ysivitosta seuraavan kerran kun aion parkkeerata auton pitkäksi aikaa edellämainittuihin olosuhteisiin. Pääsimme turvallisesti kotiin, joskin aika myöhään. Oli tosi kiva joulu ja tosi hieno reissu!

Kissimirrit

2009-10-30T19:35:00.002+13:00

Kämppiksellä on kaksi kissaa, Montie ja Speights. Molemmat on nimetty Uusi-Seelantilaisten oluiden mukaan.

Montie

Speights

Aika jees

2009-10-26T20:40:00.005+13:00

Tämä viikonloppu on ollut kiva. Parasta siinä on se, että se kesti kolme päivää maanantain ollessa vapaapäivä, tällä kertaa nimeltä Labour Day. Minusta on hassua että päivänä jonka nimi on Labour Day ei tarvitse tehdä töitä. Nimi viittaa päinvastaiseen.

Lauantaina kävin pitkällä kävelyllä Port Hillseillä. Ajoin autolla pienelle mutta sitäkin ihanammalle Taylor's Mistaken rannalle ja kävelin sieltä rantaviivaa seuraten Godley Headiin, niemenkärkeen, josta näkee melkein kaiken: Eteläiset Alpit, Christchurchin, Banks Peninsulan, lampaita...sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja johan tuollaista säätä on odotettukin! Olin täynnä intoa ja energiaa ja juoksin saman reitin takaisin. Pohkeita alkoi pakottaa. Illalla menimme Minnan ja Henkan luokse leffailtaan. Minna oli tehnyt pannukakkua, ja palkitsin itseni isolla palalla hillon ja kermavaahdon kera!

Sunnuntaiaamuna Hansu soitti ja pyysi minua kävelylle. Menimme siis Port Hillseille, sillä päivä oli ainakin yhtä kaunis kuin lauantai, mutta vielä vähän lämpimämpi. Löysimme ihanan pienen niemekkeen reitin sivussa missä ei ollut ketään muita ihmisiä. Istuimme siellä ihastelemassa Uuden-Seelannin kauneutta, kuuntelemassa laineiden liplatusta ja aaltojen tyrskähtelyä ja...noh...juoruilemassa! Hansu otti noin kuusi miljoonaa valokuvaa. Sieltä kävelimme Taylor's Mistaken rannalle, josta edellisen päivän kävelyretkeni oli alkanut. Hansu otti kengät pois ja upotti varpaat hiekkaan. Sitten se juoksi veteen ja hyppi siellä tasajalkaa onnellisen näköisenä! Otin siitä pari videota ja parisataa valokuvaa. Kaikesta tästä meille tuli nälkä ja menimme Sumneriin rantakahvilaan lounaalle. Söin kalamarisalaatin. Se oli hyvää ja olo oli kuin lomalaisella!

Koska maanantai oli vapaapäivä, se tuntui ihan sunnuntailta ja nukuin pitkään. Sitten join kaksi kuppia kahvia ja luin kirjaa. Sitten suuntasin kaupunkiin tarkoituksenani hommata kasa kirjoja ja elokuvia tiistaita varten, sillä silloin edessä on viisaudenhampaiden poisto-operaatio ja olen päivän tai kaksi saikulla. Tarkoitus oli mennä kirjastoon, mutta se oli suljettu. Yllätyksekseni käytettyjen kirjojen kauppa oli auki ja menin sinne. Hillitsin itseni hyvin, ja ostin vain kolme kirjaa. Sitten tein jotain mikä on yksi suosikkitavoistani viettää vapaapäivää Christchurchissa; menin Cathedral Squarelle, ostin cappuccinon, istuin penkille ja aloitin lukemaan yhtä juuri ostamistani kirjoista. Vieressäni joku aloitti katuesityksen johon kuului yksipyöräisellä ajoa ja tulisoihduilla jongleeraamista. Yleisöä kerääntyi paikalle taputtamaan ja huutamaan kannustavia kommentteja. Aurinko paistoi ja minä mietin että olisiko pitänyt laittaa aurinkorasvaa. Ihana päivä!

Aussie Aussie Aussie, Oi Oi Oi!

2009-10-05T21:13:00.004+13:00

Tässä muutama kuva parin viikon takaiselta Sydneyn matkalta! Oli kivaa, oli lämmintä ja onneksi ei ollut hiekkamyrskyjä! Sydneyssä käyminen oli kyllä mahtavaa; siellä oli jollain tapaa hyvin samanlaista kuin Seelannissa, mutta kuitenkin täysin erilaista. Eroa voisi ehkäpä verrata Suomeen ja Ruotsiin; kulttuurillisesti hyvin samankaltaisia, mutta kuitenkin täysin erilaisia maita.

Odotan innolla että joskus pääsisin tutkimaan Australiaa enemmänkin! Niin hurjan isoa maata ei toki voi kammata läpi yhtä tarkkaan kuin Uutta-Seelantia, mutta aina voi yrittää :)

Säästöpossut

2009-09-08T19:56:00.002+12:00

Tämä kuva on paikallisesta kahden dollarin kaupasta, missä kaikki maksaa kaksi dollaria ja joka tarjonnaltaan on vähän niin kuin Tiimari. Sitä minä kuitenkin ihmettelen, että kuka täällä haluaa ostaa säästöpossun jossa lukee 'opintotuki' tai 'näpit irti'? Onko Uudessa-Seelannissa nykyään niin paljon suomalaisia että säästöpossuja kannattaa myydä suomenkielisillä teksteillä?

Halpaahan se olis ollut, mutten silti ostanut säästöpossua.

Life's good!

2009-08-27T22:02:00.002+12:00

Elämä on taas ollut harvinaisen mukavaa viimeaikoina. Mukavat pikkuseikat ovat seuranneet toinen toistaan ja arki unohtuu kun melkein joka päivä tapahtuu jotain kivaa. Olen saanut suomalaista seuraa kun Henkka, Minna ja Pihla muuttivat Christchurchiin Henkan työn vuoksi. Minusta on kiva jutella suomeksi asioista joita nämä ulkomaan elävät eivät tajua ollenkaan mutta jotka ovat normaaleja suomalaisille, käydä kahvilla ja saada alle vuoden ikäinen Pihla nauramaan! Tähän asti täysin suomalaiseton kaveripiirini muuttui totaalisesti, kun myös blogin kautta yhteyttä ottanut Hansu saapui tänne, osoittautui tosi kivaksi ja kasvatti suomalaiskavereiden lukumäärän kokonaiseen neljään!

Christchurch on pieneksi kaupungiksi (350 000 asukasta) täynnä kaikenlaisia tapahtumia, ja eikös Arts Festival tapahtuman musiikkiosiossa ollut yhtenä esiintyjänä suomalainen jazzbändi Iiro Rantala New Trio, jota me suomijengillä painuttiin kuuntelemaan. Pojat heittivät ihan mielettömän hyvän keikan, ja menimme sen jälkeen Hansun kanssa vaihtamaan muutaman sanan Marzi Nymanin kanssa! Kiitin keikan välispiikkien ruotsalaisvitseistä, jotka ilahduttivat minua kovasti, mutta taisivat mennä vähän ohi suurimmalta osalta yleisöä.

Kössi on sujunut viimeaikoina hyvin huolimatta siitä, että venäytin selkäni kivuliaasti enkä päässyt pelaamaan kahteen viikkoon. Olin loukkaantumisesta huolissani, sillä minut oli valittu edustamaan Canterburya Uuden-Seelannin mestaruuskisoihin, joissa pelattiin sekä henkilökohtainen että joukkuekisa. Muutama käynti kiropraktikolla auttoi, ja viime perjantaina lensimme pohjoissaarelle Palmerston Northiin, jossa kisat pelattiin.

Ensin oli vuorossa henkilökohtainen kisa, jossa pääsin kuudentoista parhaan joukkoon ennen kuin vastaan tuli kisan kolmoissijoitettu ja maailmanrankingin 49 omaava Kylie Lindsay, jolle hävisin suoraan kolmessa erässä. Joukkuekisassa, jossa siis edustimme Seelannin eri alueita (Auckland, Waikato, Wellington, Central, Canterbury ja Bay of Plenty) tulimme kovasta yrittämisestä huolimatta vasta viidensiksi. Kovasta yrittämisestä kuitenkin kertoo se, että joukkueeni kakkospelaajana pelasin uudelleen Kylieta vastaan, häviten tällä kertaa paljon tiukemman ottelun 3-2. Mikkelin kössi-ihmisille pitää mainita, että Kylie muisti minut vuoden 2007 Finnish Openista, jossa kyselin häneltä paljon Seelantiaiheisia kysymyksiä!

Oli mielettömän hauskaa päästä pitkästä aikaa isohkoihin kössikisoihin! Se tunnelma ja ihmiset ovat vain jotain mitä olen kaivannut, ja jota en ole kokenut oikeastaan Euroopasta lähdön jälkeen. Pelasin omat otteluni kykyjeni äärirajoilla, ja vaikka voitin kuudesta ottelustani vain kaksi, olen ylpeä suorituksestani ja tyytyväinen siihen että pelasin jokaisen ottelun hyvin yllättäen itsenikin positiivisesti! Myös kisojen sosiaalinen puoli oli ihan mahtava, joukkuekaverini olivat aivan huippuja ja sanoisin että me voitettiin banketti :)

Saavuimme takasin Christchurchiin keskiviikkoaamuna, ja viiden päivän kössintäyteisen "loman" jälkeen menin energisenä suoraan lentokentältä töihin ja palasin siihen arkeen joka ei tunnu arjelta.

Ja jotta olisi jotain mitä odottaa, varasimme Hansun kanssa lennot Australiaan, ja lähdemme kahden viikon päästä seikkailemaan Sydneyhin neljäksi päiväksi!

It's just across the ditch, mate!

Tour de South Island 2

2009-07-02T22:40:00.002+12:00

Christchurchin lepohetken jälkeen jatkoimme road trippiä eteläsaaren pohjoisosaan. Ensimmäinen etappi oli Hanmer Springs, joka on kuuluisa kuumista lähteistään. Niissähän me sitten lilluimme tyytyväisinä useamman tunnin, ja kävimme oikein saunassakin. Sauna oli lievä pettymys; sitä odottaa jotakuinkin samanlaista kokemusta kuin mihin on Suomessa tottunut, ja pettyy kun astelee haaleanlämpöiseen huoneeseen jossa soi itämainen pimpelipom-musiikki. Löylyä heittämällä saimme kuitenkin hien pintaan, mikä on oleellinen osa oikeaa saunakokemusta.

Hanmer Springsistä jatkoimme matkaa Nelsoniin. Tarkoitus oli sieltä ajaa päiväksi Abel Tasmanin kansallispuistoon vaeltamaan, mutta laiskuus iski ja päätimme viettää kaupunkilomaa. Lomakin alkoi tuntua enemmän lomalta kun ei pää kolmantena jalkana kiiruhtanut paikasta toiseen! Avasimme viinipullon ja nautimme auringonpaisteesta, emmekä tehneet mitään mainitsemisen arvoista. Ihanaa! Näköjään minun ja Kapun piti näännyttää itsemme aktiviteeteilla ennen kuin osasimme pysyä paikallamme ja nauttia olemisesta. Kävelimme rannalla ja väsäsimme simpukoista taideteoksen.

Nelsonista suuntasimme Kaikouraa kohti. Olin melkoisen kyllästynyt ajamiseen ja Kapu taisi olla kyllästynyt mun valitukseen koska suostui vihdoin ajamaan Blenheimista Kaikouraan. Sehän luonnistui Kapulta oikein hyvin, ihan turhaan se sitä jännitti. Alussa sen piti kuitenkin jännittää hartioita ja keskittyä suu mutrussa, mutta ekan vartin jälkeen homma alkoi helpottua ja Kapukin pystyi taas juttelemaan!

Tie Blenheimistä Kaikouraan seurailee merenrantaa ja pysähdyimme pariin otteeseen ihmettelemään hylkeitä, jotka makoilivat tyytyväisen oloisina rantakivillä. Minä tykkäsin hylkeistä enemmän kuin Kapu, ja sillä aikaa kun minä innokkasti seurasin hylkeiden torkkumista, Kapu livahti takaisin matkustajan paikalle. Ajoin sitten kiltisti kotiin Christchurchiin, mutta matkalla piti pysähtyä juomaan kahvia ja syömään porkkanakakkua ettei energia loppuisi kesken. Road tripillä tulikin tavaksi pysähtyä tukemaan pikkukylien kahviloita, sillä ajaminen ylösalas kulkevia mutkaisia vuoristoteitä on väsyttävää, ja matkassa kestää aina pitkään vaikka kartalla reitti näyttää lyhyeltä. Cappuccinoja kului kahden viikon aikana useampia kymmeniä :)

Tour de South Island

2009-06-22T16:42:00.003+12:00

Olemme Kapun kanssa reissanneet ahkerasti ympäri Seelannin eteläsaarta viimeiset kahdeksan päivää. Matka alkoi täältä Christchurchista ja ensimmäisenä pysähdyimme Arthur's Passiin kiipeämään ylös vuorenrinnettä ja ihmettelemään kea-papukaijoja, joita ei tällä kertaa kylässä näkynyt kovin montaa. Kuulimme sen huudon ja näimme pari lentämässä, mutta ne eivät tavalliseen tapaansa ryöstäneet kahvilasta paperikuppeja tai repineet nokallaan auton pyyhkijän sulkia, mitä on huvittavaa katsella kunhan kyseessä ei ole oma auto. Tästä huolimatta emme olleet pettyneitä, sillä saimme pari hyvää kävelyreissua tehtyä ja Kapu tykkäsi maisemista. Se otti jo autosta sata kuvaa vuorista!

Seuraavaksi ajoimme Hokitikan kautta Franz Josefin jäätikölle, jossa osallistuimme opastetulle jäätikkövaellukselle. Jäätikön päällehän ei saa itse lähteä haahuilemaan, sillä siellä vaara vaanii kulkijaa railojen ja tippuvien jäälohkareiden muodossa. Oppaan perässä oli turvallista ja saimme seikkailla railoissa ja jääluolissa ja ottaa valokuvia. Meistä molemmista tämä oli mielenkiintoinen ja eksoottinen retki, sillä vaikka Suomesta jäätä ja lunta löytyy, niin jäätiköitä siellä ei silti ole.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa ja päädyimme Wanakaan pariksi päiväksi. Säät suosivat, ja vaikka oli kylmä ja ihan pakkasasteita, aurinko silti porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja maisemat olivat kauniit. Teimme sielläkin kävelyretken, ja eksyimme sen jälkeen tahallisesti pubiin, sillä olimme ihan puhki ja koetimme pitää toisemme hereillä. Tohellamme kaikki päivät niin täysillä, että illan tullen olemme aivan poikki ja kuukahdamme ihan liian aikaisin, mikä johtaa siihen että olemme hereillä useamman tunnin ennen auringonnousua. Kun nousee aikaisin, on paljon aikaa tehdä ja nähdä, ja tämä oravanpyörä ruokkii itseään.

Olimme varanneet Kapulle ratsastusretken Queenstowniin, ja ajoimme sitten sinne (piipahtaen pikaisesti Arrowtownissa) nauttimaan kaupunkielämästä pikkuruisten kylien jälkeen. Queenstownissa olikin hauskaa, koska siellä oli enemmän ihmisiä. Koska Kapun ratsastusretki kesti suurimman osan seuraavasta päivästä, minä varasin itselleni bussimatkan ja risteilyn Milford Soundiin, jonka olen halunnut nähdä jo vaikka kuinka pitkään. Kuvat Milford Soundista olivat yksi syy siihen että alunperin matkustin Seelantiin enkä esimerkiksi Australiaan, ja siellä oli juuri niin kaunista kuin kuvittelinkin! Bussin ikkunasta tuijotin vuoria jotka näyttivät kohoavan lähes pystysuoraan ylös rehevästä sademetsästä ja risteilyllä vuoret tuntuivat kasvavan suoraan ylös merestä. Jotta päivä olisi ihan täydellinen, lauma pullonokkadelfiinejä alkoi seurata laivaa heti risteilyn alussa, ja ne esittivät meille näyttäviä hyppyjä! Kiehtovia otuksia! Katselin niitä niin onnessani että unohdin ottaa valokuvia, mutta luulen etten ikinä tule unohtamaan tuota kokemusta! Takaisin Queenstownissa hylkäsimme kylmän ja kurjan hostellimme hetkeksi ja painuimme pubiin takkatulen ääreen kertomaan toisillemme kuluneesta päivästä ja katsomaan valokuvia.

Aamulla meillä olikin kiire jättää rähjäinen hostelli taaksemme, joten hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti pohjoista. Matkalla Lake Tekapolle ajoimme järkyttävän tiheän sumun läpi. Ajattelimme että jonkun laakson pohjalla on vähän usvaa, mitäs tuosta, mutta sumu jatkuin hurjan pitkälle eikä eteenpäin nähnyt kuin parikymmentä metriä. Ajoimme hitaasti, ja loppuihan se sumu lopulta. Lake Tekapolla olikin sitten taas aurinkoista ja valloitimme iltapäivän ratoksi Mt Johnin, pikkuisen mäen jonka päälle äitikin täällä ollessaan kipusi.

Nyt olemme sitten kotona Christchurchissa lepäämässä, sillä lomailu otti voimille. Tänään olemme pesseet pari koneellista pyykkiä ja suunnitelleet mihin seuraavaksi menisimme. Näyttää siltä että menemme Hanmer Springsiin päivävaellukselle ja kuumiin lähteisiin likoamaan. Sieltä sitten matka jatkuu eteläsaaren pohjoisosaa tutkimaan!

Pitää vielä sanoa, että tähän mennessä ajokilometrejä on kertynyt n.1100, joista Kapu ei ole ajanut metriäkään, kun täällä kuulemma ajetaan väärällä puolella.

South Island is bitter!

2009-06-09T17:17:00.002+12:00

Kapu löytyi lentokentältä kaksikymmentä minuuttia ajoissa, mikä oli hyvä, sillä minun mahassani oli levottomia perhosia. Pitkän halin aikana Kapu kertoi, että oli joutunut biohazard-jonoon ja sen kolme (?) kenkää jouduttiin desinfioimaan. Ajoimme meille kämpille, koska en malttanut odottaa tuliaisia. Sain Guinness-toffeeta (mikä oli ihan paras), Sallan vanhat farkut ja kaksi kirjaa, joista toisen olin jo lukenut.

Kapu halusi heti kävelylle ja näytin sille Christchurchia, ja kävimme kahvilla/kaakaolla vanhalla työpaikallani. Entinen työkaverini Donna jutusteli meille, ja sanoi että "don't bother going to North Island, cos South Island better". Kapu oli kovin hämillään, kun paikalliset lausuvat eet niin hassusti että kuulosti siltä kuin hän olisi sanonut "South Island is bitter", ja sitten se ihmetteli että miksi eteläsaari on katkera...Minä opastin Kapua paikallisesta hassusta aksentista, ja nyt se tietää että pin=pen, igg=egg ja Kapu opasti minua että lausun sanan cän't ihan väärin kun se on caan't. Kapu myös näytti minulle kuinka Seelantilaisten kolikoiden Elisabetti vanhenee, mikä todisti Kapun oppineen Englannissa jotain ja aika siellä ei siis ollut hukkaan heitettyä.

Sitten lähdimme shoppailemaan kämppikseni Lucaksen kanssa, kun kuulimme että Pumalla on alennusmyynti. Emme ostaneet sieltä mitään, mutta Adidaksen liikkestä löytyi minulle hieno huppari, ja Kapu osti tupsupipon mikä päässä se näyttää söpöltä.

Sitten Kapulle iski jet lag ja se väsähti ja halusi kotiin viltin alle ja Facebookiin. Nyt se on pysynyt hereillä jo seitsemän minuuttia pidempään kuin mitä äiti pysyi ekana päivänään Seelannissa. Se hiippailee täällä kaksissa villasukissa ja juo teetä.

Huomenna minä joudun taas töihin ja Kapu saa seikkailla Christchurchissa omillaan. Se aikoo mm. nukkua, hankkia itselleen Seelantilaisen kännykkäliittymän ja shoppailla!

Koska meillä on joulu?

2009-04-30T20:39:00.002+12:00

Ja näin se taas alkaa joka syksyinen joulun odotus kun töistä lähtiessä on jo pilkkopimeää ja illalla takanreunalla palavat kynttilät. Ihan mihin muuhun tahansa voi ihminen tottua mutta ei siihen että talvella ei olekaan joulua. Pyh. Kapu tulee tänne keskellä pimeintä talvea (vuoden lyhin päivä taitaa olla 21. kesäkuuta) ja pakotan sen hoilaamaan joululauluja mun kanssa.

Viime lauantaina juhlimme synttäreitäni kun neljännesvuosisata tuli täyteen. En tehnyt mitään erikoista, sillä yritän säästää rahaa, mutta kotibileet isolla kaveriporukalla olivat ihan kivat. Iloisella mielellä ollut ja kuohujuoman rohkaisema juhlaväki lauloi minulle onnittelulaulun ja sain lahjaksi erilaisia viinejä, japanilaisen pyyhkeen jossa on lintujen kuvia, tikku-ukkokirjan ja kalliinnäköisen ja kivantuoksuisen saippua/käsivoidesetin. Synttärit pistivät taas ajattelemaan, että pitäisiköhän sitä jossain vaiheessa tehdä jotain järkevääkin. Noin syvällinen ajatus aiheutti stressiä ja aloitin katsomaan leffaa.

Viikon uutinen täällä Seelannissa (kuten kaikkialla muuallakin maailmassa) on ollut possuflunssa. Se on todettu kolmella ihmisellä Aucklandissa ja siitä syystä lehdissä ja tv-uutisissa ei muusta puhutakaan. Se ei kuitenkaan näy normaalissa elämässä millään tavalla; kukaan ei käytä suojamaskeja tai panikoi vierustoverin aivastaessa. New Caledoniasta tänään palanneet kämppikseni raportoivat että Aucklandin kansainvälisellä lentokentällä henkilökunta käyttää hengityssuojaimia ja kaikki matkustajat tarkastetaan flunssaoireiden varalta. Niiskuttavia ja kuumeisia ihmisiä ei päästetä nousemaan koneeseen.

Tämä viikonloppu kuluu kössikisoissa. Odotan niitä innolla, sillä ostin kaksi uutta mailaa (Wilson n135) ja enkä malta odottaa että pääsen testaamaan niitä tositoimissa. Samalle viikonlopulle osuu Janien ja Craigin läksiäiset ja suomalaiset vappukemmakat, joihin en pääse osallistumaan kössikisojen takia. Aina kaikki sattuu samalle viikonlopulle...

Hopeinen aamuherätys

2009-04-19T18:10:00.005+12:00

Tänä aamuna heräsin kello 5:18 siihen että puhelin soi. Vastasin puoliunessa ja kuulosti siltä kuin parikymmentä ihmistä huutaisi puhelimeen hulluna humalassa. Kävi ilmi, että parikymmentä ihmistä huusi puhelimeen hulluna humalassa. Ne huusi: "Juuuupuuuuuu!!! Tuuuu tänneeee!! Me ollaan Tampereella ja voitettiin hopeaa!" tai jotain tämän tapaista. Minä olin ihan sekaisin unenpöpperössä enkä saanut sanottua oikein mitään järkevää, mutta lieneekö tuo haitannut kun toisessa päässäkin selkeästi oltiin sekaisin eikä saatu sanottua oikein mitään järkevää :)

Puhelun jälkeen olin vähän liikuttunut kun toiselta puolelta maailmaa muistettiin entistä joukkuekaveria mitalikarkeloiden keskeltä. En saanut unta, joten päätin soittaa iskälle ja äitille ja kertoa että "me" voitettiin hopeaa! Sitten nukahdin, ja aamukymmeneltä herätessäni en ollut varma oliko puhelu totta vai olinko nähnyt unta. Tarkistin asian puhelimesta (totta oli) ja luin sitten tulokset netistä.

Hyvä MiSq! Hopeaa ja pronssia!

Olisinpa voinut olla mukana...

Pääsiäinen

2009-04-13T19:16:00.003+12:00

Pääsiäinen Uudessa-Seelannissa ei ole keltaisten pikkutipujen ja karitsojen aikaa. Miksikö? No siksi että täällä on syksy. Täällä pääsiäinen on pelkästään uskonnollinen juhla, eikä kevään juhla niinkuin Suomessa. Jos karitsaa haluaa, sitä löytyy supermarketin pakastealtaasta. Yhteistä Suomen ja Uuden-Seelannin pääsiäisille on suklaamunat ja nelipäiväinen viikonloppu. Minä lähdin Petran, Janien ja Craigin kanssa Mt Cookille viettämään lomaa alppivaelluksen muodossa.

Minä ja Mt Cook / Aoraki

Perjantaiaamuna olimme täynnä intoa ja lähdimme ajamaan Christchurchista etelään alppeja kohti, muttemme päässeet kovinkaan pitkälle ennenkuin liikenne jumitti totaalisesti. Täällä eteläsaarella ei ole liikenneruuhkia, ei yleensä edes juhlapyhinä, joten olimme kovin kummissamme kun kilometrien mittainen autojono ei liikkunut ollenkaan. Radiosta kuulimme, että Rakaian sillalla oli auto-onnettomuus ja liikenne olisi vielä jumissa pitkän aikaa ennenkuin kolariautot saataisiin pois siltaa tukkimasta. Kurvasimme siis lupaavan näköiselle pikkutielle etsimään toista paikkaa ylittää joki ja jatkaa matkaa kohti etelää. Huristelimme pitkin maaseudun hiekkateitä ja löysimme vaihtoehtoisen reitin kolaripaikan ohi. Matka Mt Cookille kesti kauan, sillä kokoajan piti pysähtyä ottamaan valokuvia, ostamaan jätskiä tai käymään vessassa, mutta onneksi meillä ei ollut kiire.

Lauantaiaamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme kipuamaan kohti vuorenharjanteella sijatsevaa Mueller Hut-nimistä alppimajaa, jossa viettäisimme seuraavan yön. Reitti ei ollut kuin 5.2km pitkä, mutta koska nousua oli vähän reilu kilometri, meillä meni 3.5 tuntia kiivetä alppimajalle. Majalla joimme kahvit ja sitten minä ja Craig lähdimme vielä valloittamaan Mt Ollivieria, joka muuten on ensimmäinen vuori jolle Sir Edmund Hillary aikoinaan kiipesi. Sir Ed on kuin Uuden-Seelannin Paavo Nurmi, ja Mt Cookin kylästä löytyy mm. Sir Edmund Hillary vuorikiipeilykeskus (museo) ja aidonkokoinen Sir Edmund Hillary pronssipatsas. Meiltä vuorenvalloitus jäi tekemättä, koska eteneminen oli armottoman hankalaa lumen ja jään takia. Arvioimme, että valloitimme kaksi kolmannesta kyseisestä vuoresta, ennen kuin käännyimme takaisin. Illan vietimme valokuvaten kea-papukaijoja, vuoria ja jäätiköitä kunnes aurinko laski ja pelasimme korttia sinnikkäästi pysyen hereillä puoli yhdeksään saakka!

Reitti oli kivinen ja luminen. Näimme pienen lumivyöryn isommilla ja lumisemmilla vuorilla (taustalla).

Vuorenharjanteella. Tuulennopeus 50...70km/h.

Veikeänvärinen auringonlasku.

Sunnuntain aloitimme ihailemalla (ja valokuvaamalla) auringonnousua alpeilla. Palasimme Mt Cookin kylään samaa reittiä, ja palkitsimme itsemme milläs muulla kuin oluella ja pizzalla! Illalla kävimme vielä tunnin kävelyllä, jonka tarkoitus oli rentouttaa väsyneitä lihaksia, mutta tästä huolimatta aamulla sängystä nouseminen oli kaikkea muuta kuin ketterää...

Tänään ajoimme takaisin kotiin pysähtyen vielä useammin kuin menomatkalla. Geraldinen jätskipysähdyksellä päätimme katsastaa paikalliset markkinat, ja minä ostin mukavalta vanhalta rouvalta ihan oikean maalauksen! Olihan se ehkä vähän spontaania, mutta ensimmäisen kerran elämässäni ihastuin maalaukseen niin paljon että se oli pakko ostaa. Ketään ei varmaan yllätä että taulu esittää Mt Cookia ja sen heijastusta Pukaki-järven pinnalla.

Mt Cook / Aoraki auringonnousussa.

Squash Stats

2009-03-28T10:14:00.003+13:00

"Currently ranked 41 by grading out of 4831 female players in NZ" lukee paikallisella kössisaitilla. Aloitan siis tällä viikolla käyntiin pyörähtäneen kauden rankattuna 41. Uudessa-Seelannissa, mikä vastaa rankingsijoitusta 3 Eteläsaarella.

Kävin tutkimassa uutta kössisaittia johon joku innokas kössihenkilö on tilastoinut kaikki Uudessa-Seelannissa pelatut kilpailuottelut viime kaudesta alkaen. Tämä vaatii kyllä mielipuolista omistautumista lajille. Sieltä voi hakea omat tilastonsa ja ruudulle ilmestyy mm. graafinen esitys pistesaldon kehittymisestä ja tietoa siitä kuinka monta ottelua pelasin kauden aikana, ketä vastaan, kuinka monta kertaa ja monestiko voitin tai hävisin. Ilmeisesti siis viime kaudella voitin 96% pelaamistani kilpailuotteluista ja kartutin pistesaldoani sadalla.

Nettisaitti löytyy osoitteesta www.squashstats.co.nz jos jotakuta kiinnostaa käydä sitä tutkimassa. Minun tilastoni saa näkyviin laittamalla nimeni hakukenttään ja painamalla enteriä :)

Tämän kauden tulokset eivät ole vielä päivittyneet, mutta avasin kauden 3-0 voitolla tiistain liigapelissä.

Hengailua Henkan kanssa

2009-03-23T21:07:00.003+13:00

Tänä viikonloppuna minulla on ollut suomalaista seuraa kun Henkka tuli tänne Christchurchiin työmatkalle. Sen lisäksi että sain puhua suomea koko viikonlopun, sain tuliaisiksi muumikassillisen pantterikarkkeja, Fazerin sinistä, Jenkki-purkkaa ja Viivi ja Wagner-sarjakuvakirjan! Kaikkein mukavinta on kuitenkin puhua omaa äidinkieltä; yleensä puhun suomea vain puhelimessa kun iskä soittaa. Kukaan muu ei soita, meilaaminen tai lärvikirja tuntuvat suosituimmilta vaihtoehdoilta yhteydenpidossa (lienee myös helpompaa aikaeron takia). En ole edes huomannut kaipaavani suomen puhumista, mutta Henkan kanssa jutellessa yllätyin siitä miten kivaa suomen puhuminen olikaan.

Henkka ja minä (taustalla Castle Hill)

Lauantai-aamuna tapasimme keskustassa ja kiertelimme Christchurchia kunnes alkoi satamaan. Menimme museoon sadetta pitämään ja sieltä sitten shoppailemaan. Henkka osti tuliaisia ja minä löysin laukun ja kivat mustat kengät. Ostin tällä kertaa kalliit jotta ne kestäisivät hieman pidempään kuin edelliset Aucklandista ostetut jotka irvistävät jo rumasti. Heitän ne roskiin kunhan uudet kenkäni saapuvat. Siroon kanootin kokoiseen jalkaani kengät piti tilata pohjoissaarelta saakka...

Sunnuntaina ajoimme Craigieburniin Henkan tulevien työkavereiden kanssa pienelle päivävaellukselle. Nyt tiedän olla lähtemättä biologien (pahoittelen kovasti jos tämä on väärä termi) kanssa kävelyretkille. Kulutimme 3,5 tuntia puolentoista tunnin reittiin, sillä vähän väliä piti pysähtyä ihailemaan sammalta, pyydystämään koppakuoriaisia tai valokuvaamaan erilaisia heiniä. Aluksi tuntui ihan kiinnostavalta kuunnella biologien turinoita, mutta jonkin ajan kuluttua aloin turhautua siihen ettemme tuntuneet etenevän ollenkaan :) Pääsimme kuin pääsimmekin reitin loppuun pienen kukkulan laelle mistä oli hienot näkymät yli tasankojen ja vuoria kohti.

Illalla sitten vein Henkan lempibaariini Fat Eddie'siin jossa oli joku paikallinen duo soittamassa jazzia. Henkasta oli ihmeellistä että sunnuntai-iltana voi vain kävellä baariin kuuntelemaan livemusiikkia ilman että kukaan karhuaa pääsymaksua. Sitten hän ilmoitti että tulee viihtymään Kirkonkylällä oikein hyvin kun hän muuttaa tänne perheineen muutaman kuukauden päästä.

Wild Foods Hokitika

2009-03-15T19:42:00.003+13:00

Tänä viikonloppuna menimme Janien ja Craigin kanssa länsirannikolle Hokitikaan Wild Foods-festareille. Hokitika on pieni hiljainen kaupunki jonka asukkaiden vaatekaappien sisältö koostuu lähinnä kumisaappaista ja flanellipaidoista. Kerran vuodessa kaupungin asukasluku moninkertaistuu kun hurja määrä ihmisiä saapuu festareille hassuihin asuihin pukeutuneina maistelemaan omituisia ruokia (ja paikallista olutta). Meillä oli hassut hatut jotka ihan itse aamulla teimme ilmapalloista.

Lehmänutarekoju

Festaripaikaksi oli valittu iso nurmikenttä ja sinne oli pystytetty pieniä kojuja joissa myytiin vaikka mitä friteeratuista Mars-patukoista eläviin heinäsirkkoihin. Itse olin aloittanut festaritunnelmaan valmistautumisen luonnollisesti jo edellisenä iltana, ja iloisella mielellä varustautuneena ostin hieman olutta ja söin mm. lehmän utaretta (järkyttävän pahaa), toukan (limaista mutta maukasta), krokotiilia (vähän kuivahkoa), kengurua (tosi hyvää) ja haita (vähän kuin turskaa). Maistamatta jäi mm. madot, heinäsirkat, kivekset ja lampaan häntä, mutta en ole tästä ollenkaan pahoillani. Omituisuuksien lisäksi söin tietysti erikoisuuksia kuten muikkua, joten mahassakaan ei olisi riittänyt tilaa.

Matokahvila

Illan tullen festareiden päätyttyä menimme takaisin leirintäalueelle ja otimme pienet nokoset. Heräsimme juuri sopivasti ennen auringonlaskua ja menimme katsomaan sitä rannalle virvokkeiden kera. Auringonlaskut länsirannikolla ovat erityisen kauniita, sillä näyttää ihan siltä kuin aurinko putoaisi mereen. Vielä senkin jälkeen kun aurinko on jo kadonnut näkyvistä säteet värjäävät taivaan voimakkailla punaisen ja oranssin sävyillä. Rannalle syttyi parinkymmenen metrin välein isoja kokkoja joissa poltettiin ajopuita. Mahtavaa! Istuimme nuotion äärellä aamuyöhön kuuntelemassa aaltojen pauhua vuoroveden noustessa ihan nuotioiden lähelle ja ihmettelimme miten sitä ikinä tottuu taas asumaan järven rannalla. Jäänköhän kaipaamaan meren ääntä ja suolaista tuoksua?

Tasmanianmeri on illalla kauneimmillaan

Muuttoviikonloppu

2009-03-07T19:39:00.002+13:00

Muutin taas vaihteeksi uuteen kämppään. Muuttaminen alkaa sujumaan jo rutiinilla, sen verran usein tulee vaihdettua asuinpaikkaa. Tällä kertaa olen rivarin päädyssä keskustassa ja kämppiksinä ovat Petra ja Lucas, joiden kanssa asuin siinä ihan ensimmäisessä Christchurchin talossa. Tämä on talo numero neljä ja äsken laskin että muutan keskimäärin kerran neljässä kuukaudessa. Tähän taloon kirjoitimme ihan oikean vuokrasopimuksen joka on voimassa elokuuhun asti. Silloin Petra ja Lucas lähtevät Argentiinaan (josta Lucas on kotoisin) ja minä joko hommaan uudet kämppikset tai etsin taas uuden kämpän, sen näkee sitten!

Kämppä etupuolelta

Uusi kämppä on kiva, ja tuntuu enemmän omalta kuin edellinen talo. Päättelin, että nuorelle ihmiselle joka on kokoajan menossa sopii paremmin kämppä keskustassa kuin iso talo lähiössä. Meillä on kaksi makuuhuonetta (pienempi minulla ja isompi Petralla ja Lucaksella) ja viihtyisä olohuone ja suhteellisen iso keittiö/ruokailuhuone. Kaappitilaa on riittävästi, mikä onkin hyvä kun tuota rojua on kertynyt jo niin paljon että muutto piti tehdä kahdessa erässä kun kaikki ei enää mahtunut kerralla autoon! Lisää piti toki ostaa kun piti hankkia kahvinkeitin (ennen olen käyttänyt kämppisten), viinilaseja (ei tarvinne selittää) ja kylpymattoja jne.

Kämppä takapuolelta (keskimmäinen puska on rosmariinia ja tuoksuu ihanalta!)

Loppukesän touhuja

2009-02-28T20:06:00.002+13:00

Täällä sataa. On satanut jo viikon. Luulen että kesä on nyt ohi, mutta toivon että tämä on vain ohimenevä viileä kausi ja kesäkelit tulevat takaisin. Sateesta huolimatta menimme kämppikseni Janien kanssa tänään purjehduskurssille ja kolmessa tunnissa opimme purjehtimaan pienellä jollalla. Eikä sade oikeastaan haitannut koska purjehtiessa kastui kuitenkin; jolla oli märkä ja vedessä piti kahlata polvia myöten. Yksi tyttö kippasi jollansa nurin ja kastui kokonaan! Kaikilla kiweillä oli märkäpuvut, mikä tuntuu olevan samanlainen normivaruste täkäläisille kuin Nokian kumisaappaat ovat suomalaisille. Me purjehdittiin sortseissa ja goretex takissa ja ihan hyvin niissäkin tarkeni. Meillä oli hauska iltapäivä ja sitten suuntasimme kotiin lämpimään suihkuun ja kokkaamaan kuumaa kurpitsakeittoa.

Toinen merkki mistä tietää kesän olevan lopuillaan on touch rugby -kauden päättyminen. Pelasimme viimeisen ottelumme torstaina ja voitimme reilusti 31-16. Minäkin tein maalin! Sijoituimme kakkosdivarissa viidenneksi, mikä ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus. Koska voitimme playoffsien platen saimme pikkuiset pokaalit ja t-paidat. Touch-kausi siis päättyi mutta kössikausi alkaa kohtapuoliin ja olen ilmoittautunut pelaamaan sekä naisten että miesten liigaa. Saan siten hyviä harjoitusmatseja koska liigaa pelataan kerran viikossa. Viime kaudella voitimme naisten liigan ja miesten nelosdivarin, joten siihen tähdätään tälläkin kaudella.

Touhukkaan viikon kohokohta oli kuitenkin kun keskiviikkona Antony vei minut katsomaan krikettiä. AMI-stadionilla pelattiin 20/20 ottelu Uuden-Seelannin Blackcaps-Intia. Intia on yksi maailman parhaista krikettimaista samoin kuin Seelantikin. Epäilin riittääkö kiinnostukseni seuraamaan krikettiä, mutta koska 20/20 ottelut kestävät vain noin 3 tuntia normaalin viiden päivän sijaan ja Antony kärsivällisesti selosti minulle sääntöjä ja kirketin hienouksia huomasin yllätyksekseni nauttivani pelistä! Stadionilla oli arvion mukaan parisenkymmentätuhatta ihmistä ja tunnelma oli sen mukainen!

Ensi viikon pitäisi sitten ollakin hieman rauhallisempi. Eihän tästä tule mitään jos on joka ilta menossa. Pyykitkin on pesemättä...

Menossa taas

2009-02-18T21:08:00.007+13:00

Viimeviikonloppu oli taas hektinen: kun on vapaa-aikaa, siitä pitää ottaa kaikki irti. Sitä ajattelee että kyllä sitä taas ehtii viikolla töissä levätä, mutta eihän se niin mene. Lauantaina työkaverini Mike pyysi minut mukaansa rugbymatsia katsomaan. Hän lupasi tarjota liput jos tulen avuksi vahtimaan sen kolmea lasta, ja tottahan minä menin. En voi uskoa että olen ollut Seelannissa jo puolitoista vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta kun menen rugbyotteluun!

Christchurchin joukkue Crusaders pelaa Super14-nimistä sarjaa ja tämä oli kauden avausmatsi. Olin ihan innoissani stadionin tunnelmasta, samalla tavalla kuin lapset! Crusadersin kotiotteluissa kentälle laukkaa hevosia fanfaarin soidessa. Ratsastajat ovat pukeutuneet ristiretkeläisasuihin ja he huudattivat jo valmiiksi villiintynyttä yleisöä.

Suurin osa pelistä meni ohi silmien, sillä eihän lapset jaksaneet keskittyä matsin seuraamiseen ja heitä piti viihdyttää. Pelasin läpsypeliä ja käsilaukusta löytyi kolme Kinder-yllätysmunaa. Puoliajalla ostettiin ranskiksia ja limsaa. Pelin jälkeen koko porukka tuli mun kämpälle teelle. Lasten mielestä mun luona on aina kivaa kun siellä saa hyppiä sängyssä ja olla tyynysotaa :)

Sunnuntaina menimme kämppisteni kanssa Arthur's Passiin päivävaellukselle. Olen ollut siellä vaikka kuinka monta kertaa, mutta rakastan vuoria, eikä sinne aja kuin kaksi tuntia. Kiipesimme jälleen Avalanche Peakille. Tämä oli minulle jo kolmas kerta, mutta kämppiksilleni ensimmäinen. Vuoren huipulta avautuva näkymä on huumaava; sitä istuu harjanteella vuorien ympäröimänä. Jotkin vuoret olivat vielä lumihuippuisia. Ja alppien kea-papukaijat toheltavat ympärillä viihdyttämässä. Yksi vaeltajaraukka menetti eväsleipänsä, kun ovela kea nappasi sen nokkaansa ja lensi onnellisena tiehensä. Vuoren huipulla tapasin myös australialaispojan jolla ei ollut eväitä ollenkaan kuuden tunnin vuorenhuippuvaelluksella. Jaoin eväsleipäni sen kanssa ja annoin sille banaanin.

Valaskala, delfiini ja hylje

2009-02-08T20:19:00.004+13:00

Menimme viikonlopuksi kämppisteni Janien ja Craigin kanssa Kaikouraan. Perjantai oli täällä vapaapäivä (nimeltä Waitangi Day jos joku haluaa googlata), joten meillä oli kokonaiset kolme päivää aikaa kokea kaikki mitä Kaikouralla on tarjota.

Perjantaina pystytimme telttamme leirintäalueelle ja lähdimme pienelle kävelylle. Näimme hylkeitä (New Zealand fur seal) ja löysimme rannan jolla ei ollut ketään muita. Uimme siellä ja kuivattelimme rannalla ennen kuin kävelimme takaisin. Illalla menimme tsekkaamaan Kaikouran yöelämän ja totesimme että sitä ei ole. Tämähän ei estänyt meitä juomasta viiniä ja pelaamasta korttia pikkutunneille leirintäalueella.

Hylje poseeraa

Lauantaina päätimme mennä kolmen tunnin melontaretkelle. Meloimme aallokossa ja näimme lisää hylkeitä. Iltapäivän puljasimme leirintäalueen uima-altaalla koska oli ihan liian kuuma tehdä mitään muuta.

Leiri ja auto. Kämppikset taustalla.

Sunnuntaiaamuna aurongonnousun aikaan nousimme veneeseen joka vei meidät bongaamaan valaita. Tunnin seilaamisen jälkeen näimme vesipatsaan nousevan vedestä ja hetken kuluttua näimme myös kaskelotin joka tuhautteli ilmoille vielä muutaman vesisuihkun ennen kuin sukelti takaisin syvyyksiin. Sen pyrstö kaartui kauniisti pinnan yläpuolella ennen kuin se hävisi näkyvistä. Veneen miehistö paikallisti vielä toisenkin kaskelotin meidän ihailtavaksemme ennen kuin menimme katsomaan leikkisiä delfiinejä. Ne uivat veneen vieressä ja hyppivät pinnan yläpuolelle ihan kuin elokuvissa. Ja niitä oli paljon!

Paluumatkalla kotiin autossa oli liian kuuma (radiossa sanottiin että 36C) ja päätimme pysähtyä lähimmällä rannalla. Löysimme lahdenpoukaman ja ryntäsimme veteen. Aallot olivat juuri sellaiset missä äiti täällä ollessaan kielsi minua uimasta. Bodysurffasimme aallokossa ja ihmettelimme miten uskomattoman voimakasta vesi on. Aaltoja vastaan ei paljon taistella, niiden mukana on melkein pakko mennä. Tuloksena oli verta vuotava polvi ja pari muuta naarmua. Mutta enää ei ollut kuuma :)

Ässä

2009-02-01T17:40:00.002+13:00

Huomasin juuri että olen asunut vain S:llä alkavissa maissa: Suomessa, Saksassa ja Seelannissa. Seuraavaksi muutan Sveitsiin.

Update: Myös Sambia alkaa ässällä.

Neljällä pyörällä

2009-02-01T16:34:00.005+13:00

Tällä viikolla sain vihdoin ostettua itselleni uuden auton! Halusin punaisen Alfa Romeon, mutta päädyin hankkimaan haalistuneen hopeisen Nissan Maximan vuodelta 1992. Vanhempani opettivat minulle että aina ei saa mitä haluaa. Nyt olen jo oppinut että ikinä ei saa mitä haluaa, mutta aika lähelle voi päästä. Onhan Nissankin auto ja sillä pääsee paikasta A paikkaan B, mikä toki on auton tärkein ominaisuus. Toimivia ominaisuuksia luetellakseni, siinä on myös radio, keskuslukitus ja sähköikkunat. Sähköikkunat on vain osittain toimiva ominaisuus, sillä takaikkunat eivät aukea, mutta kuka niitä käyttää.

Ostin auton netti-ilmoituksen perusteella kanadalaiselta reppureissaajalta, ja hän jätti takakonttiin tavaroita mitä ei halunnut raahata mukanaan. Kaupanpäällisinä sain kaksi telttaa, retkikeittimen, retkituolin, kaiuttimet tietokoneeseen ja rantaleluja. Tänään pystytin takapihalle molemmat teltat ihan vain nähdäkseni millaisia ne ovat. Nyt minulla on siis kolme telttaa, sillä sain yhden saksalaisilta kavereiltani kun he lähtivät Seelannista. Olen yrittänyt hankkia mahdollisimman vähän tavaraa, koska olen täällä vain väliaikaisesti, mutta jotenkin sitä vaan kertyy. Hassua on, että mulla on kaikki samat tavarat Suomessa. Noh, voin aina myydä kaikki tavarani täältä lähtiessä ja ansaita hieman lisää rahaa matkakassaan.

Ensi perjantai on täällä vapaapäivä, ja minä ja kämppikseni suunnittelemme reissua Kaikouraan. Tarkoitus on telttailla, mennä veneretkelle bongaamaan valaita ja delfiinejä sekä vuokrata kanootit ja meloa hyljeyhdyskuntaa tollottelemaan. Toivottavasti sää pysyy hyvänä jotta tämä on mahdollista!

Tässä kuva viime viikonlopun päivävaellukselta Mt Oxfordilla. Seitsemän tunnin kävelyretki +30C lämpötilassa on ihan hyvä suoritus. Vuori tuli valloitettua, ja vaikkei se ollut kovin korkea (n. 1400m muistaakseni) sieltä oli hyvä näköala yli Canterburyn tasankojen ja vuorille.

Korkealta näkyy kauas

Lomalla

2009-01-06T18:04:00.006+13:00

Olen taas laiminlyönyt blogini lähes kuukaudeksi...se on helppoa kun tapahtuu paljon. Joulukuun lopussa oli kiirettä töissä, kun projektit piti saada valmiiksi ennen lomille lähtöä. Sitten olikin joulu, äiti saapui tänne vierailulle, matkustelimme, tuli uusi vuosi, pikkusisko muutti Englantiin, ja palasin takaisin töihin. On hassua, että kun elämässä tapahtuu jotain bloggaamisen arvoista, sitä tuntee olevansa niin kiireinen että blogitekstin kirjoittaminen on jotakin aivan ylivoimaista. Kerrottavaa olisi siis useamman kymmenen blogitekstin edestä, mutta koetan nyt tiivistää koko joululomani yhteen kirjoitukseen.

Joulu.

Joulu ei ole minulle iso juttu. Se on ihan kiva juhla, ja silloin ei tarvitse mennä töihin. Tänä vuonna minulla ei ollut mitään joulusuunnitelmia, ja ilahduinkin kovasti kun työkaverini Mike pyysi minua mukaansa vuorille kokonaisen päivän varoitusajalla. Hän oli saanut käyttöönsä kaverinsa mökin (noh, vaellusmajan) Arthur's Passista ja teimme sieltä käsin kaksi päivävaellusta. Vietimme hienon (ja erilaisen) jouluaaton kiiveten Avalanche Peakille ja joulupäivän nautiskelimme kävelystä ja maisemista Bealey Spur Trackillä. Molempina iltoina kokkasimme hyvää ruokaa ja joimme viiniä, mikä oli silkkaa luksusta, sillä normaalisti vaelluksella ruokapuoli on melko yksinkertainen. Olihan kuitenkin joulu, jolloin hyvä ruoka kuuluu asiaan.

Jouluaatto vuoren huipulla

Mummy's back - muumion paluu :)

Tapanina äiti saapui Christchurchiin ja jälleennäkemisen riemu oli suuri vaikken ole ollut täällä kuin 14kk. Äiti saapui aamulla, ja otin tavoitteekseni pitää hänet hereillä iltaan asti jotta päivärytmi menisi kerralla kohdalleen. Veimme vähät matkatavarat kämpälle ja kävelimme kaupunkiin. Kahden tunnin ulkonaolo oli liikaa, ja äiti poltti itsensä tulipunaiseksi auringossa. Iltakuudelta jet lag iski armotta ja löi äitiltä tajun kankaalle.

Minä ja äiti Akaroassa

Matkustelua

Halusin näyttää äitille Uutta-Seelantia, jotta hän ymmärtäisi miksi viihdyn täällä enkä palannut Suomeen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Olemme nähneet vuoria, järviä, Tyynen valtameren, Tasmanian meren ja viiniviljelmiä. Olemme maistelleet viiniviljelmien satoa ja uineet molemmissa merissä (minä olen, äiti ei uskaltanut, mutta kahlasi). Hän väittää nyt ymmärtävänsä miksi viihdyn täällä, mutta kuulemma ei itse haluaisi jäädä tänne. Kumma tyyppi.

Hokitika

Uusi vuosi

Vietimme uuden vuoden täällä Christchurchissa; kävimme elokuvissa, jonka jälkeen äiti suuntasi kotiin rentoutumaan ja minä kaupungille. Keskustassa oli live musiikkia ja tietysti kohokohtana keskiyön ilotulitus. Uusi vuosi on jostain syystä aina ollut mielestäni vuoden paras juhla. Uudessa vuodessa on jotain haikeaa, kun eletty vuosi muuttuu menneisyydeksi. Uusi vuosi on myös nimensä veroisesti jotain uutta ja jännittävää, ja silloin tulee väkisinkin ajateltua tulevaisuuden suunnitelmia, samoin kuin kerrattua kuluneen vuoden saavutuksia.

Viime vuonna sain ensimmäisen työpaikkani insinöörinä joka mahdollisti viisumin saamisen ja Uuteen-Seelantiin jäämisen. Olen siitä ylpeä. Viime vuonna matkustelin paljon, sain uusia ystäviä ja aloitin uuden harrastuksen. Olen viime vuoteen hyvin tyytyväinen. Tänä vuonna aion matkustaa lisää ja lyödä lukkoon suunnitelman siitä mitä teen sitten kun Seelannin viisumi umpeutuu. Tänä vuonna käyn myös hammaslääkärissä!

Tässä vielä pari kuvaa Lake Tekapolta:

Äiti kahvilassa

Maisemaa Mt John Walkwayltä

Mt Cook

Ajokortti / Körkort

2008-12-11T20:49:00.002+13:00

Uudessa-Seelannissa saa ajaa suomalaisella ajokortilla vuoden. Sitten on hankittava paikallinen läpyskä. Olen ollut täällä 14kk ja ajattelin että ehkä nyt olisi hyvä aika toimia kun kerran olen autoakin ostamassa. Toinen syy on, että kuulemma jos haluaa ajaa firman autolla niin olisi hyvä olla voimassa oleva ajokortti.

Menin sitten autoliiton toimistoon henkisesti valmistautuneena täyttämään lomakkeita, hankkimaan käännöksiä ja tekemään teoriatestin, mutta kuinka ollakaan, jos sattuu olemaan Suomesta, pääsee tässäkin asiassa helpolla. Kaikki mitä minun piti tehdä oli täyttää hakemuslomake (nimi, osoite, puhelinnumero), läpäistä näkötesti (tehtiin paikan päällä) ja maksaa reilu 40 dollaria. Sitten otettiin kuva digikameralla ja ajokortti saapuu postissa lähiaikoina.

Nyt sitten ei tarvitse kuin ostaa auto.

Rakas tyynyliina

2008-12-06T23:32:00.003+13:00

Jos ei omista juuri mitään, yksikin tuttu asia tekee kodin.

Minun kodin tekee siskon lähettämä synttärilahja.

Rakkain omistamani asia on tyynyliina :)

Muuttoja ja muutoksia

2008-12-06T21:42:00.004+13:00

Tänään muutin uuteen kämppääni. Muutto sujui ainakin yhtä helposti kuin viime kerralla: tavaraa oli autolastillinen ja pakkaamiseen ja siivoamiseen meni kokonaiset kolme tuntia!

Koko maallinen omaisuuteni

Täällä uudessa kämpässä laatikot ovat vielä purkamatta, sillä myös entinen kämppikseni ja nykyinen ystäväni Ross muutti tänään, ja autoimme toisiamme kantamaan painavimpia tavaroita. Ross antoi minulle ja tavaroilleni kyydin uudelle kämpälle ja minä puolestani autoin häntä jääkaapin kantamisessa. Kiehtova yksityiskohta oli huomata että Rossilla on vanhanaikainen matka-arkku, sellainen niinkuin merimiehillä. Hän lähetti siinä tavaransa meriteitse muuttaessaan Japanista Uuteen-Seelantiin. En ole ikinä ennen tavannut ketään jolla on matka-arkku. Se oli koko päivän jännittävin juttu.

Ehdin tänään myös myymään autoni. Myin Subarunraadon varaosiksi 150 dollarilla. Pääsimpähän siitä eroon, vaikken suuremmin rikastunutkaan. Seuraavaksi autokseni aion ostaa Toyotan. Ehkä Corollan.

Taas mennään...

2008-12-02T21:31:00.002+13:00

Tällä viikolla olen ollut tehokas. Sunnuntaina sain meilin vuokraemännältä, joka kertoi muuttavansa Wellingtoniin ja vievänsä huonekalunsa mukanaan. Sen lisäksi että huonekalut häipyvät, hän haluaa 12kk vuokrasopimuksen, joka tietysti minusta tuntuu kohtuuttomalta. Koska vuokraemäntä ilmoitti tulevansa tänne jouluksi järjestämään muuttoa, minä päätin muuttaa pois sitä ennen, koska vuoden vuokrasopimus kuulostaa jokseenkin ahdistavalta. Miten sitä muka voi tietää missä on ja mitä tekee vuoden kuluttua?

Löysin uuden kämpän Trademe:stä, kävin katsomassa sitä maanantaina ja muutan ensi sunnuntaina. Uusi kotini on iso vanha omakotitalo, jossa on suuri puutarha, ja jonka jaan kahden kämppiksen kanssa. Se on vain muutaman korttelin päässä, joten pysyn samalla alueella lähellä työpaikkaa ja squashhallia. Eli eikun taas kamat kasaan ja muuttamaan :)

Nykyinen kämppikseni asuu täällä joulukuun loppuun saakka, ja lupasi ilmoittaa jos saan postia tähän osoitteeseen. Eli jos lähetitte joulukortteja, ne tulevat kyllä perille!

Avalanche Peak

2008-11-30T22:01:00.004+13:00

Tänä viikonloppuna sää oli vihdoin suosiollinen ja pääsimme vuorille kahden päivän vaellukselle. Ajoimme taas Arthur's Passiin, heitimme rinkat selkään ja lähdimme kiipeämään Avalanche Peak-nimiselle vuorelle. Reitillä ei tällä kertaa ollut yhtään lunta, joten huipulle pääsy ei tuottanut vaikeuksia. Pysähdyimme huipulle nauttimaan maisemista ja syömään lounasta, ja paikalle pyrähti pari Kea-papukaijaa meitä ilahduttamaan (ja kärkkymään makupaloja)!

Kea

Kea-papukaijoja asuu vain Uuden-Seelannin eteläsaarella, ja se on maailman ainoa alppipapukaijalaji. Ne ovat uteliaita, älykkäitä ja valitettavasti myös uhanalaisia. Ne ovat tunnettuja kiusanhenkiä, sillä jos vähänkin silmä välttää, ne varastavat kaiken autonavaimista voileipiin. Niiden syöttäminen on kiellettyä, joten pidimme eväämme visusti itsellämme, mutta tottahan yksi kea innokkaasti nakerti rinkkaani koettaen avata sivutaskun vetoketjua. Hätistin sen pois.

Huipultahan ei pääse kuin alas, joten aloimme laskeutumaan vuoren toista rinnettä laaksoon, jossa tupa sijaitsi. Alas päästyäni jalat tärisivät uupumuksesta, mutta päivän viimeinen etappi kulki suht tasaisella maalla joenvartta seuraten ja loppumatka tuvalle sujui leppoisasti.

Tämän päivän urakaksi jäikin sitten vain kävellä laaksoa pitkin takaisin ihmisten ilmoille. Jouduimme ylittämään joen pariin otteeseen, mutta sekin sujui suuremmitta kommelluksitta. Olimme kuulleet että kaksi saksalaisvaeltajaa huuhtoutuivat edellisenä päivänä jonkin matkaa vuolaassa virrassa, joten otimme ylitykset varman päälle toistemme rinkoista kiinnipitäen. Pääsimme takaisin tienvarteen ja liftasimme kyydin takaisin reitin alkuun, minne olimme parkkeeranneet auton.

Kaikenkaikkiaan loistava viikonloppu; sää oli lämmin ja aurinkoinen ja kerrankin saimme kuljettua koko reitin läpi kääntymättä takaisin puolessa välissä, kuten kävi kahdella edellisellä vaelluksella lumiolosuhteiden takia!

Joulusta ja vuodenajoista

2008-11-22T23:01:00.003+13:00

Tänään kävin jouluostoksilla. Joululahjat on ostettava kuukautta liian aikaisin jos haluaa niiden ehtivän kotiin jouluaatoksi.

Täällä eteläisellä pallonpuoliskolla on vaikea virittäytyä joulutunnelmaan. Päähäni ei millään mahdu se, että joulu on keskellä kesää. Jos katukuvaan ei alkaisi ilmaantua joulukoristeita, unohtaisin varmaan koko juhlan. Kotona jouluun kuuluu lumi, kylmyys ja pimeys. Joulu tuo valoa ja lämpöä talven keskelle. Kotona joulun lähestymisen muistaa automaattisesti vahvasta mielleyhtymästä talveen. Minusta tuntui hassulta lähteä jouluostoksille keskellä kesää. Luonnotonta.

Mielleyhtymä talveen on niin vahva, että kun täällä satoi ensilumi, aloin automaattisesti mielessäni laskeskella kuinka pitkä aika on jouluun. Tuntui jokseenkin hölmöltä tajuta että on kesäkuu!

Näköjään jotkin asiat ovat iskostuneet ihmisen mieleen vahvasti. Joulu on talvella ja keskikesällä juhlitaan juhannusta. Sillä siisti.

Kesä

2008-11-16T14:30:00.002+13:00

Hikoiluttaa. Ensimmäiset "oikeat" kesäkelit ovat saapuneet ja minä hikoilen shortseissa ja topissa. Olen käyttänyt kyseisiä vaatteita lähes kuukauden, koska ne olivat ihanan vilpoisat. Nyt niissäkin on kuuma. Ei auta kuin totutella!

Kesä on ihana. Kesä tuoksuu aurinkovoiteelta, jota joutuu käyttämään jos vähänkin aikoo olla ulkona. Sitä kuluu litroittain. Seelannin yllä mollottavan otsoniaukon takia aurinko polttaa ihoa niin että se suojaamattomana kihelmöi jo kymmenen minuutin jälkeen.

Kesä kuulostaa Bob Marleyltä. Älkää kysykö miksi, mutta reggae on täällä todella suosittua. Luin jostain että Uudessa-Seelannissa myydään maailman eniten Bob Marley albumeita asukaslukuun verrattuna. Paikallisetkin bändit ovat hyviä. Reggae kai sopii rentoon elämäntyyliin, ja omasta levykokoelmastanikin löytyy valikoima seelantilaista reggaeta. Bob Marleytä siellä oli jo ennestään.

Olen viettänyt rennon viikonlopun koettaen palautua kahden viikon rajusta työrupeamasta. Tein töitä iltoja ja viikonloppuja myöten, ja se vaati veronsa. Eilen kävimme pitkällä pyörälenkillä, söimme aasialaista ruokaa josta emme olleet ennen kuullet, joimme olutta terassilla ja kävimme elokuvissa. Tämän aamun vietin kävellen päämäärättömästi kaupungilla ja loppupäivän aion viettää hyvää kirjaa lukien. Ehkä tutkin kirja-alesta löytämääni Lonely Planetin New South Wales -opaskirjaa. Haluan matkustaa Australiaan ja vierailla Leon ja Susanin luona. Täältä katsottuna se ei ole turhan kaukana, mutta tuntuu silti eksoottiselta!

Ruusuja ja risuja

2008-11-08T18:20:00.003+13:00

Viime viikot ovat tuntuneet hektisiltä, päivät ovat olleet pelkkää tulemista ja menemistä. Yleensä juuri tälläisinä hetkinä auto hajoaa ja sähköposti lakkaa toimimasta. Minulle kävi juuri näin.

Auto alkoi viimeviikolla pitämään hassua meteliä. Se piti aikamoista meteliä aikaisemminkin, mikä on toki vain normaalia kun kyseessä on vanha auto. Vein sen korjaamolle ja sain tietää että ohjaustehostin on rikki. Valitettavasti autot eivät kiinnosta minua tippaakaan muussa mielessä kuin kulkuneuvona, jolla pääsen paikasta A paikkaan B nopeasti ja oman aikatauluni mukaan. Niille joita konepellin alus kiinnostaa, kerrottakoon että nesteet ovat karanneet omille teilleen ja pumppu mennyt hajalle. Auto siis kulkee vielä eteenpäin ja taaksepäin (ja kääntyy jos rattia vääntää oiken kovasti), mutta sen korjaaminen maksaisi yli tuhat dollaria, mikä on aika paljon jos ottaa huomioon että auton arvo on noin puolet kyseisestä summasta. Jos joku tarvitsee autoa niin multa saa Subarun halvalla. Se ei mennyt katsastuksesta läpi (ylläri?) eikä se ole rekisterissä.

Koska tarvitsen jonkun menopelin jolla pääsee töihin, kössihallille ja rugbykentälle, ostin maastopyörän TradeMe:stä. Sen ovh on $550 ja maksoin siitä $280, mikä tietysti on naurettavan halpa hinta uudenkiiltävästä fillarista. Ajelin onnellisena kaupungin halki ja pysähdyin vain fillarikaupassa ostamassa olennaisia pyöräilytarvikkeita, kuten kypärän, lukon ja juomapullotelineen.

Sähköpostini, jonka mainitsin lakanneen toimimasta, päivitti itsensä uusimpaan versioonsa jossa voin lukea viestini, mutta niiden kirjoittaminen ei onnistu. Ongelma on varmasti korjattavissa, mutta koska olen muutoin lakannut käyttämästä Micro$oftin tuotteita ja siirtynyt Linuxin ihmeelliseen maailmaan, lienee aika vaihtaa myös webmailin tarjoajaa. Tai vaihtaa ja vaihtaa, otan vain gmailin laajempaan käyttöön.

Vielä lopuksi asiasta toiseen; ruusut meidän puutarhassa kukkivat ja sen lisäksi että koko piha tuoksuu kivalta, se on myös täynnä mehiläisiä.

Uudesta-Seelannista

2008-10-30T22:40:00.004+13:00

Aika lentää kun on hauskaa. Kaksi viikkoa tuli ja meni; kössikisat ovat takana ja tänään Suomen joukkue lähti Christchurchista kotia kohti. Kävin viemässä joukkueen mikkeliläismiehistön lentokentälle, ja oli kiva kuulla miten paljon he pitivät Uudesta-Seelannista. Itse olen hullaantunut Seelantiin ja sen lumihuippuisiin vuoriin, sinisiin järviin, vehreisiin metsiin ja merituulelta tuoksuviin rantoihin. Tottakai tässä maassa on huonotkin puolensa, en kiellä sitä. Elintaso täällä on matalampi kuin mihin olen tottunut, mutta se ei tee minua yhtään vähemmän onnelliseksi. Eikä myöskään kiiwejä, jotka eivät kyllästy kuuntelemaan kotimaansa kehumista. He tietävät miten kauniissa maassa asuvat ja osaavat arvostaa sitä.

Vaellus @ Arthur's Pass

2008-10-27T18:28:00.004+13:00

Kun kössikisat ovat nyt ohi ja suomalaispelaajat nauttimassa Uuden-Seelannin nähtävyyksistä, minä lähdin kolmen päivän vaellukselle Rossin kanssa Arthur's Passin maisemiin. On kiva päästä välillä pois kaupungista ja pitkä Labour Day-viikonloppu mahdollisti pidemmän irtioton. Christchurchin parhaita puolia on sen sijainti; vuorille ajaa vain kaksi tuntia ja sieltä vielä löytää alueita joita turistit eivät ole kansoittaneet.

Ensimmäisenä päivänä sää oli aurinkoinen, mutta illalla majalle päästyämme alkoi sataa lunta. Sitä tuli lisää koko yön, mikä ei luvannut kovin hyvää seuraavan päivän etapille, jota ei vaikeusasteensa (ja lumivyöryvaaran takia) vuoksi suositella tehtäväksi lumiseen aikaan. Päätimme kuitenkin kokeilla, ja toisena päivänä kävelimme kolme ja puoli tuntia vain todetaksemme että solasta ylös kiipeäminen ilman jääkiipeilyvarusteita on huono idea.

Kävelimme hieman pettyneinä takaisin samalle tuvalle josta aamulla olimme lähteneet. Tämä oli jo toinen vaellus jolla olemme joutuneet kääntymään takaisin olosuhteiden takia. Ehkä tästä voisi oppia sen, ettei vuorelle kannata lähteä kuin kesällä. Talvella (tai keväällä) voisi toki kantaa mukanaan jääkiipeilyvarusteet, mutta sitten aletaan jo puhua toisenlaisesta astetta vaativammasta vaeltamisesta, mikä ei ollut ainakaan tämän reissun tarkoitus.

Vuoret ovat tunnettuja nopeasti muuttuvista olosuhteistaan, ja jo iltapäivällä keli muuttui lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Matka takaisin tuvalle muuttui koko reissun kohokohdaksi lumen sulaessa polulta tehden etenemisen helpommaksi. Maisematkin näyttivät kauniimmilta auringossa kimaltaen kuin lumisateen läpi nähtynä.
Aina sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi, ja se pätee myös vaeltamiseen. Vaikka takaisin kääntyminen harmittaa, pettymys unohtuu nopeasti. Seuraavaa vaellusta suunnitellaan parin viikon päähän :)

Squash World Masters '08

2008-10-20T21:42:00.003+13:00

World Masters alkoi todenteolla tänään. Tein viisituntisen iltavuoron tournament controllerina omalla klubillani; tehtävänäni oli pitää huolta siitä, että meidän hallilla homma toimii ja pelaajat ovat ajoissa kentällä ja tuomitsemassa matseja. Siinä onkin tekemistä, kun turnauksessa on yli 750 pelaajaa. Otteluita pelataan 25:llä kentällä kuudella hallilla jos oikein muistan.

Suomen joukkue avajaiskulkueessa

Tournament controllerin homma on helppoa jos pelaajat ovat oikeilla halleilla oikeaan aikaan ja puhuvat englantia. Paino sanalla jos. Ilta meni kuitenkin hyvin, sillä meitä oli kaksi, ja kun toinen päivitti tuloksia, toiselle jäi aikaa vastailla pelaajien kysymyksiin. Jotenkin kaaviot on onnistuttu tekemään niin hankalasti tulkittaviksi, että jokainen tahtoo varmistaa seuraavan matsinsa meiltä.

Maorisoturi

Kivaa mutta rankkaa työtä. Mulle tuli mieleen ajat kahvilassa, kun olin kassalla ottamassa tilauksia vastaan. Olet jumissa asioimassa yhden ihmisen kanssa, jonossa on ainakin sata muuta ja tiedät vielä miljoona asiaa mitkä pitäisi tehdä. Ja sitten vielä tykkään siitä!

Kisojen avajaiset

Arthur's Pass

2008-10-19T22:09:00.002+13:00

Alla kuvia tämänpäiväiseltä retkeltä Arthur's Passiin. Ajoimme eteläsaaren keskiosaan Eteläisille Alpeille ja kävimme kävelemässä lyhyen (1,5h) kävelylenkin reitillä, joka vei meidät laakson poikki joenvartta seuraten.

Koti-ilta

2008-10-18T21:15:00.004+13:00

Olen asunut uudessa kodissani nyt viikon, mutta koska yleensä vietän kaikki illat harrastuksissa tai kavereiden kanssa, tämä on ensimmäinen ilta kun ehdin rauhassa olla kotona ja tehdä kotijuttuja. Kokkasimme japanilaisen kämppikseni Aisan kanssa ruokaa ja istuimme olohuoneessa syömässä ja juttelemassa. Aisa on iso suomifani. Se tykkää muumeista ja marimekosta. Se osaa myös sanoa "moi moi". Se on täällä Seelannissa opiskelemassa englantia, ja se sujuu jo ihan hyvin. Keskustelut eivät ole mitään verbaaliakrobatiaa, mutta viesti saadaan perille :)

Flatmates

Espoon MM-kisajoukkue saapui tänään Christchurchiin, mutta kärsi matkaväsymyksestä, joten emme ole tavanneet. Sovimme että näemme huomenna kisojen avajaisissa. Mikkelin kaksimiehinen joukkue on keskittynyt tähän asti enemmän golfin peluuseen kuin kössiin, ja tänään kävimme shoppailemassa golf-outletissa. Mukaan lähti kahdet golfkengät, putteri ja paita. Kaupan päälle saatiin palloja. Kössiä ollaan pelattu kerran, se kuulemma riittää harjoitteluksi!

Billie

White Knuckle Ride

2008-10-16T22:54:00.002+13:00

Tänään olin elämäni autokyydissä kun annoin Jussin treenata ajamista vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Puristin penkkiä ja/tai ovenkahvaa rystyset valkeana. Tarkoitus oli että annan auton Jussille ja Pepelle lainaan huomiseksi että he pääsevät näppärästi golfkentälle, mutta ajomatkan jälkeen yhdessä päätimme että on parempi jos vuokrataan fillarit.

Torstai-illan touch rugby matsi meni hyvin ja voitimme! Itse pelasin tosi paljon paremmin kuin viime kerralla ja melkein tein touchdownin. Valitettavasti minut pysäytettiin juuri ennen maalia, mutta ainakin tein näyttävän pitkän spurtin. Kehitystä siis tapahtuu peli peliltä, ja nautin pelaamisesta tosi paljon! Huomenna onkin vuorossa kössiä mikkeliläisittäin :)

Kulttuurishokki

2008-10-15T23:07:00.005+13:00

Juhlamokkaa (tietysti Pauligin), lakuja, salmiakkia, ruisleipää ja marimekkoa! Siinä oli lueteltuna vain osa Jussin ja Pepen tuomista Suomen tuliaisista! Söin heti siivun ruisleipää ja pantterikarkkeja on popsittu pikkuhiljaa päivän aikana. Nyt en osaa päättää söisinkö loput ruisleivät aamiaiseksi vai pakastaisinko ne tulevaisuuden herkutteluhetkiä varten...

Jussi ja Pepe matkustivat tänne Christchurchiin tavoittelemaan squashin maailmanmestaruutta seniori-ikäluokissa. Menin heitä vastaan lentokentälle ja tunnin odotus (lento oli tottakai myöhässä) palkittiin iloisilla hymyillä ja lämpimillä halauksilla! Matkalaisten ensimmäinen kommentti oli "on tänne kyllä p****leen pitkä matka". Kun on tehnyt koko matkan tänne maailman toiselle puolelle, ymmärtää miksi minua ei huvita tulla välillä Suomeen käymään.

Kun on ollut näinkin kauan tekemisissä pelkästään kiwien kanssa, kahden suomalaisen seura aiheutti lievän kulttuurishokin! Ollaan me niin erilaisia; suomalainen mentaliteetti ja huumori on varmaan ainutlaatuista maailmassa. Vieläkin hymyilyttää :)

Turhaa tietoa:
* Jussi teki hotellihuoneessa punnerruksia (kamalaahan sitä oli katsella).
**Tiiausaika on varattu huomiselle kello 11.
***Kössikenttä on varattu perjantaille.
****Söin juuri viimeisen pantterikarkin, lähettäkää lisää!

Uusi koti

2008-10-13T22:30:00.005+13:00

Viikonloppuna jälleen pakkasin rinkkani, mutta tällä kertaa muutin vain kaupungin toiselle puolelle. Koska olen asunut Christchurchissa jo yli puoli vuotta, kaiken maailman tavaraa on päässyt kertymään ja sitä oli huomattavasti yli rinkallinen. Yksi kassi oli täynnä kössikamaa ja retkeilyvarusteita oli joka lähtöön. Reppureissaajakaverini jättivät osan tavaroistaan minulle Seelannista lähtiessään, ja siitä syystä omistan mm. kaksi makuupussia, kaksi lämmitintä ja kitaran. Muuttoon ei silti kulunut kuin kaksi tuntia, mikä jätti suurimman osan päivästä vapaaksi muihin puuhiin. Menimme rannalle heittelemään frisbeetä.

Koko omaisuus :)

Uusi kämppä on tosi kiva ja huima parannus entiseen nähden. Talo on moderni ja sisällä ei ole kylmä ja kostea. On luksusta kun keittiöön mennessä ei tarvitse pukea takkia päälle. Entinen talo oli niin kylmä, että usein tuntui että ulkona oli lämpimämpi kuin sisällä, minkä vuoksi istuin usein pihalla nojatuolissa lukemassa kirjaa. Siinä sai samalla raitista ilmaa. Nyt istun olohuoneessa, ja sylissäni kehrää meidän kissa, Billie.

Viikonloppuna on myös kiva päästä ulkoilemaan, ja kävimme jo melkein perinteeksi muodostuneella sunnuntaikävelyllä kämppikseni (tai nyt siis entisen kämppikseni) kanssa. Tälläkin kertaa menimme Christchurchia reunustaville Port Hillseille, mutta valitsimme pidemmän reitin ja valloitimme 800 metrin korkuisen vuoren nimeltä Mt Herbert. Pidimme yllä reipasta tahtia, sillä treenaamme pidempää vallusta varten. Tarkoitus on taas mennä vuorille kunhan sieltä lumi sulaa!

Ylihuomenna keskiviikkona tänne laskeutuu ensimmäinen suomalaiskössäreitä MM-kisoihin kuljettava lentokone. Kiva nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja päästä puhumaan suomea ihan kasvotusten! Olen ottanut iltapäivän töistä vapaata että pääsen heitä vastaan lentokentälle. Treenikentätkin on varattu että päästään pelaamaan!

Touch Rugby

2008-10-05T19:34:00.003+13:00

Eilen pelasin ensimmäisen kerran touch rugbyä. Se on tavallista rugbyä helpompi versio, jossa ei saa taklata, ja jota täällä pelataan enemmän sosiaalisessa mielessä kuin vakavana kilpaurheiluna. Meillä on sekajoukkue, ja pelaamme liigaa torstai-iltaisin. Eilinen peli oli harjoittelua, jonka tarkoituksena oli lähinnä opettaa minulle sääntöjä ettei tarvitse mennä ensimmäiseen peliin ihan kylmiltään.

On kivaa opetella uusi laji, vaikka tällä hetkellä olen vielä ehdottomasti joukkueen heikoin lenkki: muut ovat tottuneet pelaamaan touchia lapsesta asti ja minä seison välillä sormi suussa kun pelin vauhti tuntuu liian kovalta. Alkuhankaluuksien jälkeen aloin päästä pelistä jyvälle ja tein yhden touchdownin! Mulla oli tosi hauskaa ja touch on varmasti kiva kesälaji. Kivaa vaihtelua kössille, kun saa olla ulkona auringonpaisteessa.

Allergiaako vaiko eikö?

2008-10-04T18:12:00.002+13:00

Olen tänään tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että olen allerginen jollekkin paikalliselle horsmalle. Olo on tukkoinen ja niiskutan. Aivastuttaa jatkuvasti. Ensin luulin että olen vilustunut, mutta koska tätä on nyt kestänyt jo viikon ja olen havainnut kaikki vilustumista vastaan käytettävät kotikonstit turhiksi, olen päätynyt allergia-diagnoosiin.

En ole ikinä ollut allerginen millekään, paitsi päiväkodissa kalalle, kun se mun mielestä maistui pahalle. Tämä ajatus pälkähti mieleeni vasta kun kävelimme kämppisten kanssa aamuyöllä kotiin baarista ja totesin että tykkään Uudesta-Seelannista kun ilma täällä tuoksuu kukkasille. On kevät ja kaikki kasvaa. Luonto on puhkeamassa kukkaan, ja ihan varmasti ilma on täynnä allergisoivia hiukkasia. Aion mennä apteekkiin ostamaan jotain troppia. Tahdon olla oma energinen itseni, ja ennenkaikkea lopettaa niistämisen.

Olen jo jonkin aikaa hokenut että täällä on kevät. Nyt tarkennan, että täällä on se aika keväästä kun ankanpoikaset kuoriutuu. Eilen näin söpöjä pikkuankkoja vaappumassa äitiankan perässä.

Kerrassaan mainioita uutisia

2008-09-28T17:18:00.004+13:00

No kuka sitä nyt huonoista uutisista bloggaisi...? Mun harvinaisen erinomaiset uutiset kaikessa lyhykäisyydessään ovat:
1. Sain kahden vuoden työviisumin
2. Voitin seuranmestaruuden kössissä
3. Löysin uuden kämpän ja muutan kahden viikon kuluttua.

Siinä se oli, kolme verrattoman ratkiriemukasta asiaa, jotka jaksavat ilahduttaa minua pitkän aikaa! Työviisumi ilahduttaa minua kaksi vuotta, sillä sen aikaa saan asua täällä ihan rauhassa ennen kuin kukaan vaatii minua hankkimaan erilaisia todistuksia, sertifikaatteja ja lomakkeita uutta hakemusta varten. Seuranmestaruus ilahduttaa minua vuoden, sillä sen aikaa saan pitää kiertopalkintoa, ja kämppä alkaa ilahduttaa minua kahden viikon päästä, ja jatkaa ilahduttamista kunnes muutan seuraavan kerran.

Kaikkein paras uutinen on toki työviisumi, koska ilman sitä minun olisi pitänyt nousta lentokoneeseen ja poistua maasta viisi päivää sitten. Viisumin hankkiminen ei ollut ihan helppo nakki; neljänsadan dollarin jälkeen ja kaksitoista päivää ennen paluulentoa hakemukseni hylättiin. Antiasiakaspalveluhenkinen virkamies ei edes alkanut käsitellä hakemustani. Hetken niiskutettuani menin töihin, kerroin huonot uutiset työnantajalle, odotin kolme päivää, ja sain viisumin työnantajan hankittua vähän lisää virallisen oloista paperia virkamielelle näytettäväksi. Viisumista ilahtuneena unohdin peruuttaa paluulentoni. Hups. Nyt olen täällä jumissa ilman paluulippua.

Kössimestaruuden voitin harmillisen helposti. Voittoon tarvittiin kolme ottelua, joissa en hävinnyt erääkään. Sain palkinnoksi pokaalin, kolmenkympin lahjakortin kössihallin baariin ja ikuista loistoa ja kunniaa. Lahjakortti on vielä käyttämättä koska baari ei ollut auki voitonjuhlia varten. Mikä baari se sellainen on? Ehkä odotan että tänne saapuu lentokonelastillinen suomikössäreitä ensi kuun MM-kisoja varten ja tarjoan kaikille urheilujuomat!

Uuteen kämppään muutan siis kahden viikon kuluttua. Toivottavasti kaksi viikkoa kuluu nopeasti, en malta odottaa muuttoa! Olen viihtynyt nykyisessä kämpässä tähän asti hyvin, mutta uusi kämppis on niin hämärä etten vaan kestä sitä. Ja uusi kämppä on ihana! Se on moderni, joenvarrella, lähellä työpaikkaa ja kössihallia. Meillä on ihana puutarha ja talossa asuu kissa! Kämppiksiä on vain yksi, ja tuntuu melkoiselta helpotukselta muuttaa asumaan yhden tytön kanssa kolmen miehen sijaan. Kolmen miehen kanssa asuminen voi ehkä ensikuulemalta kuulostaa ihannetilanteelta, mutta totuus on toisenlainen.

Katri, Brett ja Akaroa

2008-09-14T21:56:00.005+12:00

Hyvät viikonloput syntyvät usein ilman suunnitelmaa. Tämä tuli taas todistettua, kun lauantaina DVD:n palautusreissulla törmäsin sattumalta Katriin ja Brettiin, jotka olivat lomalla Aucklandista. Tiesin kyllä että he ovat täällä näihin aikoihin, mutta silti hieraisin silmiäni muutamaan otteeseen huomatessani ihan Katrin ja Brettin näköiset ihmiset liikennevaloissa. Lauantai kuluikin kivasti kuulumisia vaihtaen ja toki ehdimme käydä Brettin kanssa pelaamassa kössimatsin!

Sunnuntaina he kutsuivat minut mukaan reissulle Akaroaan, joka on pieni idyllinen kaupunki mutkaisen mutta maisemarikkaan, noin 70km ajomatkan päässä täältä. Sää oli suotuisa kuvien ottamista varten, ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulkona tarkeni olla t-paidassa! Todisteet seuraavat kuvien muodossa! Jos kuvat tuntuvat tutuilta, se johtuu siitä että tämä oli toinen kerta kun käyn Akaroassa, ja olette varmaan nähneet samankaltaisia kuvia aikaisemmassa blogitekstissä!

Viikonloppu ja vapaa-aika

2008-09-04T20:06:00.003+12:00

Huomenna on perjantai! Nyt kun olen yksi tylsä toimistotyöläinen miljoonien muiden joukossa, osaan arvostaa perjantaita. Viikonloppu on tulossa, ja perjantai-iltapäivänä keskittyminen mihinkään aivoja rasittavaan alkaa olla vaikeaa. Tällaisissa olosuhteissa huumori usein kukkii täydessä loistossaan, ja perjantai-iltapäivät kuluvat rattoisasti. Sitten pääsenkin karkaamaan viikonlopun viettoon. Viikonloppuna ei edes tarvitse tapahtua mitään erikoista. Riittää että on vapaa-aikaa, eikä työ haittaa harrastuksia.

Harrastuksista puheenollen, voitimme maanantaina kössiliigan miesten nelosdivarin! Nyt olen siis tuplamestari! Ja se lauantai-iltana kadonnut kössimailakin löytyi: joku oli ottanut sen vahingossa luullen sitä omakseen. Kössiliiga on nyt siis ohi, ja yht'äkkiä olen saanut valtavasti lisää vapaa-aikaa kun sekä maanantai- että tiistai-iltoina ei olekaan kössiä. Mitä normaalit ihmiset tekee vapaa-aikanaan? Katsovat telkkaria? Hengaavat kotona? Tapaavat kavereita? Mutta mun sosiaalinen elämä on sama kuin kössi!

Viikon kämppisuutinen on, että ujo korealaistyttö muutti kaikessa hiljaisuudessa pois. Se muutti pois niin hiljaa että edes vuokraisäntä ei tiennyt tästä mitään. Jännityksellä odotan, millainen kämppis tyhjäksi jääneeseen huoneeseen tällä keraa saadaan. Ehkä ujojen korealaisten virta jatkuu. Toivottavasti ei. Olisi kiva saada tänne joku josta olisi seuraa.

Kevätkukkasia meidän pihalla

Kössimestaruuksia ja surkeita sattumuksia

2008-08-31T00:04:00.003+12:00

Kössiliiga on nyt ohi, ja mikäs olisi voittoa parempi tapa päättää kausi! Mestaruus ei irronnut helpolla: otteluvoitot menivät tasan 2-2 ja erävoitot 7-7. Voitimme viidentoista pisteen erolla 101-86!

Itse voitin oman otteluni 3-1, mikä toi peleihin vähän lisäjännitystä, sillä tehtäväni oli voittaa 3-0 ja antaa vastustajalle mahdollisimman vähän pisteitä. Alkulämmittelyssä mailasta hajosi jänteet, ja jouduin turvautumaan Freddien Wilsoniin, joka ei onneksi ollut kovin erilainen kuin oma mailani. Aloitin matsin räiskimällä palloa liian kovaa minne sattuu, ja vastustaja sai vietyä ensimmäisen erän. Sitten pääsin kiinni omasta pelirytmistäni ja vein loput kolme erää helposti.

Muissa matseissa tytöt pelasivat hyvin, ja saivat pidettyä ottelu- ja erävoitot tasoissa. Oli jännittävää seurata pisteiden laskua: SM-liigassa naisten joukkueissa on vain kolme pelaajaa, joten voittaja selviää aina helposti otteluvoitoissa laskettuna. Pisteiden laskemiseen ei siis ikinä tarvitse turvautua.

Voiton selvittyä poksautimme auki pullon kuohuvaa, joka iloisesti kuohui pukuhuoneen lattialle. Suuntasimme omalle kössihallille jatkamaan juhlia miesten joukkueen varainkeruuiltaan. Meillä oli tosi hauskaa, kunnes lähtiessä huomasin, että joku oli pöllinyt mun kössimailan. Nyt harmittaa, ja toivon että joku on ottanut sen vahingossa, sillä hallilla oli vain seuran jäseniä. Kurja päätös hyvälle päivälle.

Interclub Champs '08!

Kilohattiwatti

2008-08-20T19:40:00.002+12:00

Tänään töistä kotiin tullessani törmäsin ihan outoon ihmiseen meidän olohuoneessa. Kävi ilmi, että meillä on uusi kämppis: korealainen poika oli vaihtunut korealaiseen tyttöön. Vuokraisäntä ei tietysti viitsinyt mainita tästä yhtään mitään. Se ei kai nähnyt siihen mitään tarvetta. Uusi kämppis vaikuttaa ihan kivalta. Se puhuu jonkin verran englantia ja on vähän ujo.

Vaikka vuokraisäntä ei viitsinyt mainita meille talon uudesta asukkaasta, hän oli kuitenkin jaksanut panostaa sen verran, että oli sujauttanut oveni ali kaksisivuisen ohjeistuksen sähkön säästöön. Kohdassa yksi sanotaan: käytä villapaitaa ja pitkähihaisia/-lahkeisia alusvaatteita. Jos tarkenet ilman, huoneesi on liian lämmin ja sinun tulee pitää lämmitintä pienemmällä. Kohdassa kaksi mainitaan, että ikkunaa ei tulisi pitää auki samaan aikaan kun lämmitin on päällä. Kohdissa kolmesta yhdeksään huomautetaan ihan järkevistä pikkuseikoista, mutta kohta kymmenen sanoo, että pesukone käyttää vain kylmää vettä, koska lämmin vesi on liian kallista. Ei ihme etteivät vaatteet tunnu puhdistuvan kunnolla pesussa. Lista jatkuu, ja kohta 19 kuuluu: Kylve kaverin kanssa! Se säästää lämmintä vettä ja on lisäksi hauskempaa! Meidän poikapuoleiset asukkaat ovat yhtäkkiä alkaneet pitää sähkön säästämistä erityisen tärkeänä asiana.

Eilen ja toissapäivänä pelasimme kössiliigan semit sekä naisissa että miehissä. Molemmat joukkueeni voittivat, ja olemme finaaleissa, jotka pelataan kuun lopussa. Tein oman osuuteni ykköspelaajana, ja voitin molemmat otteluni 3-1. En malta odottaa finaaliviikonloppua! Kilpailumatsien pelaamisessa vaan on sitä jotain, ja siihen fiilikseen jää koukkuun.

Parin viikon pääuutiset

2008-08-14T20:56:00.002+12:00

Blogi on helpoin laiminlyödä silloin kun on paljon kerrottavaa. Kun elämässä tapahtuu, tuntuu ihan ylivoimaiselta uhrata puoli tuntia blogin päivittämiseen. Silloin sitä avaa blogin, tuijottaa tyhjää ruutua kooman kaltaisessa tilassa viitisen minuuttia, ja lopulta luovuttaa ja sulkee läppärin kannen.

Muutama viikko sitten kahvilan omistaja kutsui koko henkilökunnan koolle ja ilmoitti että on myynyt kahvilan. Uusi omistaja ei tarjonnut kaikille töitä, ja minä olin ensimmäinen joka sai lähteä. Syyksi sanottiin viisumitilanteeni: uusi omistaja ei halunnut palkata jotakuta jonka täytyy poistua maasta muutaman kuukauden päästä. Seuraavana päivänä se muutti mielensä ja palkkasi mut takaisin. Se huomasi, että kannattaa alkuun pitää töissä se porukka, joka tietää mitä tekee. Silloin kaikki tapahtuu helposti, tehokkaasti ja rutiininomaisesti. Kaikilla on omat roolinsa ja aikaa ei kulu ihmettelyyn.

En pitänyt työskentelystä uuden omistajan alaisuudessa. Multa otettiin pois avaimet ja niiden mukana kaikki vastuu. En enää ollut avaamassa ja sulkemassa kahvilaa, enkä saanut tehdä tilauksia, jotka ennen olivat olleet baristan vastuulla. Lisäksi en pitänyt tavasta jolla uusi omistaja käskytti meitä. Huutamalla ja komentamalla. Kyseessä saattoi olla kulttuuriero, ehkä omistajan kotimaassa Kiinassa on ihan normaalia huutaa alaisille, mutta täällä se ei toimi. Vanhasta henkilökunnasta on kahvilassa jäljellä enää yksi. Muut saivat töitä muualta.

Minä sain ankaran hakemusten väsäämisen ja lähettelyn jälkeen töitä insinööritoimistosta ja aloitin kaksi viikkoa sitten. Mun uusi titteli on "Junior Mechanical HVAC Draughtsperson". Kuulostaa fantsulta! Piirrän puhtaaksi LVI-suunnitelmia AutoCADillä. Se on mukava työ, ja etenemismahdollisuudet ovat hyvät. Seuraavaksi mut aiotaan kouluttaa tekemään 3D-piirroksia, ja jossain vaiheessa saan alkaa suunnittelemaan omat piirrokseni. Kroppa on ollut shokissa toimistotyöhön totutellessa. Selkä on jumissa ja silmiä kirvelee. Siitä huolimatta pidän työstäni. Saan käyttää aivojani, työkaverit ovat mukavia ja toimisto on arvostettu ja saa suunniteltavaksi kiinnostavia projekteja. Lisäksi palkka on parempi, viikonloput vapaat ja saan arvokasta työkokemusta!

Kössikin kulkee hyvin. Liigajoukkueemme voitti runkosarjan, ja ensi viikolla pelaamme semifinaaleissa. Itse en ole vielä hävinnyt yhtään ottelua, erätappioita on tullut muutama. Odotan tiukkaa matsia ensi viikolla! Olemme ennakkosuosikkeja ja ellei yllätyksiä tapahdu, pelaamme finaalissa parin viikon päästä. Kysyin mitä tapahtuu jos voitamme liigan. Vastaus oli: "Then we party!!!". Tyhmä kysymys...

Routeburn Track

2008-06-26T11:28:00.005+12:00

Otin muutaman päivän vapaata töistä mennäkseni vaellukselle kämppikseni Rossin kanssa. Valitsimme yhden Uuden-Seelannin suosituimmista vaellusreiteistä, Routeburn Trackin. Kesällä kyseinen reitti on suosittu ja liian ruuhkainen minun makuuni; se on yksi Seelannin Great Walks- reiteistä, mikä tarkoittaa sitä, että reitillä on laumoittain kiwejä sekä turisteja. Nyt keskitalven kylmät säät ovat karkoittaneet useimmat ihmiset vaellusreiteiltä.

Routeburn Track sijaitsee eteläsaaren eteläosassa, Mt Aspiring National Parkin ja Fjordland National Parkin välissä. Itse vaellusreitti nousee korkealle puurajan yläpuolelle, ja tästä syystä se on talvella usein lumen tukkima. Vuorilla on lunta kesälläkin, ja tähän aikaan vuodesta lunta on luonnollisesti paljon enemmän. Vaellusreittejä ylläpitävä DOC ei suosittele reitille menoa talvella, sillä olosuhteet vuorilla vaihtelevat nopeasti, ja olemassa on myös lumivyöryriski. Päätimme kokeilla onneamme ja toivoimme että reitti olisi avoin.

Ensimmäisenä päivänä sää oli mahtava! Ajomatka Christchurchista reitin alkuun kesti seitsemisen tuntia, ja sää perillä oli kylmä mutta aurinkoinen. Koska päivät ovat lyhyet, meille jäi vain muutama tunti valoisaa aikaa käytettäväksi. Kävelimme metsäpolkua pitkin joenvartta seuraten ja ehdimme helposti ensimmäiselle majalle (660m merenpinnasta) ennen auringonlaskua.

Ensimmäisellä majalla - illalla oli vihreää, aamulla valkoista

Aamulla herätessämme oli kylmä ja maisema oli muuttunut valkoiseksi. Äärettömän kaunista, mutta runsas lumisade tällä korkeudella ei enteillyt hyvää kun tarkoitus oli kiivetä huomattavan paljon korkeammalle. Mitä korkeammalle kiipesimme, sitä enemmän oli lunta. Kahden tunnin vaelluksen jälkeen sitä oli polviin asti ja ajoittain jopa vyötäröön saakka. Polkua ei tietenkään ollut, vaan seurasimme lumesta esiin pilkistäviä reittimerkkejä. Eteneminen lumen läpi oli hidasta; sen lisäksi että lumessa kävely on rankkaa, jokainen askel piti ottaa varovasti ettei liukastu tai nyrjäytä nilkkaa epätasaisella alustalla. Neljän tunnin rämpimisen jälkeen saavutimme reitin korkeimman kohdan, paikan nimeltä Harris Saddle, 1255m merenpinnasta! Oli pakkasta ja huipulla tuuli kylmästi, mutta pidimme tauon laavun suojassa ja keitimme teetä ja söimme. Näköala oli upea ja sää edelleen aurinkoinen. Lumentulo oli lakannut aamulla, joten saimme nauttia eteemme avautuvista maisemista.

Maisemaa matkan varrelta

Harris Saddle - reitin korkein kohta

Koska seuraavalle majalle oli kolmen ja puolen tunnin matka ja päivänvaloa ei olisi riittänyt koko matkalle, päätimme kääntyä takaisin ja seurata omia jälkiämme nousun puolessa välissä ohittamallemme majalle. Jos olisimme jatkaneet eteenpäin, olisimme joutuneet kahlaamaan lumen läpi vuorten varjoisalla eteläpuolella, joka olisi tarkoittanut lisää jäätä, tuulta ja lunta. Lisäksi etenimme niin hitaasti, että aurinko olisi todennäköisesti ehtinyt laskea ennen perille pääsyämme, jolloin reittimerkkien löytäminen olisi ollut hankalaa. Pääsimme kuitenkin reitin puoleenväliin, joten kävelymatkaa kertyi suunniteltu määrä. Laskeuduimme omaa polkuamme pitkin takaisin ja yövyimme majalla, joka oli n. 1000m merenpinnasta. Yöllä oli kylmä. Majoja ei oikeastaan ole tarkoitettu talvikäyttöön ja ainoastaan keittiössä oli pieni tulisija.

Vuoristojärvi

Kolmantena päivänä satoi taas lunta, ja olosuhteet kiipeämiselle olivat vielä huonnomat kuin edellisenä päivänä. Näkyvyyttäkään ei ollut maisemien ihailua varten, joten lähdimme palaamaan autolle reitin alkuun. Alaspäin mentäessä lumisade muuttui hiljalleen rännäksi ja sitten vedeksi. Autolle päästyämme olimme läpimärkiä! Vaihdoimme kuivat vaatteet ylle ja aloitimme pitkän ajomatkan kotia kohti.

Mikä mahtava kokemus! Meillä oli upea reissu siitä huolimatta ettemme päässeet reitin loppuun!

Matkasuunnitelmia

2008-06-18T22:20:00.003+12:00

Viime viikolla tein reissun Lake Tekapolle. Lähdin matkaan auringon noustessa, ja palasin kotiin hieman ennen keskiyötä. Pitkä päivä, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Todisteet löytyvät edellisestä postauksesta kuvien muodossa.

Lake Tekapo on Seelannin eteläsaaren keskiosassa, ja sen takana siintävät lumihuippuiset eteläiset Alpit ja Mt Cook, Seelannin korkein vuori. Mt Cookin maorinkielinen nimi on Aoraki, joka tarkoittaa pilvenlävistäjää. Itse vuorelle emme matkustaneet, sillä se on ihan liian iso kiivettäväksi, mutta ihailimme sitä kovasti järven toiselta puolelta. Ja kiipesimme pienemmälle vuorelle nimeltä Mt John, joka kyllä kokonsa puolesta on enemmänkin kukkula kuin vuori. Näköala oli jokatapauksessa mahtava, ja nautimme siitä auringonpaisteessa istuen.

Sää on ollut yllättävän lämmin viimepäivinä, vaikka täällä on keskitalvi. Viime sunnuntaina oli niin lämmintä ja aurinkoista, että sopiva vaatetus oli shortsit ja t-paita. Totesin, että ilma tuntuu Suomen kesäkuulta, eikä Uuden-Seelannin. Kaunista päivää ei voinut tuhlata sisällä nököttäen, vaan päätimme lähteä kävelylle. Christchurchin parhaita puolia on se, ettei kaupungista tarvitse poistua nauttiakseen upeista maisemista ja luonnonrauhasta. Ajoimme Godley Head- nimiseen paikkaan ja kävelimme kolme tuntia kukkuloilla, joilla lampaat laiduntavat. Alue on ulkoilijoiden suosiossa, ja kauniista päivästä olivat nauttimassa niin kävelijät, hölkkääjät kuin maastopyöräilijätkin.

Kävelyllä ollessamme kämppikseni ehdotti, että voisimme mennä yhdessä vaellukselle. Voitte arvata mitä kerron seuraavaksi! Ensi maanantaina suuntaamme Fjordlandiin Routeburn Trackille! Luvassa on kolmen-neljän päivän vaellus Seelannin kauneimmalla alueella! En malta odottaa! Tänään kävimme ostoksilla, ja hankin hieman lisää varusteita, sillä edellisellä vaelluksella ollessani oli kesä, kun taas nyt odotettavissa on lunta ja pakkasta.

Vaellusta edeltävät päivät vietän töissä, missä pitäisi olla vilkasta rugbymaaottelun takia. Englanti, tuo kiiwien rakas vihulainen, pelaa All Blacksejä vastaan täällä Christchurchissa. Odotamme paljon rugbyfaneja kaupunkiin, ja sitä varten koko henkilökunta on töissä koko loppuviikon.

Lake Tekapo Road Trip

2008-06-12T19:44:00.003+12:00

Viimeiset kymmenen minuuttia olen yrittänyt miettiä miten kuvailisin eilistä retkeäni, mutta en tunnu löytävän oikeita sanoja. Luovutan.

Kuvia

2008-06-09T19:24:00.002+12:00

New Brighton Beach

Christchurch Pier

A pretty flower

Talven ihmeitä

2008-06-09T09:14:00.009+12:00

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta blogirintamalla. Monena iltana olen avannut blogin aikeenani päivittää kuulumisia, mutta sitten jokin muu on vienyt huomioni ja blogi on jäänyt päivittämättä.

Viimepäivien iloisin tapahtuma on ollut talven ensimmäinen oikea lumisade. Ei raekuuro, ei räntäsade, vaan lumisade. Isot lumihiutaleet leijailivat alas taivaalta pimenevässä illassa sulaen maahan osuessaan. Olin töissä, missä oli hiljaista vähän ennen sulkemisaikaa. Minä ja työkaverini seisoimme ikkunan edessä ihmettelemässä tätä näkyä, kun puhelin soi. Se oli pomo, joka oli huolissaan seuraavasta aamusta. Mitä jos aamulla on lunta maassa? Kukaan ei silloin pääse töihin, koska bussit eivät kulje. Pitääkö kahvila pitää suljettuna?

Lunta ei sada joka talvi, eikä siihen osata varautua talvirenkain tai edes talvikengin. Lumi on suuri ihmetyksen aihe, ja aiheuttaa näköjään kaikenlaista hämminkiä. Onneksi aamulla lunta ei ollut jäljellä kuin autojen katoilla, ja elämä jatkui normaalisti. Koulut ja kahvilat pysyivät auki, ja bussit kulkivat.

Takapiha lumipeitteessä

Talvi on täällä ihan erilainen kuin Suomessa. Talvi on ylipitkä syksy. Tuntuu, että kaikki on ihmeen vaikeaa, kun mihinkään ei ole varauduttu. Taloissa ei ole lämmitystä, ja lehdessä oli artikkeli, jossa sanottiin, että kylmät ja kosteat asuinrakennukset voivat aiheuttaa terveyshaittoja. Ihan tosi? Lämpimänä pysymiseen on mitä ihmeellisimpiä keksintöjä: sähkölämmittimet, joita on yksi per huone. Sähköpeitto, joka pitää vuoteen lämpimänä. Takka olohuoneessa. Toissayönä heräilin, kun paleli. Sähkölämmitin pitää niin kovaa ääntä, ettei sitä voi pitää päällä yöllä. Sähköpeitto oli voimaton kylmyyttä vastaan. Aamulla olo oli flunssainen ja räkäinen. Sain kaverilta öljylämmittimen, joka sekin toimii sähköllä. Se piti minut lämpimänä viime yönä. Olen huolissani seuraavasta sähkölaskusta.

Talvinen autokulttuuri eroaa myös suomalaisesta. Jos ikkunat ovat jäässä, niitä ei rapsuteta puhtaaksi muovisella rapsuttimella, jonka toisessa päässä on harja lunta varten. Kyseistä välinettä ei ole vielä keksitty täällä. Sen sijaan sisältä haetaan ämpärillinen kuumaa vettä, joka kumotaan auton päälle ja jää sulaa pois. Vaihtoehtoinen tapa on käynnistää auto ja kärsivällisesti odottaa, kunnes se on lämminnyt niin paljon, että ikkunat ovat sulat. Mielestäni tämä on ympäristörikos. Mulla on tee-se-itse muovirapsutin auton ikkunoita varten. Harjaa ei tarvitse.

Tänään mulla on vapaapäivä töistä, ja lähden rannalle etsimään ajopuita takassa poltettavaksi. Polttopuu on liian kallista, joten ostamisen sijaan etsimme ilmaista puuta kuka mistäkin. Lucas käy joka päivä surffaamassa ja tuo puuta rannalta. Petra ja Herdis käyvät kävelyillä metsässä ja tuovat sieltä maahan pudonneita oksia. Ross halusi polttaa ruokapöydän, mutta muut eivät hyväksyneet tätä ideaa. Mun vuoro keksiä jotain :)

???

Paivitys yleison pyynnosta :)

2008-05-23T12:16:00.003+12:00

Viime paivina ei ole tapahtunut mitaan niin jannittavaa kuin autovarkaus. Lahella kaytiin, kun toissayona meidan pihasta varastettiin polkupyora, mutta fillarin haviaminen ei saanut minua hermostumaan, pureskelemaan kynsia tai surulliseksi. Sen verran se toki saikaytti, etta olemme alkaneet lukita oven yoksi (ja paivaksi jos kukaan ei ole kotona). Pyysin myos vuokraisantaa asentamaan lukon mun huoneen oveen, silla haluan suojella omaisuutta, jota taalla on alkanut kertymaan. Mulla on tietokone, kitara ja varastamisen arvoisia urheiluvalineita.

Nyt kun olen saanut auton takaisin, arvostan sita entista enemman ja olen alkanut ajelemaan eripuolille Christchurchia ihan vaan huvikseni. Olen sita mielta, etta Uudessa-Seelannissa kuuluu viettaa mahdollisimman paljon aikaa ulkona luonnossa, koska tama maa on niin uskomattoman kaunis. Kaupungit taalla ovat ihan ookoo, mutta ihan samanlaisia kuin missa tahansa muualla.

Viimeeksi ajoin Taylor's Mistake -nimiseen paikkaan, jossa on muutamia hienoja kavelyreitteja. Tein tunnin kavelylenkin, ja vaikka Taylor's Mistake on kaupungin ulkolaidalla, se tuntuu kuin olisi kaukana keskella ei mitaan. En tavannut siella ketaan muuta, ainoastaan lauman lampaita, jotka tyypilliseen tapaansa saikahtivat minua ja maakivat juostessaan kauemmaksi.

Taylor's Mistake pilvisessa saassa

Olen innostunut pelaamaan kossia lahes joka paiva. Harkitsen kilpailemisen aloittamista uudelleen, mutta pelkaan etta se saa minut taas kyllastymaan lajiin. Mun kossi-into ei koskaan pysy tasaisena. Matkustamaan lahtiessa olin niin kyllastynyt lajiin etta jatin mailat Saksaan ja paatin lopettaa pelaamisen. Aucklandissa Sami sai mut innostumaan uudelleen, ja taalla Christchurchissa lahes asun kossihallilla. Olen jo tottunut ajatukseen, etta olen addikti, enka koskaan parane kokonaan :)

Kavelylla

Dude, where's my car?

2008-05-11T18:00:00.005+12:00

Viime perjantai alkoi ihan tavallisesti. Herasin, jatin aamupalan syomatta kun oli kiire toihin, ja kavelin ulos ovesta. Siihen tavallisuus loppuikin; autoa ei nimittain nakynyt missaan. Hieraisin silmiani, eika autoa senkaan jalkeen nakynyt. Tiirailin kadun toiselle puolelle, jos parkkeerasin sen eri paikkaan kuin tavallisesti.

Ensimmainen tunne oli epausko, eihan autot nyt noin vain katoa eika kukaan haluaisi varastaa vanhaa Subarua. Kavelin takaisin sisalle ja hammentyneena totesin kamppiksille etta mun auto on varmaan varastettu kun en loyda sita mistaan. Eihan siina mikaan auttanut, vaan otin polkupyoran ja fillaroin toihin saapuen sinne myohassa ja (erittain) huonolla tuulella. Soitin poliisille ja ilmoitin etta auto on varastettu. Toissa oli hankalaa hymyilla asiakkaille kun hatutti niin ankarasti. Auto ehti olla mulla muutaman viikon ja edellisena iltana olin tankannut tankin tayteen palkkapaivan kunniaksi. Ehdin jo menettaa toivoni ja luulin etten nae sita enaa koskaan, mutta...

Illalla poliisista soitettiin, etta auto on loytynyt hylattyna Avonheadin kaupunginosasta. Mulle kerrottiin, etta poliisi ei ole viela ehtinyt paikanpaalle, mutta hylatysta autosta ilmoittanut henkilo oli sanonut etta auto on ainakin paallisin puolin kunnossa. Odotin paivan, etta poliisi kavi ottamassa autosta sormenjaljet, ja tanaan kavin hakemassa sen takaisin. Minua odotti yllatys: autossa oli tallella kaikki mita olin sinne jattanyt. CD:t, CD-soitin ja retkeilyvarusteet olivat kaikki tallella. Tankkiakaan ei oltu tyhjennetty ja auto kaynnistyi ensi yrittamalla. Uskomatonta onnea, vai?

Talosta jonka eteen auto oli jatetty, tuli ulos mies, joka kertoi etta autoa oli tarkoitus kayttaa murtovarkaudessa. Murtovarkaus oli kuitenkin epaonnistunut ja auto oli hylatty siihen paikkaan. Sita en tieda, miksi varkaat eivat poistuneet autolla. Autosta oli havinnyt Uuden-Seelannin karttakirja, mutta tilalle oli jatetty puoliksi taytetty sudoku-lehti ja miesten deodorantti. Kamppikset alkoivat ratkomaan sudokuja, mutta deodorantin heitimme pois.

Lukko oli rikottu

Muuten auto on kunnossa

Auton kanssa retkella (ennen kuin se varastettiin)

NZ liikennesaannot: lampaat vaistavat autoa

Toppatakkiaika

2008-05-06T11:06:00.004+12:00

Jainen tuulilasi, kuurainen nurmikko ja raekuuro. Nama asiat saivat minut epailemaan, etta taalla on talvi. Iltaisin lammitamme talon (noh, ainakin olohuoneen) sytyttamalla tulen takkaan. Koska olohuone on ainoa paikka jossa sisalla voi olla ilman toppatakkia ja pipoa, se on hyvin suosittu paikka viettaa aikaa. Istumme olkkarissa katsomassa telkkaria, puhumassa niita naita, lipittamassa viinia tai soittamassa kitaraa. Minakin sain oman kitaran auton mukana, ja nyt opettelen soittamaan sita. Sormenpaihin sattuu.

Pari paivaa sitten meidat yllatti raekuuro. Juoksin villasukkasillani ulos ottamaan kuvia. Rakeet tarttuivat sukkiin ja liukastuin kun tulin sisalle. Onneksi mummi on varustanut minut useammilla sukkapareilla, ja vaihdoin nopeasti marat sukat kuiviin. Muiden lampimien vaatteiden osalta menee heikommin. Tulin tanne rinkka taynna kesavaatteita, koska suunnitelma oli olla taalla kesan ajan ja sitten palata Euroopan kesaan. Ohut syystakki ei enaa ole tarpeeksi lammin, joten suuntasin kirpputorille tekemaan hankintoja. Loysin lahes kayttamattoman mustan takin 12 dollarilla (6 euroa) ja se on ihanan lammin.

Pari paivaa sitten tein ensimmaisen retken autolla. Ajoin Akaroaan, joka sijaitsee 75km Christchurchista kaakkoon. Eihan se kaukana ole, mutta koska Uuden-Seelannin tiet noudattelevat luonnon muotoja, ajomatka kesti puolitoista tuntia. Tie kiertaa kahden lahdenpoukaman ympari, nousee kiemurrellen makien paalle ja laskee (jalleen kiemurrellen) takaisin alas. Maen paalta avautuu uskomaton nakyma Akaroaan, joka maorikielella tarkoittaa pitkaa satamaa. Perilla satoi, joten vietimme paivan ajelemalla autolla ympariinsa. Uuden-Seelannin maisemista ei voi saada tarpeekseen. Jopa sateella taalla on uskomattoman kaunista.

Auto, ja muita tapahtumia viime viikoilta

2008-04-24T20:13:00.005+12:00

Tassa on mun uusi auto! En suunnitellut ostavani autoa, mutta kerron kuinka niin paasi kaymaan.

Ystavani Katie ja Marcel ovat auton entiset omistajat ja he paattivat muuttaa matkasuunnitelmiaan ja palata kotiin Saksaan suunniteltua aikaisemmin. Paluulento sattui seuraavalle maanantaille, joten heille jai nelja paivaa aikaa hankkiutua autosta eroon. He sanoivat kahvilassa, etta antavat auton pois vaikka ilmaiseksi, kun sen myyminen on niin vaivalloista. Ma sanoin silta istumalta, etta ma otan sen :) Olihan se vahan spontaania, mutta tuollaiset tilaisuudet pitaa kayttaa. Kuinka usein muka joku haluaa lahjoittaa sinulle auton?

Paadyin maksamaan autosta Katielle ja Marcelille $550 (n. 300E), silla siihen piti ostaa uudet eturenkaat ja vaihtaa (etu-)jarrupalat. Marcel teki tyon itse, joten se tuli edulliseksi. Ei se tietysti mennyt ekalla kertaa katsastuksesta lapi kun yritin, mutta remontti tuli maksamaan vain $90 (n. 50E). Alkaa vaan kysyko mita siihen korjattiin...kylla mulle selitettiin mutta se meni vahan ohi. Korjauksen jalkeen vein sen takaisin katsastuskeskukseen jossa se hyvaksyttiin. Nyt mulla on siis auto kaytossa, mika on ihan mahtavaa! Tykkaan ajamisesta ja auto on luotettava ja toimii kaikinpuolin hyvin. Se on vanha, vuodelta '91, ja merkki on Subaru Legacy. On niin ihanaa kun ei tarvitse sitkuttaa polkupyoralla kaupungin toiselle laidalle kossikassi selassa!

Olen edistynyt kossinkin saralla. Pelaan liigaa, ja kahden viime viikon ajan pelasin kahdessa joukkueessa. Football Squash Clubin (lyh. FSC) ykkosjoukkueesta puuttui pelaaja lomamatkan takia, ja he pyysivat minua ykkospelaajaksi. Toki suostuin, ja voitin molemmat matsini helposti. Havisin suurinpiirtein pisteen per era. FSCn paavalmentaja naki minun pelaavan, ja alkoi houkutella mua heidan seuraansa pelaamaan. Nyt siis pelaan kahdella klubilla, ja mika parasta, FSClla maksan jasenyyteni valmentamalla 12-vuotiasta tyttoa kerran viikossa! Kaiken lisaksi FSC on paljon mukavampi klubi; siella on ystavallisempi tunnelma, pelikavereita saa helposti ja seura on aktiivinen kilpailuissa ja junioritoiminnassa. Kentat ovat hyvat ja hallin vieressa on rugbykentta, jossa Crusadersin (paikallinen rugbyjoukkue) pelaajat treenaavat. Tanne minun olisi pitanyt liittya eika Christchurch Squash Clubille, mutta mistas sita tietaa kun on uusi kaupungissa eika tunne ketaan jolta voisi kysya. Loppujen lopuksi tassa kavi hyvin, nyt voin pelata kahdella hallilla ja kossia riittaa!

Huomenna on mun synttarit, ja vietan paivan tekemalla 11 tuntia toita. Se on hyva, koska taalla huhtikuun 25. on kansallinen vapaapaiva, joten palkka maksetaan 1,5-kertaisena! Vapaapaivan nimi on ANZAC Day, ja silloin muistetaan sodissa taistelleita ja kaatuneita uusi-seelantilaisia. Taalla on myos Anzac biscuits nimisia kekseja, jotka maistuvat oikein hyvilta. Synttarikemut jarjestan lauantaina, ja olen kutsunut meille kaikki ystavani ja tuttuni kotibileisiin, joista jatketaan baariin bilettamaan.

Suurkiitos kaikille korteista ja lahjoista, joita on tanne tulvinut pakettitolkulla. Kamppikset ovat kateellisia, mutta eivat tykanneet Kapun lahettamista pantterikarkeista. Soin yksin koko pussin :)

Taalla on syksy

Kahdenkympin (?) ostoskeikka

2008-04-10T22:06:00.004+12:00

Kaverini Kathi muutti tana aamuna pois mun huoneesta, ja yhtakkinen hiljaisuus sai minut hamilleen. Pistin musiikin soimaan, ja paatin hoitaa asioita, jotka olivat jo ehtineet muodostaa arsyttavan paperipinon tyopoydalle tietokoneen viereen.

Soitin postipalveluuni Aucklandissa ja pyysin heita lahettamaan kaikki postini Christchurchiin. Otin postipalvelun kuudeksi kuukaudeksi ja se aika on nyt kulunut umpeen. Seuraavaksi soitin verotoimistoon erotakseni KiwiSaver-elakesaasto-ohjelmasta. KiwiSaver on uusi ihastuttava tapa saastaa rahaa elaketta varten. Kun aloitat uudessa tyopaikassa, tyonantaja liittaa sinut KiwiSaveriin, jonne jokaisesta palkasta maksetaan 4%. Paaset kasiksi naihin rahoihin iloisten elakepaivien alkaessa tayttaessasi 65 vuotta. Mina en halunnut odottaa ihan noin pitkaan, ja puhuessani ystavallisen asiakaspalvelutadin kanssa kavi ilmi, etten edes kelpaa KiwiSaverin jaseneksi, koska en ole Uuden-Seelannin asukas. Tyonantajan ei olisi alunperinkaan pitanyt liittaa minua koko ohjelmaan. Olin tassa asiassa onnekas ja saan rahani takaisin 10-15 tyopaivan kuluessa! Ylimaaraista rahaa, jee!

Kun olin saanut nama asiat hoidettua, Kathi soitti ja halusi tavata kaupungilla. Kulkiessamme Cathedral Squaren poikki, loysin kaksikymppisen, ja paatimme ostaa jotain kivaa. Homma lipsahti ihan vahan kasista, ja ostin jotain kivaa kolmesti! Eka ostos oli tummansiniset farkut, jotka on tosi makeet. Seuraavaksi en voinut olla ostamatta Adidaksen Superstar-kenkia, samanlaisia jotka jouduin heittamaan roskiin Aucklandissa, kun pohjat hajosivat. Superstarat ovat maailman mukavimmat kengat, ja tama pari on jarjestyksessa kolmas :) Loytamallani kaksikymppisella ostimme surffikaupasta makeet pipot talveksi, ne olivat alennuksessa ja saimme ne puoleen hintaan. Viela pitaisi loytaa takki, ja uusi syys/talvilook on valmis! Illalla viela varjasimme toistemme hiukset, ja olen edelleen blondi, mutta ilman juurikasvua!

1. huhtikuuta

2008-04-03T12:43:00.002+13:00

Huhtikuun ensimmainen tuoksui syksyiselta. Ilma oli kirpea ja tuuli varisteli lehtia puista. Sen lisaksi mulla oli tunne, etta jotain pitaisi tapahtua juuri sina paivana. Ahkeran miettimisen tuloksena muistin, etta mun alkuperainen paluulippu oli juuri huhtikuun ensimmaiselle paivalle, ja jos olisin pitaytynyt alkuperaisessa suunnitelmassa, istuisin lentokoneessa matkalla Eurooppaan.

Koko ajatus tuntuu omituiselta. Kuusi kuukautta taalla on mennyt nopeasti, ja viela on niin paljon nahtavaa ja koettavaa. Paluulippu on nyt siirretty kuusi kuukautta eteenpain, jotta mulle jaa aikaa tehda toita, saastaa rahaa, ja matkustaa pitkinpoikin etelasaarta vuorille, vuonoille ja myrskyiselle lansirannikolle. Ei Uudesta-Seelannista voi lahtea nakematta Fjordlandia ja Mt Cookia!

Talla viikolla omat kossimailani saapuivat vihdoin ja viimein Saksasta. Molemmat mailat selviytyivat matkan rasituksista ehjina ja jet lagia ei ollut havaittavissa, kun vein ne seuraavana paivana kossihallille pelaamaan liigan ensimmaista kierrosta. Pelaan kakkosdivarissa joukkueemme ykkospelaajana, mika ei ensimmaisen kierroksen perusteella tarjoa suuria haasteita. Voitin oman matsini haviamatta pistettakaan ja joutumatta jattamaan t-pistetta pitkiksi ajoiksi. Tylsaaaaaa... Olin pettynyt, silla toivoin tiukkaa ja tasaista matsia, ja nyt olen heittanyt toivoni loppuliigan osalta. Onneksi taalla liigaa pelataan viikottain, ja se on ohi parissa kuukaudessa. Kun seuraava liiga alkaa, tiedan etsia itselleni joukkueen miesten puolelta, missa vastus on taattua!

Kampalla meilla on taas vilsketta, silla meilla on kaksi vierasta. Mun saksalainen kaveri Kathi ja argentiinalainen poika Marcus majailevat taalla muutaman paivan, kunnes loytavat toita ja omat kampat. Marcus, joka etsii kokin toita, ehti jo tanaan kaymaan tyohaastattelussa keskustan ravintolassa, mika vaikutti lupaavalta. Kathilla tarppasi kanssa, ja han jakaa parturi-kampaamon lentolehtisia parin tunnin ajan lounasaikaan. Ei silla rikastu, mutta onpahan rahaa ruokaan. Mun kampasta on tullut kaikkien saksalaisten reppureissaajien turvapaikka ja tukikohta, silla taalta saa ilmaisen majapaikan ja isosiskomaista opastusta CV:n kirjoittamiseen ja tyonhakuun. Ja mulla on kivaa kun on seuraa!

Töitä, töitä

2008-03-20T19:22:00.002+13:00

Olen nyt tehnyt toita kahdeksan paivaa putkeen, ja huominen on yhdeksas. Tama toki tietaa iloista palkkapaivaa ensi viikolla, mutta kylla ma jo tarvitsen vapaa-paivan! Vapaapaiva osuu lauantaille, mika on erityisen kivaa! Lauantain kuuluu olla vapaa, ja silloin pitaa ehtia vaikka mita. Pitaa nukkua pitkaan, syoda kunnon aamiainen, lukea kirjaa ja harhailla kaupungilla paamaaratta, selata lapi levykaupan alehylly ja vaikka mita muuta. Ihan jarkeviakin juttuja kuten tyonhaku on listalla, silla vielakaan ei ole tarpannyt.

Toissa menee hyvin, vaikka se ei mikaan unelmatyo olekaan. Olen suurimman osan ajasta kassalla, koska olen siina hommassa nopea, tehokas ja taman lisaksi jaksan viela hymyilla asiakkaille. Viimeaikoina asiakkaat ovat alkaneet kyselemaan, olenko Irlannista, mika on omituista, silla ei kai Uudessa-Seelannissa pitaisi alkaa kuulostamaan irlantilaiselta? Ehka mun aksentti vain kuulostaa sen verran eksoottiselta, etta ensimmainen arvaus on Irlanti.

Olin oikeassa, kun arvelin etta suurin osa asiakkaistamme on turisteja. Kaikkein useimmat ovat Australiasta, ja yksi nainen suuttui minulle kun kahvilassa ei voinut maksaa aussirahalla. Monella tuntuu olevan sellainen kuvitelma, etta Seelanti on Australian pikkuveli, jolla ei ole omaa rahaa taikka identiteettia. Varmaan taman vuoksi uusi-seelantilaiset koettavat kovasti tuoda esille omaa kulttuuriaan ja erilaisuuttaan. Itseasiassa se muistuttaa kovasti suomalaisuutta; mehan rakastamme kertoa ulkomaalaisille saunoista jarvien rannoilla, helmikuun auringossa kimaltavista lumihangista ja Lapin yottomasta yosta. Kai se on pienen kansakunnan ominaisuus. Uusi-Seelantilaisia on viela vahemman kuin suomalaisia: vain reilut nelja miljoonaa.

Eilen kavin pelaamassa kossia seuraillassa. Hallilla on viela suhteellisen hiljaista, koska on kesa ja ihmiset ovat mieluummin nauttimassa aurinkoisesta saasta. Mulla on nyt omat varusteet, jotka sain Samilta Aucklandista. Omat mailat ovat matkalla tanne Saksasta, jonne ne jatin syyskuussa. Pelasin reilut pari tuntia, ja voitin kaikki nelja, joita vastaan pelasin! Huhtikuussa alan pelaamaan interclub-liigaa kakkosjoukkueen ykkospelaajana. Taman korkeammalle mua ei kuulemma voinut rankkaamattomana pelaajana sijoittaa. Hallilla epaillaan, etta en saa tarpeeksi vastusta tuolla paikalla, mutta en osaa itse arvioida mille paikalle kuuluisin, kun en tieda paikallisten pelaajien tasoa. Uudessa-Seelannissahan on maailman huippuja, joten kylla taalla tiedetaan, miten kossia pelataan! Ma vaan haluan pitaa hauskaa ja pelata hyvia matseja!

Hallilta tullessa sattui hassu juttu. Meille oli ilmaantunut nelja tsekkilaista vierasta (yksi kamppiksista on tsekki) ja kavi ilmi, etta yksi heista on opiskellut samassa koulussa kuin mina! Han oli opiskellut Mikkelin ammattikorkeakoulussa Pieksamaella metsataloutta! Taman lisaksi saksalaisen kamppiksen sisko opiskelee samassa koulussa kuin Kapu, nimittain Jyvaskylan yliopistossa! Maailma on pieni paikka... :)

Squash in Chch

2008-03-12T21:48:00.004+13:00

In the picture you can see my new squash club! It's simply been named "Christchurch Squash Club", and yes, it's the one where the World Masters Championships take place in October.

I went to the club today for the first time. It was club night, and I thought it would be the right time to go and have a look around. That's what I did in Stuttgart, and because it worked out really well there, I decided to give it a shot here too.

It turns out, that the club is really nice. They have five courts with a glass back wall, and even though I don't have any equipment yet, I couldn't resist trying the courts with a racket I borrowed from one of the members. I liked the club; the courts are good and the people there were very welcoming! I of course joined the club and will start playing again! Sami, who's moving to Finland with Enni for the summer, has sent me his racket and squash bag from Auckland, and I should get them tomorrow or the day after tomorrow. Then I'm all set and ready to make the kiwis sniff the corners :)

For those of you who are coming here to take part in the tournament I'd like to give a couple useful links: the first one is the club's homepage (http://www.christchurchsquash.co.nz), which I hope they update soon. Because they have only five courts, matches are also being played at two other clubs that are a bit further away from the city centre. The official web page for the tournament is http://www.worldmasterssquash.com, and there's already a list of entrants, so you can check who'll be playing in the same age group as you! Most of the entrants at the moment are from NZ and Oz, but there were quite a few Finns too, amongst them Jussi and Pepe! I'm looking forward to meet you here, and I promise to send you information about the golf courses in Chch! There seems to be many, I can tell you that much!

Having been here in NZ for five months I can only recommend it as a travel destination, and being able to combine squash and travel should be enough reason to book a ticket! (Should I get a job in marketing??)

Jaarittelua

2008-03-04T22:07:00.005+13:00

Taalla etelassa saa on yhtakkia muuttunut kylmaksi, minka toivon olevan valiaikaista. Lampotila tippui parin paivan aikana reilusta kahdestakymmenesta asteesta kahteentoista, ja muutoksen akkinaisyys ei antanut minulle aikaa valmistautua millaan tavalla. Mulla on yksi pitkahihainen paita ja ohut goretex-takki, seka farkut. Yolla lampotila putoaa viela alemmaksi, mika tarkoittaa sita, etta villasukat on kovassa kaytossa (terkkuja mummille!).

Uuden-Seelannin talot ovat hataria. Seinat ovat ohuet ja ikkunat yksilasiset. Lampotila sisalla on siis sama kuin ulkona, ja kosteus hiipii sisalle ja saa olon tuntumaan viluiselta. Siksi onkin ihan mahtavaa, etta meilla on olohuoneessa takka! Viritimme siihen tanaan tulet polttaen vajasta loytyneita tarpeettomannakoisia puita, ja kaperryimme sohville katsomaan telkkaria ja juomaan kaakaota. Taman lisaksi mulla on omassa huoneessa piskuinen sahkolammitin, joka on kokoonsa nahden yllattavan tehokas! Olen testikayttanyt sita pienella teholla, ja huone lampiaa hetkessa! Uskon kuitenkin, ettei kesa viela ole ohi, ja taman hetkinen saa on vain loppukesan oikuttelua. Talvea varten minulla on myos sahkopeitto, minka uskon olevan kuumavesipullon paivitetty muoto. En ole viela testannut sita, silla keskuslammitykseen tottuneena takalaiset lammitysratkaisut tuntuvat vierailta. Tuntuu hullulta, etta jokainen huone on lammitettava erikseen, mutta taloa ei ole rakennettu niin, etta lampo pysyisi sisalla. Kunhan mut palkataan insinooritoimistoon, teen asialle jotain. Mulla on paljon hyvia ideoita, mutta saastan teidat kuulemasta insinoorijaarittelua, silla se kiinnostaa vain muita insinooreja jos heitakaan.

Eilen huomasin puutarhassamme kissan, ja menin tekemaan tuttavuutta sen kanssa. Mulla on iso ikava Zeus-kissaa, ja ajattelin etta saan tasta otuksesta korvikkeen. Se on kai naapurin kissa, silla se on ihan liian hyvakuntoisen nakoinen ollakseen kulkukissa. Otin siita kuvan, koska kissat on kivoja. Ottaessani kuvaa loysin puutarhastamme tomaatteja, jotka joku on istuttanut, mutta jotka ovat hukkuneet sekalaisen ja villin kasviston sekaan. Valitettavasti kellaan meista ei ole suurta intoa puutarhanhoitoon, eika viidakkoa muistuttava olemus rohkaise ketaan aloittamaan sen raivaamista.

Elämää Kirkonkylällä

2008-02-29T22:51:00.002+13:00

Terveiset äitille, joka keksi että Christchurchin voi suomentaa Kirkonkyläksi. Parhaat ratkaisut ovat usein yksinkertaisia!

Elämä on asettunut rauhallisiin uomiinsa muuton ja töiden aloittamisen jälkeen. Raadan kahvilassa pitkää päivää huonolla palkalla, mutta en tahdo valittaa, sillä saanhan olla Uudessa-Seelannissa! Yritän etsiä parempaa työpaikkaa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Työkokemuksen puute vaikeuttaa insinöörin töiden saamista. Jatkan kuitenkin yrittämistä; ulkomaan työkokemus näyttäisi hyvältä CV:ssä!

Talo johon muutin on osoittautunut tosi kivaksi! Meitä on täällä viisi, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Kaikki kämppikset ovat kivoja ja meistä on jo tullut hyviä kavereita! Kaikki vieraat, joita yhtenä iltana oli peräti seitsemän, ovat lähteneet, ja nyt talo tuntuu ihmeen hiljaiselta. On hauskaa jakaa talo kavereiden kanssa; aina on seuraa, ja jos haluaa omaa rauhaa voi vetäytyä omaan huoneeseen ja sulkea oven perässään. Parasta tässä paikassa on halpa vuokra, johon kuitenkin sisältyy ihan kaikki. Meillä on pesukone, telkkari, DVD-soitin, hyvin varusteltu keittiö ja kaksi polkupyörää joita voi käyttää. Vuokraan kuuluu myös netti, ja toissapäivänä ostin uuden läppärin jotta voin hyödyntää sitä! Asensin itselleni ääkköset, ja uusseelantilaiseen näppäimistöön tottuneena koetan muistaa käyttää niitä :)

Tänään mulla oli vapaapäivä töistä. Päätin viettää laiskan päivän ja olla tekemättä mitään erityistä. Olen lukenut kirjaa ja näpertänyt tietokoneen parissa, sillä siinä on vielä uutuudenviehätystä. Kävin kämppikseni Rossin kanssa lähiostarilla, ja ostin kaikkea mitä ruokakomerosta tulee löytyä. Uuteen paikkaan muuttamisessa on aina se tuskastuttava osa, että kaapista puuttuu ruoanlaiton perustarvikkeet. Sitä alkaa kokata, ja huomaa ettei ole suolaa eikä pippuria öljystä puhumattakaan. Ostin myös purkinavaajan.

Kävin paikallisella kössihallilla, mutta se vissiitti ei tuottanut toivotunlaista tulosta. Olisin halunnut liittyä jäseneksi ja kysyä jos voisin pelata liigaa, mutta en edes päässyt sisään, sillä ovi oli lukittu. Päästäkseen hallille tarvitsee avainkortin, joka myönnetään vain jäsenille. Koputtelin oveen, mutta kukaan ei avannut. Kuulin tutun kössipallon mätkeen seinää vasten ja se vähän kirpaisi, kun ei itse pääse pelaamaan. Koetan onneani uudelleen keskiviikkona. Katsoin netistä että silloin on seurailta, ja se voisi olla hyvä aika ryskyttää ovea niin pitkään kunnes joku avaa. Lähetin viikko sitten sähköpostia nettisivuilla mainittuun osoitteeseen, mutta sieltä ei ole vastattu. On todella turhauttavaa ettei pääse kössäämään. Kun seuraavan kerran pääsen kentälle mut on raahattava sieltä väkisin pois!

From Auckland to Christchurch in three weeks

2008-02-24T15:27:00.002+13:00

Life is the thing that happens to you while you're busy making other plans. That quote is printed on my flight ticket, and I like it!

For the past three weeks my life has been full of changes, which of course is something you expect when you're travelling. Changes make life interesting, though I sometimes miss the routines of "normal" life.

I left Auckland to go travelling with my friend. I wanted to go to South Island and he wanted to go tramping, so we combined these two things and went tramping on the way to South Island. We headed to the mountains in Tongariro National Park, where we did a three day tramp that took us on top of a volcano and around the mountain that played the role of Mt Doom in Lord Of The Rings movies. Standing on top of that volcano, my legs shaking from exhaustion after climbing a steep rocky cliff, is one of my favourite NZ experiences. Having to make all that effort made me appreciate the magnificient view even more!

The crater

From the mountains we headed to Wellington and took the ferry to South Island. I couldn't go tramping to Abel Tasman National Park because of the really painful blisters I had, and I spent the next week working on a vineyard. After my friend had finished the tramp there, we met again in Kaikoura and hitchhiked to Christchurch, where I now am.

A seal in Kaikoura

Christchurch is a really nice city; it's green and it has a nice relaxed atmosphere without being boring. The only negative thing I can come up with is that it's very difficult to type "Christchurch" fast and get it right. I have to check the spelling and usually add an h or a c :)

The Southern Alps

In fact, I like Christchurch so much, that I've decided to stay here. I have rented a room, got a job and I even have a library card, of which I'm very proud. The library card makes me feel like I really lived here, and I like that feeling. Yesterday I went to the library and loaned two books.

The room I rented is in a house which I share with four other travellers. The funny thing is, that we're all from different countries! My room is nice and fully furnished, but for some reason the walls are painted yellow. I want to decorate it a bit, and I was thinking that a computer would look nice in there. I will also buy a plant. For a couple of days the house will be full of life; we have three Argentinian guests and my two German friends are arriving today!

Our house

My new job is in Cathedral Cafe, and as the name implies, it's in the cathedral that's located in the middle of the city. It's the most famous building in Christchurch and also one of the main tourist attractions, so I guess that most of our customers (if not all) are tourists. There's a gift shop too, so after visiting the cathedral everyone can buy a fridge magnet and have a cup of coffee.

I start in my job tomorrow, and I'll be serving tables and washing dishes. I'm looking for an engineering job all the time, so that I'd get experience and of course enough money to make a trip to Australia!

Christchurch

2008-02-19T16:06:00.003+13:00

No jo on nimi kaupungille keksitty. Sanassa on kolme ch:ta, eika sita voi lausua suomeksi. Nimi onkin kaupungin ainoa heikkous. Christchurch (taas se piti kirjoittaa...) on ehdottomasti kivoin Uuden-Seelannin suurista kaupungeista! Se ei ole niin rahjainen kuin Auckland eika niin tuulinen kuin Wellington. Kaupungissa on paljon kauniita rakennuksia ja patsaita, vihreita puistoja ja sita halkoo joki, jota pitkin vanhanaikaisesti pukeutuneet miehet sauvovat turisteja veneillaan.
Kaupungin kuuluisin paikka ja keskus on Cathedral Square, jonka keskella kohoaa ylla olevassa kuvassa oleva kirkko. Vietimme ensimmaisen paivan heittaytymalla rohkeasti muiden turistien joukkoon ja kayttelimme kameroita ahkerasti. Kavimme myos Botanical Gardenissa, joka oli mahtava vihrea laiska kaupungin sydamessa. Mulla oli jo hieman ikava kaupunkiin, vaikka pidankin luonnosta ja telttailusta. Mieluiten matkaan kauniiden maisemien aareen rauhoittumaan kun silta tuntuu, ja lopun ajan asun elokuvateatterin valittomassa laheisyydessa!

Wizard - paikallinen kylahullu

Koska olemme ravanneet viimeiset kaksi viikkoa paikasta toiseen (noh, Antti ainakin on), paatimme ottaa taalla rennosti ja olla lahtematta mihinkaan. Tama sopi minulle hyvin, silla olenhan uudessa kotikaupungissani ja tottakai paloin halusta tutustua siihen. Samalla voin etsia toita, silla viinitilalla ansaitut muutama sata dollaria eivat riita pitkaan.

Voi myos olla, etten selvia enaa montaa viikkoa ilman kossia. En ole paassyt pelaamaan moneen viikkoon, ja nyt sita vaikeuttaa akuutti rahapula ja se, etta mulla ei ole kenkia, mailoja, saatikka palloa. Kengat jai Aucklandiin ja mailat Saksaan. Ehka loydan toita kossihallilta ja saan pelata ilmaiseksi :)

Taalla on ratikka :)

Aika nettikahvilassa on loppumassa, mutta pyydan viela palvelusta teilta kaikilta. Christchurchille on keksittava lempinimi, silla en millaan jaksa toistaa sita puheessa ja kirjoituksissa. Laittakaa ehdotuksia kommentteihin; parasta ehdotusta ei palkita mutta siita ollaan suuresti kiitollisia!

Etelasaari

2008-02-13T17:36:00.002+13:00

Paasimme etelasaarelle tuulisen ja keikuttavan lauttamatkan jalkeen. Pictoniin tutustuminen jai hyvin vahiin, silla saavuimme sinne illalla, ja oli jo pimeaa. Koska minulta on rahat loppu, suuntasin heti aamusta Blenheimiin tyon hakuun, ja tanaan aloitin viinitilalla. Mun haastava tehtava on leikata pensaista vihreat rypaleet pois ja jattaa sinne tummat (kypsat) rypaleet. Haukaa on, etta tasta hommasta saa enemman rahaa kuin kahvilasta!!

Antti lahti kohti Abel Tasmanin kansallispuistoa ja uutta vaellusta, ja tarkoitus on viela menna yhdessa Christchurchiin, josta Antti lentaa Aucklandiin ja jonne mina jaan kunnollisen tyopaikan hakuun.

Vuoristoseikkailu

2008-02-11T09:50:00.000+13:00

Matkaa on tehty viikko ja olemme selvinneet Wellingtoniin ja nettikahvilaan koneen aarelle. Toimittuani pari paivaa Auckland-oppaana, hyppasimme bussin kyytiin ja saavuimme Taupoon, joka toimi viimeisena kaupunkietappina ennen villia vuoristoseikkailua Tongariro National Parkissa. Ostimme viimeiset retkeilykamat (pipon ja sormikkaat), ja sitten pikkuinen ramiseva bussi ajoi meidat Whakapapa Willageen, josta Tongariro Northern Circuit -vaellusreitti alkoi.

Mt Ngauruhoe

Ensimmaisena paivana meilla oli tulenpalava kiire ehtia ensimmaiselle leirinta-alueelle ennen auringonlaskua, joten painelimme hankalassa maastossa tuhatta ja sataa ja ehdimme kuin ehdimmekin pystyttaa teltan auringonvalossa. Auringon laskettua laskeutui yllemme myos kylmyys; olimmehan kuitenkin aika korkealla, noin tuhanneessa ja kahdessasadassa metrissa. Pistin fleecen paalle ja vedin pipon korville ja kommin makuupussiin nukkumaan.

Auringonlasku vuoristossa

Seuraavan paivan etappi oli rankka, silla vuorossa oli osuus nimelta Alpine Crossing...tama oli koko reitin upein kohta, mutta kiivettyani tulivuorelle kivista rinnetta pitkin polvet naarmuilla 20kg rinkka selassa reidet uupumuksesta taristen, olin jo ihan valmis heittamaan rinkan alas seuraavalta jyrkanteelta ja polttamaan vaelluskengat mahtavassa roviossa. Onneksi nama fiilikset menivat ohi pienella levolla ja myslipatukalla, ja sitten olinkin valmis kiipeamaan seuraavan, ei niin jyrkan, mutta pidemman rinteen.

Ylhaalta oli mahtava nakoala yli koko puiston, ja olimmehan me yhdella tulivuorten valissa sijaitsevalla matalammalla huipulla. Antille tama ei riittanyt, vaan han paatti viela lahtea tulivuoren valloitukseen Mt Tongariron laelle. Mina laskeuduin silla aikaa Emerald Lakeseille ja odottelin siella vuoren valloittajan saapumista ja seuraavalle leiriytymisalueelle matkaamista.

Emerald Lakes

Viimeisena vaelluspaivana urakoimme koko matkan takaisin Whakapapaan. Jalat olivat jumissa edellisen paivan kiipeamisesta ja laskeutumisesta, ja rakot olivat kipeat. Onneksi makia oli enaa vain alkumatkasta, ja viimeinen 16km oli suht tasaista maastoa. Taivalsin koko matkan urheasti mielessani kaupungissa odottavat ihanuudet: sanky, pizza ja kylma kokis. Perilla kantapaista vuoti verta ja nilkutin pikkaisen, mutta rakoista, hiertymista ja paikallisten makaraisten puremista huolimatta vaellus oli mahtava kokemus, ja olo oli kuin voittajalla!

Me & Mt Ruapehu

Tana iltana matka jatkuu lautalla Pictoniin etelasaarelle! Rahat on lopussa, mutta valiako tuolla, silla paasen vihdoin nakemaan etelasaaren maisemat! Mun on etsittava tyo, mutta toiveissa on kiertaa etelasaari ja nahda Fjordland viela tana kesana :)

Suuntana etelä

2008-02-04T22:28:00.000+13:00

Tulevan kolmen viikon ajan en matkusta yksin, sillä Antti saapui tänä aamuna Aucklandin lentokentälle 45 tunnin matkustamisen jälkeen. Kauas on pitkä matka, varsinkin jos lähtee Jyväskylästä.

Aloitimme päivän perinteikkäällä Mt Edenille kiipeämisellä. Vuoren laelta näkee koko kaupungin, ja tuijottelimme näkymää syöden piknik-eväitä. Sieltä suuntasimme kämpälle suunnittelemaan matkaa. Saimme aikaan alustavan matkasuunnitelman ja lähdimme kaupungille hankkimaan varusteita. Antti osti pyyhkeen, shortsit ja flipflopit, ja minä löysin Kathmandun alesta kolme t-paitaa. Kolme hyvännäköistä ja hyvälaatuista t-paitaa kolmella kympillä. Se on 15 euroa! T-paidat olivat ihan järkevä ostos, koska mulla ei ole kuin toppeja, ja vaeltaessa voi olla ihan hyvä että on kangasta suojaamassa olkapäitä rinkan hihnoilta. Ostin kanssa seksikkään otsalampun, etten yöllä kompastu kukkienkastelumatkalla.

Huomenna onkin aika pakata, miettiä matkustuspäivät, ostaa bussiliput ja tehdä kaikki muu mikä on jäänyt tekemättä. Sitten ei muuta kuin rinkka selkään ja matkaan, jälleen kerran kohti uusia seikkailuja. Lähteminen tuntuu taas jännittävältä, mutta samalla myös surulliselta, sillä ehdin kotiutua Aucklandiin näiden reilun kolmen kuukauden aikana. On haikeaa muuttaa pois Samin ja Ennin luota, sillä heidän kanssaan asuminen on ollut viihtyisää ja ennen kaikkea hauskaa! Koetan pitää mielessä, että tulin tänne matkustelemaan, ja lähteminen on olennainen osa matkustelua. Jos ei lähde, ei voi myöskään saapua minnekään :)

Northland Road Trip

2008-01-31T21:20:00.000+13:00

It's over, it's over! I'm talking about my job in the cafe; no more making lattes or cappuccinos or serving them! When I started there, I really liked the job; it was new and (very) different to engineering. After a while it started to repeat itself, which of course made it unbelievably boring.

In the morning people order bagels or bacon and eggs or bacon and eggs on a bagel. Then you repeat all the same questions: "Would you like to have the eggs scrambled, poached or fried?" "What would you like to have with the bagel? Butter, jam and cream cheese?". And it's exactly the same with lunch and dinner. And with the coffees. "Can I please have a dry decaf double shot cappuccino made with trim milk in a mug with cinnamon sprinkles on top? And can I have it extra hot?"

As you probably can read between the lines, I had really had enough and it surely was time to quit. I would have had to quit anyway, because my visa allows me to work for the same employer only for three months (this is to ensure that I don't take the jobs from New Zealanders). Because I now have some money and lots of free time, I decided to rent a car and drive north to Bay of Islands, which was recommended by my friends and my guidebook.

Bay if Islands

I had also planned to drive to Cape Reinga, which is at the northern tip of NZ and where Tasman Sea and Pacific Ocean meet. I didn't get that far, because the turquoise ocean in Bay of Islands was too tempting, and I went sailing instead. The day was sunny and the landscape there is stunningly beautiful, and of course the beautiful coastlines are best seen from a boat. I got to go snorkeling and swimming, and on the way back we saw a shark following the boat.

Big scary cave

On the way back I took another (longer) route through Waipoua Kauri Forest. There's a huge Kauri tree called Te Matua Ngahere (The Father of the Forest), which is estimated to be over 2000 years old. I only stopped there because I was really tired from driving and they sold cold coke. I thought it was extremely stupid to make a big tree a tourist attraction, but it actually is really impressive. It's trunk is over 5m in diameter and it's also really tall. It looks just like any other tree in the pictures, so you have to go and see it yourselves :)

Waiheke Island

2008-01-18T09:42:00.000+13:00

Eilen sattui niin mukavasti, että minulla ja työkaverillani Stellalla oli molemmilla vapaapäivä. Näin kivaa mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä, joten suuntasimme heti aamusta Waiheke Islandille. Meidän mukana oli Stellan veli Adrian, joka vielä vietti kesälomaansa.

Waiheke Island sijaitsee reilun puolen tunnin lauttamatkan päässä Aucklandista. Saari on tunnettu viinitiloistaan, rannoistaan ja kauniista maisemistaan. Koska saari on iso, aioimme vuokrata skootterit ja päristellä niillä ympäriinsä. Emme saaneet skoottereita, koska Adrian oli liian nuori, joten päädyimme vuokraamaan auton, joka loppupeleissä tuli halvemmaksi.

Waiheke

Autolla ajelu oli hauskaa! Olin kuskina, ja oli vekkulia ajaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ajaminen sujui muuten hyvin, mutta joka kerta kun piti näyttää vilkkua, pistin tuulilasinpyyhkijät päälle...en vaan millään oppinut että vilkku on toisella puolella! Tämä oli onneksi kavereista vain hauskaa :)

Kävimme yhdellä lukuisista viinitiloista ottamassa tuntumaa paikallisiin viineihin, jotka olivat tosi hyviä! Sitten aurinko tuli esiin pilvien takaa ja suuntasimme rannalle uimaan. Tällä kertaa otin opikseni ja lotrasin ihan tosissani aurinkorasvan kanssa, enkä palanut! Lounaaksi söimme pizzaa (parasta mitä olen saanut seelannissa tähän mennessä) ja sitten suuntasimmekin jo takaisin satamaan palauttamaan autoa.

Paikallinen taideteos (ehkä)

Töitä on jäljellä reilu viikko, jonka jälkeen olen suunnitellut reissua Paihiaan ja Cape Reingaan, Uuden-Seelannin pohjoiskärkeen. Sitten Antti jo tuleekin tänne ja tiedossa on vaellusreissu (todennäköisesti) Egmontin kansallispuistoon ja random-matkailua eteläsaarella :)

Uusi vuosi

2008-01-04T00:16:00.000+13:00

Tänä vuonna uudenvuoden juhlintaani hillitsi se, että olin koko illan töissä. Juhlan kunniaksi suljimme tuntia normaalia aikaisemmin, eli ilta kymmeneltä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että töistä pääsisi pois kymmeneltä. Vähän ennen kymmentä sisään tuli vielä lauma aasialaisia, jotka saivat kahvinsa lipitettyä vasta yhdeltätoista. Sen jälkeen piti kuskata tiskit keittiöön, pyyhkiä pöydät, mopata lattia ja laittaa kaikki valmiiksi aamuvuoroa varten. Kun tämän teki hiki hatussa ja niska limassa, pääsin lähtemään uudenvuoden viettoon 23:40.

Koska isossa kaupungissa on iso ilotulitus (oletus, joka meni ihan metsään), kiipesin ihastelemaan tätä upeaa näytöstä kaupungin parhaalle paikalle, Mt Edenille. Sami, Enni ja lauma kavereita löysivät minut juuri ennen ilotulituksen alkua, mikä oli tosi kiva, sillä pystyimme yhdessä haukkumaan Aucklandin tarjoaman rakettishown. Yhtään isoa rakettia ei ammuttu, vaan sen sijaan Skytowerista suhisi ilmoille säälitäviä sähikäisiä. No, vaihtuihan se vuosi niinkin, ja päätin ilahduttaa kotiväkeä puheluilla tulevaisuudesta. Meillähän siis vuosi vaihtui 11 tuntia ennemmin kuin Suomessa :) Koska olin vasta päässyt juhlamielelle töissäolon jälkeen, suuntasin innoissani kaupunkiin muiden mukana. Juhlimme aamuneljään sataman baarialueella ja oli kivaa!

Satama - Auckland, City of Sails

Uutena vuotena pitää olla uudet kujeet, joten sanouduin irti kahvilasta. Lopetan työt tämän kuun lopulla ja matkaan sitten eteläsaarelle ilman sen parempaa suunnitelmaa. Saan reissukaverin (Suomesta asti!) kolmeksi viikkoa, ja sen jälkeen onkin varmaan aika hankkia toinen duuni. Olen saanut jo tarpeekseni kahvilasta, joten ajattelin kokeilla taas jotain ihan uutta. Voisin vaikka olla pari viikkoa jollain farmilla tai kansallispuistossa. Tai poimimassa hedelmiä. Tai viinitilalla (koemaistajana, pliis). Olen insinööri sitten joskus myöhemmin!

Christmas on the beach / Joulu rannalla

2007-12-25T11:43:00.000+13:00

Having picnic on a beautiful remote beach is a great way to celebrate Christmas! Me, Sami, Enni and two friends of ours drove outside of Auckland to enjoy the great weather. We found a nice spot to have picnic, and decided to call a random plant a christmas tree. We put some decorations and spray snow on the plant and spread our towels in front of it. Then it was all about having fun: swimming, eating and laughing! In the evening I had to go to work for a few hours. When I came home I noticed that I have sunburns...! First time that happens on Christmas Eve :)

Ei ole ollenkaan hullumpi tapa viettää joulua rannalla! Me ajettiin Samin, Ennin ja erään tuttavapariskunnan kanssa kivalle rannalle vähän Aucklandin ulkopuolelle ja löydettiin sieltä kiva piknikpaikka. Joulutunnelmissa koristelimme jonkin paikallisen horsman joulukoristeilla ja asettelimme lahjat sen juurelle. Oli tosi kiva jouluaatto: uitiin meressä, syötiin eväitä ja pidettiin hauskaa. Illalla mulla oli töitä ja tarjoilin ihmisille kahvia tonttulakki päässä! Kotona huomasin, että poltin itseäni hieman auringossa. Eka kerta kun niin tapahtuu jouluaattona!

Coromandel

2007-12-21T20:47:00.000+13:00

I've been working in a cafe in Auckland for about six or seven weeks now. Even though I like the job, I like traveling more, and when I noticed that I have three days off this week I immediately booked a trip to Coromandel Peninsula. I topped up my bus pass and booked two nights in two different hostels; one in Coromandel Town and one in Whitianga.

The day before I left, I had the evening shift in the cafe from 6pm to 12:30am. I had intended to pack before my shift started, but of course it didn't work out as I planned. We (me, Sami and Enni) were shopping in the city centre and met a Finnish tourist while waiting for the traffic lights to change green. He heard us talking in Finnish and we invited him for a coffee with us, because you seldom meet other Finnish people here.

Hannu was middle aged, had traveled to 50 different countries, but didn't speak many words of English. He looked as much like a tourist as one possibly can and I quickly noticed that we have absolutely nothing in common. (Except that we both like traveling). Enni knew some same people and places as Hannu, and I decided to let her and Sami to do the talking. We ended up taking him up to Mt Eden to see the view and to Mission Bay beach, where we had lunch. Then we took him back to his hostel and came back home, and I had to go to work. So, because I had no time to pack my stuff before the shift started, I packed after work and went to bed around 2am. That's otherwise ok, but I had to get up at 6am to catch the bus, so I was a little bit tired in the morning and slept until we reached Thames, where I had to change to another bus.

The road to Coromandel Town was great. It was narrow and winding, and the scenery was amazing. Coromandel Town wasn't that great; it was a small town that used to be lively during the gold rush a couple of hundred years ago, but now it was inhabited by old fat men who wear vests and have long beards. One day was enough to see it all, and then I continued to Whitianga, where I met my friend Kathi, who is a backpacker from Germany. We went sea kayaking to Cathedral Cove, which is possibly the most photographed place in the whole NZ, and if you look at these photos, maybe you'll understand why!

Cathedral Cove, Whitianga, Coromandel, NZ, Earth.

Same beach, different side.

It was a perfect day; the weather was great and the kayaking was a lot of fun. The scenery was amazingly beautiful; it looks nice in the pictures, but it's even better when you paddle through it. We paddled to a cave and through an archway. On the way back to Hahei Beach we saw dolphins! Wild dolphins! First we saw their fins, and then we started paddling towards them to see them better. We got really close to them and saw them jumping, and one even swam right under our kayak! Unfortunately I don't have any photos, because I was doing the paddling while Kathi was taking the photos.

In the evening we went to the beach near our hostel. We had a bottle of wine and our sleeping bags with us, and we just stayed there chatting and looking at the stars. I thought the day couldn't get any better, but as we were lying on the beach we saw a shooting star! A perfect day and the best day in NZ so far!

Joulukuun kukkia

2007-12-09T20:54:00.000+13:00

Bloggaamiselle on ominaista se, että aina kun aloitat kirjoittamaan uutta blogitekstiä, sulla on mielessä monta hyvää juttua mitkä haluat kertoa ihmisille. Kuitenkin, sillä aikaa kun kirjaudut sisään ja luot uuden tekstipohjan, kaikki se mitä halusit kertoa, yhtäkkiä katoaa päästäsi. Sitten päädyt kirjoittamaan ties mitä liirumlaarumia niiden syvällisten ja maailmaa parantavien ajatusten sijaan.

Eilen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kuvata hieman Mt Edeniä, sillä ikinä ei tule otettua kuvia paikasta jossa asuu. Miettikää nyt, kuinka monella teistä on esimerkiksi kuva Mikkelin tuomiokirkosta? Tai Marskin patsaasta? Oletan nyt tietysti että asutte Mikkelissä. Jos asut jossain muualla, niin muuta Mikkeliin tai vaihtoehtoisesti mieti mistä paikkakuntasi nähtävyydestä sinulla ei ole kuvaa. Matkustellessa sitä nappaa kuvan kaikesta mitä näkee ja kokee, mutta tavallisista jutuista ei ole kuvia. Aion tästä lähtien kunnioittaa enemmän tavallisia juttuja.

Tässä on kuva punaisesta hapsukukasta, joka kasvaa kadun toisella puolella. Kuvan taustalla oleva kämppä on siis se, missä me asutaan. Punainen hapsukukka ei liene kyseisen kasvin virallinen nimi, mutta mielestäni se on hyvin kuvaava. Punainen hapsukukka roikkuu jalkakäytävän päällä ja sutaisen sen tieltäni joka kerta kotoa lähtiessä ja kotiin tullessa. Punainen hapsukukka on tavallinen juttu, ja minä tykkään siitä, koska se on nätti.

Punainen hapsukukka

Täällä on ihan tavallinen juttu, että portinpielessä kasvaa kukkia. Otin kuvausretkelläni tosi monta kukkakuvaa, ja tässä on kaksi niistä.

Vaaleanpunaisliloja portinpielikukkia

Valkoisia portinpielikukkia

Tänään mulla oli vapaapäivä töistä ja nukuin pitkään. Aamiaisen jälkeen lähdimme kirpparille ja kävimme samalla reissulla syömässä intialaista. Sitten näin saksalaista kaveriani keskustassa ja istuimme pitkään kahvilassa. Se, että on töissä kahvilassa ei millään tavalla vähennä mun intoa istuskella kahviloissa. Meillä oli tosi kivaa ja juteltiin niistä ja näistä. Mä myös laastaroin jalkojani, koska uudet kesäkengät hiertää uskomattoman monesta paikasta. Mulla on uudet kesäkengät, koska Adidaksista hajoaa pohjat! Tavatonta ja pöyristyttävää! Ostin addut kaksi vuotta sitten ja nyt ne jo hajoaa! Kyllä 85€ merkkituotteen tulisi kestää pidempään päivittäistäkin käyttöä. No, kahvilassa istuskelun jälkeen menimme elokuviin. Leffa oli loistava, joskin vähän ylipitkä. Suosittelen kovasti, katsokaa ihmeessä Into the Wild, jos sitä esitetään Suomessa.

Leffan jälkeen odottelin bussia ja nappasin kuvan Sky Towerista. Se on Aucklandin maamerkki ja eteläisen pallonpuoliskon korkein rakennus. Se on kanssa yksi niistä jutuista, mistä ei ole tullut otettua kuvaa, vaikka näen sen joka päivä. Se näkyy meidän ovelta, joten ei edes tarvitse vaivautua keskustaan asti töllistelemään kyseistä tornia.

Sky Tower Queen Streetiltä katsottuna

Sky Tower Nelson Streetiltä katsottuna

Lopuksi haluan vielä ilahduttaa teitä kuvalla paikallisista joulukoristeista. Tämä kuva on tavaratalon näyteikkunasta. Mitä siellä tonttujen työpajassa oikein tapahtuukaan?

Tontut hommissa

Arki

2007-11-27T20:41:00.000+13:00

Nyt on koittanut arki tänne toiselle puolelle maailmaa. Mulla on oikein kiva arki: asun kavereiden kämpällä, joten mulla on aina seuraa. Käyn töissä läheisessä kahvilassa, joka on vilkas ja jossa riittää puuhaa. Mulla on hauska harrastus, se on peli nimeltä squash.

Me ollaan käyty pelaamassa kössiä pari kertaa viikossa. Viimeiset kaksi kertaa ollaan pelattu Remuera Rackets Clubilla, joka on paras halli missä ollaan käyty tähän saakka. Siellä on hienot kössikentät, joilla on mukava pelata, ja ulkona on tenniskentät ja palmuja. Siellä on myös sauna, ja epäilen, että jossain on myös uima-allas. Lainasin pari testimailaa, ja jutustelin samalla mukavia pro shopin sedän kanssa. Kävi ilmi, että hän on valmentanut Suomen miesten kössimaajoukkuetta joskus aikaa sitten. Mainitsi Vierumäen ja paljon tuttuja pelaajia ja ihmisiä kössipiireistä. Maailma on pieni paikka. Nyt mulle sähköpostia jos joku muistaa englantilaisen kaverin nimeltä Paul. Sukunimi ehti jo unohtua...

Töissä urakehitykseni on ollut huimaa. Eilen kävin baristakurssin, ja nyt osaan tehdä kaikenmaailman erikoiskahveja ja minulla on siitä oikein todistus. Teen täyttä kuusipäiväistä viikkoa, paitsi tällä viikolla seitsemän päivää, kun lupasin tuurata kaveria (lisää tunteja, lisää rahaa!). Työpäivät ovat aika pitkiä. Tänään tein 9,5h ja lounastauko oli 20 minuuttia. Huomenna ei onneksi ole kuin 6 tuntinen päivä. Töistä saa ilmaisen lounaan (kolme eri vaihtoehtoa) ja niin paljon kahvia kun haluaa. Yleensä ehdin juomaan kahvia vain lounastauolla.

Toinen työpäivä

2007-11-15T12:41:00.000+13:00

Sain kutsun töihin täksi päiväksi, ja tein jo nelituntisen työpäivän. Ja mikä jännä päivä tästä tulikaan! Pääsin kassalle ottamaan vastaan tilauksia ja venkslaamaan rahojen ja pankkikorttien kanssa! Luulin, että mut palkattiin ihan vain tarjoilijaksi, mutta otin ilolla tämän uuden homman vastaan.

Siinä on jotain haastetta, kun ihmiset tilaavat monta asiaa nopeasti ja ne kaikki pitäisi saada tietokoneelle, joka välittää tilauksen baristalle ja kokille. Eli jos mä mokaan, kaikki menee ihan päin mäntyä, koska barista ja kokki toimivat sen perusteella, mitä mä koneelle laitan. Sitten pitää vielä muistaa kysyä, että haluaako rouva vaahtokarkkeja kahvinsa kera ja tuleeko siihen kenties yksi vai kaksi sokeripalaa vaiko ollaanko sitä kenties dieetillä ja halutaan makeutusainetta. Ja herralta pitää tiedustella, että tuleeko paahtoleivän kanssa munia paistettuna vai keitettynä ja ottaako hän yksi vai kaksi siivua pekonia ja haluaako hän pekonin rapeana.

Tämän homman oppimiseen menee vielä aikaa, koska kaikki ruoat ja juomat ja lisukkeet pitää löytää tietokoneelta nopeasti ja pitää muistaa kysyä ja tehdä oikeat jutut. Onneksi EFTPOS- eli pankkikorttisysteemi on helppo. Kortti vain vetäistään lukijan läpi ja asiakas valitsee omalta päätteeltään miltä tilitä maksaa ja sitten näpyttelee tunnuslukunsa. Mitään allekirjoitusta ei tarvitse, ellei kyseessä ole luottokortti. Tämän te kaikki varmasti halusittekin tietää. Lisää näitä juttuja, ja blogilla ei kohta enää ole lukijoita.

Tässä on kuva "mun kahvilasta". Kyltti (Frasers) ei valitettavasti näy kuvassa, mutta kahvila jokatapauksessa on tuossa kulmassa, missä on pöytiä ja tuoleja ulkona. Huomatkaa joulukuusikoristeet katolla! Kahvila on hyvällä paikalla Mt Eden Roadilla ja se on aika kallis. Tervetuloa kahville jos satutte kulkemaan ohi! Täältä saa palvelua myös suomeksi.

Frasers

Eilen kävimme kävelyllä New Marketissa, ja takaisin tullessa päätimme oikaista puiston läpi, koska siellä oli kauniita kukkaistutuksia ja muutenkin niin nättiä. Päätimme ottaa pari valokuvaa, ja kun siinä zoomailimme, emme ollenkaan huomanneet poliisisetää, joka oli ilmestynyt paikalle. Yhtäkkiä vaan kuului "What do you think you are doing here? Eli: Mitä ihmettä luulette tekevänne täällä?". Mä yllättyneenä vastasin "erm...taking photographs... eli: ööö, otetaan valokuvia...". Poliisisetä oli tosi vihainen, ja sanoi että tämä on yksityisalue eikä täällä saa olla. Ulkopuolella on suuri kyltti joka ilmoittaa asiasta! Me (kaksi blondia suomalaistyttöä) varmaan näytettiin tosi vaarallisilta, koska poliisi oli niin virkaintoinen, että saattoi meidät ulos alueelta. Eikä me nähty sitä suurta kylttiä, mistä se puhui. Siellä tosin oli pieni kyltti, mutta se osoitti ihan toiseen suuntaan. Noh, koko hässäkkä oli meistä hauska :) Kotimatkalla, jota emme siis kulkeneet puiston läpi, vaan puiston ympäri, näimme peltohiiren. Kuva on tuossa alla.

Peltohiiri

Ensimmäinen työpäivä

2007-11-13T16:04:00.000+13:00

Ensimmäinen työpäivä on nyt takana. Tein kokonaisen kolmen tunnin vuoron lounasaikaan. Aluksi oli aika hiljaista, joten minulle ehdittiin opettamaan uusia jänniä juttuja. Nyt osaan leikata voista kolmioita ja taitella takeaway pahvilaatikoita. Sain kehuja voin leikkaamisesta: mun paloista tuli kuulemma hienoja, ja suoriuduin tästä hommasta nopeasti ja tehokkaasti. Salaisuus piilee siinä, että uittaa veistä kuumassa vedessä ennen kuin leikkaa voita. En kehdannut kertoa, että meillä kotimaassa on sanonta, että "uppoaa kuin kuuma veitsi voihin". Olisivat voineet vaikka pettyä, kun tämä kikka on ihan yleisesti kaikkien tiedossa. Ajattelin, että olen luonteeltani kuin luotu voikolmioiden leikkaajaksi, sillä tulisin hulluksi jos niistä ei tulisi symmetrisiä ja tasamittaisia. Pilkon jokatapauksessa kaiken samankokoisiksi ja -muotoisiksi paloiksi. Kiitos äiti, että perin tämän sinulta. Nyt siitä on hyötyä :)

En tiedä koska mulla on seuraava työvuoro. En ole vielä tämän viikon työvuorolistalla, joten mulle ilmoitetaan asiasta tekstarilla. Toivottavasti pääsen taas pian töihin; mun työt on niin yksinkertaisia, että töissä olo tuntuu enemmänkin harrastukselta. On mukavaa olla töissä ihmisten parissa. Ne tulevat niin kovin iloisiksi kun saavat ruokaa! Meillä on vain kauniita ruokia. Sellaisia, mihin asetellaan heiniä poikittain tai pirskotetaan pari tilkkaa kastiketta lautasen reunalle. Meillä on myös varsin ihmeellisen nimisiä kahveja. Soijamaitoon tehty vähärasvainen kofeiiniton vaniljamokkalatte vaahtokarkilla.

Uutisia

2007-11-11T09:45:00.000+13:00

Kommenteista päätellen mun kirjoittelu on taas vaihteeksi ollut epäjohdonmukaista. Jätin varmaan jotain oleellista kirjoittamatta jossain vaiheessa. Olen siis takaisin Aucklandissa ja asustelen kahden suomalaiskaverini luona Mt Edenissä. Tämä asetelma tullee pysymään jonkin aikaa, sillä sain toissapäivänä töitä läheisestä kahvilasta! Olen tosi iloinen, olenkin halunnut olla töissä kahvilassa! Mun vaativa tehtävä on kuskata asiakkaille ruokaa tai kahvia tai molempia ja siivota pöydät. Mun mielestä aika hyvin, että työnhaun kolmantena päivänä tärppää. Ja vielä läheltä, mun täytyy kävellä töihin vaivaiset 15 minuuttia! Tämä kuitenkin on 1,3 miljoonan ihmisen kaupunki, eli työpaikka olisi voinut olla kauempanakin.

Hain töitä ihan vain kyselemällä kahviloista ja ravintoloista. Jostain omituisesta syystä täällä halutaan aina töihin joku jolla on kokemusta tarjoilemisesta, mikä on hassua, sillä eihän siinä työssä tarvitse osata kuin hymyillä. Tietty jonkinasteinen englanninkielentaito on oltava. Mulla ei tietysti ole minkäänlaista kokemusta kahviloissa tai ravintoloissa työskentelemisestä, mutta eihän ne sitä täällä tiedä :)

Tämä kyseinen kahvila oli viimeinen mistä kysyin sinä päivänä. En aluksi edes ajatellut kysyä, sillä mulla oli ihan luottavainen olo parin muun paikan suhteen, missä mun yhteystiedot oli otettu ylös. Päätin kuitenkin vielä käydä tässä kahvilassa, kun se jokatapauksessa oli ainoa mistä en ollut vielä kysynyt. Paikan pomo kysyi, että voinko tehdä yhden "koevuoron" jotta he näkevät miten suoriudun duunista, ja minuuttia myöhemmin olin jo essu päällä kuskaamassa latteja ja cappucinoja. Kolmen tunnin jälkeen mulle sanottiin, että voin lopettaa tältä päivältä ja tulla tiistaina takaisin. Nyt mulla siis on työ tammikuun loppuun asti! Helmikuussa lähdemmekin vaeltamaan, todennäköisesti eteläsaarelle, joten hommat on aika hyvin reilassa! Onpahan rahaa ostaa makuupussi ja mitä sitä nyt ikinä vaelluksella tarvitseekaan. Ainakin makuupussin ja suklaakeksejä.

Työtä hakemassa

2007-11-08T19:23:00.000+13:00

Olen metsästänyt duunia kaksi päivää kyseenalaisella menestyksellä. Otin kohderyhmäksi kahvilat, koska olisi kiva olla kahvilassa töissä. Olen kiertänyt kaikki lähialueen kahvilat, joissa tarjotaan eioota. Yhdessä paikassa mun yhteystiedot otettiin ylös, koska saman ketjun toisessa kahvilassa tarvittiin porukkaa, mutta sieltä ei ole vielä kuulunut soittoa. Kävin myös yhdessä kahvilassa, johon soitin lehti-ilmoituksen perusteella, mutta sinne haluttiin joku pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Muutenkin lähes joka paikkaan halutaan koulutettu ja kokenut barista (sellainen joka tekee ammatikseen erikoiskahveja), mutta eikös nyt tuosta ihan hyvin selviäisi insinöörin koulutuksella? Olen minä kahvia keittänyt työpaikassa jos toisessakin.

Tästä lievästi lannistuneena kävin tänään muutamassa hostellissa tsekkaamassa ilmoitustaulut, josko siellä olisi jotain töitä tajolla. Yhteen Kathmandun myymälään etsittiin myyjiä joulukiireiden ajaksi, joten päätin kipaista siellä. Arvatkaa oliko mulla CV mukana? Ei ollut, mutta jätin taas yhteystiedot, jotta herra manager voi soittaa mulle ja sopia ajan haastatteluun. Mun tuurilla se palkkaa jonkun, jota se haastatteli tänään. Mutta nyt olen printannut lisää CV:itä, eli niitä riittää jaella ympäri kaupunkia.

Tänään sattui kaupassa hassu juttu kun olimme ostoksilla. Kävimme suomeksi varsin älykästä keskustelua keksihyllyn luona, ja hämmästyimme kovin kun vieressä seisova kaveri kommentoi meidän juttuja, myöskin suomeksi!! Se oli joku Tomppa, joka oli viereisellä tietyömaalla duunissa. Meni hetki, ennenkuin osattiin vastata Tompalle yhtään mitään. Änkytettiin hetken verran ihan hölmistyneinä. On niin epätodennäköistä törmätä toisiin suomalaisiin Mt Edeniläisen supermarketin keksihyllyllä.

Job hunting

2007-11-07T10:11:00.000+13:00

I called the tax authorities this morning, and I got my tax number, which means...I can start working! Only, I don't have any work, but I can do something about that. So wish me luck in job hunting!

Road Trip

2007-11-05T20:00:00.000+13:00

Ah ja voi, oli niin kivaa matkustella ympari Seelantia! Olispa mulla iso kasa rahaa, jai niin monta mielenkiintoista paikkaa nakematta. Jos jollain on ylimaaraisia setelinippuja, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ottamaan ne vastaan!

Onnistuin Taupossa ollessani ystavystymaan parin saksalaisen tyton kanssa, ja yksi heista sattui omistamaan pakettiauton. Sattumoisin hanen piti palata Aucklandiin hakemaan Seelantiin saapuva poikaystava lentokentalta, joten mina nohevana tyttona pummasin kyydin! Bussipassissa oli juuri sopivasti kredittia, etta paasin Napierista Taupoon, ja vietin siella pari ekstrapaivaa kyytia odotellessa. Olen aika peeaa, ja olisin mielellani jatkanut matkustamista kun kerta paasin reissaamisen makuun, mutta on parempi olla tuhlaamatta kaikkia pennosia.

Oli niin loistavaa palata Taupoon!! Hostellille oli tullut porukka Aucklandilaisia opiskelijoita, ja jarkkasimme spontaanit kemut illaksi! Ei yhtaan haitannut, etta suurin osa opiskelijaporukasta oli poikia, eika sekaan hirveasti harmittanut, etta he sattuivat opiskelemaan retkeilyoppaiksi :) Parikymmenta sporttijabaa ja meidan tyttoporukka! Oli ihan mielettoman hauskaa!

Vasyneina kemuista menimme seuraavana paivana kuumille lahteille, joissa voi istua ja uiskennella kuin kylpylassa. Ero kylpylaan on se, etta kuuma vesi pulppuaa luonnostaan maasta ja laskee lopulta jarveen. Oli vekkulia istua kuumassa "altaassa" ja valilla pulahtaa uimaan kylmaan jarveen! Bikinikausi on siis avattu!

Tanaan ajoimme kaverini kanssa pakulla Aucklandiin. Pysahdyimme matkalla Cambridgessa ja Hamiltonissa. Oli kiva pikku road trip! Autolla on kiva matkustella, kun on vapaa aikatauluista ja voi pysahdella mielenkiintoisissa paikoissa!

Opin seelantislangia: chillaxing = relata. Sweet as!

Napier

2007-11-01T11:25:00.000+13:00

Saa muuttui kertaheitolla paremmaksi kun hyppasin itarannikolle menevaan bussiin. Napier on meren rannalla ja muistuttaa hieman kaikkia muita rantakohteita joissa olen ikina kaynyt. Turisteilta viedaan rahat hinnoittelemalla kaikki ylakanttiin ja trendikkaissa kahviloissa istuu liikaa aurinkoa saaneita keski-ikaisia. Mina nautin kevaisesta auringonpaisteesta lukemalla kirjaa rannalla. Ranta-asusteena tosin oli viela shortsit ja huppari.

Wellington: English edition

2007-10-29T18:47:00.000+13:00

I have to say I like Welly. It's difficult to say why you like some cities more than others, but Welly is a place where I would like to stay longer. I think I'll try to find a job here at some point, after I have travelled enough!

I've been here for three days. I stayed the two first nights in a hostel which was full of German teenagers. I stayed in the Harry Potter dorm (!!!) with four guys and one girl, and the room smelled like AXE. Too much AXE. Also, there was a party going on all the time and the rooms were really cold, so now I have moved to another hostel, which is cosy and warm. And it doesn't smell like AXE.

Yesterday I went to Te Papa museum. Both Lonely Planet and G said it's a good place to visit, and I have no reason not to believe them. (I'm happy I bought LP, it has so detailed information). I ended up spending five hours there, and it wasn't enough to see it all. It's a big place, six floors full of interesting information. It's the museum of NZ, so now I know pretty much everything about the country :) Kysykaa multa ihan mita vaan, vastaan ihan mita vaan! That sentence doesn't work in English, does it? Apologies to my international audience, but some things lose their meaning when they are translated.

Today I've been out almost all day. I was in an internet cafe (they have 24/7 net cafes here) and the fire alarm went off. I saw kiwi firemen (or are they called firefighters nowadays? You have to be politically correct...) in action! It was a false alarm, so after standing outside of the cafe for ten minutes or so, we got to go back inside. That's the explanation for the picture in the previous posting, if you were wondering.

I'm staying here for two more nights and then I'll continue to the east coast. I have to figure out how to get there, because I have only three more travel hours left on the bus pass. I don't know whether I should top it up or buy individual bus tickets. If I'm lucky, someone will be going there by car and I can get a ride.

Wellington

2007-10-29T15:04:00.000+13:00

Nyt olen Wellyssa, Uuden-Seelannin paakaupungissa. Olen ollut taalla kaksi paivaa ja buukkasin juuri kaksi paivaa lisaa, koska viihdyn taalla niin hyvin. Welly on mun mielesta paljon kivempi kuin Auckland, jos Seelannin isoja kaupunkeja vertaillaan. Welly on persoonallisempi ja keskusta-alue on kiva. Vaikea kuvailla miksi viihtyy jossain kaupungissa paremmin kuin toisessa, mulla ei loppujen lopuksi ole hajuakaan mista se johtuu!

Olin kaksi ensimmaista yota hostellissa, joka oli taynna saksalaisia teineja. Meidan dormi haisi AXE:lle...se oli muuten Harry Potter-dormi! Hassua, koska luen juuri viimeista Harry Potter kirjaa. Muutenkaan hostelli ei ollut kiva, siella oli kylma ja bileet jatkuvasti kaynnissa. Nyt siis buukkasin kaksi yota toisesta hostellista, joka on tosi kodikas ja lammin. Mikaan ei ole niin kamalaa kuin kylma kamppa.

Mun bloggaamisen keskeytti asken hetkeksi palohalytys!! Olipas jannaa, mutta ajatus katkesi...nappasin kuvan paloautoista :) Mikaan ei palanut, se oli vaara halytys.

Piipaa-autoja

Asken sain tietaa, etta kaveri Suomesta on buukannut lennot Seelantiin ja tulee tanne helmikuussa. Me mennaan yhdessa vaeltamaan! Tosi kiva juttu, yksin ei varmasti tulisi lahdettya pitkalle vaellukselle! Mun pitaa ostaa kaikki vaelluskamat, koska ei mulla ole Suomessakaan kunnollisia. En malta odottaa, ihan mahtavaa menna vaeltamaan ja nahda "vanhoja tuttuja". Se on niin eri asia jutella ihmisille jotka tuntee entuudestaan hyvin, kuin uusille tyypeille, joihin tutustumiseen menee aikaa.

Soitin tanaan mun postipalveluun ja olin saanut postia. Isin lahettamat inssipaperit olivat saapuneet. Kuulostaa tosi vekkulilta, kun uus-seelantilainen sanoo Mikkelin ammattikorkeakoulu! Veronumero ei vielakaan ole tullut, mika harmitti mua hetkellisesti, koska Wellingtonissa on tosi paljon toita tarjolla. Olisin jaanyt tanne duuniin. Nyt kuitenkin paatin, etta lahden takaisin kohti Aucklandia itarannikon kautta. Taalla on niin paljon mahdollisuuksia, ettei oikein tieda mita tekisi! Onneksi mulla on aikaa. Teen niita toita sitten vaikka Aucklandissa...mun pitaa jokatapauksessa menna sinne takaisin, koska osa mun kamoista on siella ja mulla ja Aucklandin kaverilla on yksi projekti meneillaan. Tasta projektista en kuitenkaan kerro enempaa, eli siita on ihan turha udella. Aiti utelee kuitenkin, mutta enpas kerro sullekaan!

Nakymaa merelle

Nakymaa kaupunkiin

Turangi & Palmerston North

2007-10-26T14:14:00.000+13:00

Turangi oli just niin turangi paikka kuin milta se kuulostaa. Menin sinne, koska halusin vuorille Tongariro Crossing -paivavaellukselle. No vuorille ei tientenkaan paassyt saan takia, joten buukkasin vain yhden yon hostellista ja paatin tehda vaihtoehtoisen vaelluksen joenrantaa pitkin. Siina meni yksi kaunis iltapaiva, oli t-paitakeli ja sain hien pintaan kavelemalla reippaasti. Maisemat oli jalleen mahtavat, niiden kuvaileminen jaisi saalittavaksi yritykseksi, joten laitan tahan jalleen pari kuvaa. Turangiin kannattaa menna, jos haluaa vuorille vaeltamaan tai talvella laskettelemaan, mutta kaupunkina se saa jopa Mikkelin tuntumaan vilkkaalta metropolilta.

Joenvarsimaisema (kuvitelkaa tahan joen pauhua ja lintujen laulua)
Tama on yksi Uuden-Seelannin parhaista kalajoista ja siella oli tosi paljon perhokalastajia.

Lambi - niin pehmea ja imukykyinen

Palmerston Northista mulla ei ole mitaan mielenkiintoista sanottavaa. Olen vasynyt ja viettanyt aikaa lukemalla. Energiat alkaa olla lopussa, kun on kokoajan menossa ja tekemassa. Sekin kay voimille, ettei pysy samassa paikassa kauaa. Palmerston on hyva paikka levata, koska taalla ei ole juuri mitaan mita haluaisin tehda. Kaupunki on kuitenkin kivan kokoinen ja taalla on paljon kauppoja, joten olen tehnyt ikkunaostoksia. Nettikahvilan loytaminen oli ekaa kertaa vaikeeta, ja tamakaan paikka ei oikeastaan ole nettikahvila, vaan joku mesta mihin jengi tulee pelaamaan tietokonepeleja. Kaikki mukana olevat kirjat on luettu, joten kipaisin kirjakaupan kautta ostamassa Harry Potterin. Sain 5$ opiskelija-alennusta, which was nice!

Ai niin, laitan viela kuvia matkalta Turangista Palmerston Northiin. Taa on ihan varmasti maailman kaunein maa! Sanon nain, vaikka olen ollut taalla vasta kaksi viikkoa, enka ole edes nahnyt etelasaarta, joka kuulemma on se kauniimpi saari.

Mt Ngauruhoe a.k.a Mt Doom (Tuomiovuori)

Ei, en nahnyt hobitteja enka orkkeja. Ei entteja eika haltioita. Ei edes kaapioita!

Mt Ruapehu, joka purkautui kolmisen viikkoa sitten.

Taupo

2007-10-23T12:36:00.001+13:00

Olen Taupo-nimisessa kaupungissa. Saavuin tanne eilen ja vuokrasin maastopyoran. Se oli viimeinen, joten valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Pyora oli mulle vahan liian pieni, mutta otin sen silti. Lahdin pyorailemaan kohti Huka Falls-vesiputousta, jonne oli tosi kiva maastopyorareitti joenrantaa myotaillen. Se oli aika haastava reitti, mutkainen ja makinen polku juurakoineen ja kivineen. Mutta nautin siita, oli kiva urheilla ja paatin maastopyorailla useammin!

Huka Falls (10m)

Paluumatkalla kaupunkiin ajoin Taupo Bungyn ohi ja jain katsomaan kun jengi pomppi kuminauha jaloissa alas kohti jokea. Hetken mielijohteesta minakin hyppasin! Se oli kivaa, pelottavaa ja aivan mieletonta! Kiljuin kun putosin kohti jokea ja sitten kuminauha vetkin mua jo takaisin ylos. Sitten tipuin uudestaan ja kiljuin vahan lisaa! Se oli hauskaa, ihan mahtava fiilis! Pudotusta oli 47 metria ja sitten mut noukittiin kumiveneeseen ja vietiin rantaan. Sain hypystani todistuksen ja palkinnoksi shottilasin. Olen jokseenkin ylpea itsestani, mutta ehka mun pitaisi oppia olemaan vahemman spontaani. Spontaanius maksaa mulle paljon rahaa, tassa tapauksessa 99$. Toisaalta siitahan matkustamisessa on kyse, etta saan olla vapaa ja tehda mita haluan! Nautin joka hetkesta!

Taupo Bungy, 47m. And yes, I DID jump :)

Rotorua pictures

2007-10-22T10:08:00.000+13:00

For some reason I couldn't upload my Rotorua pictures yesterday, but here they are now! Rotorua was really interesting place with all the maori culture and geothermal activity. Ok, the whole city smells like a fart, like rotten egg (because of the sulphur), but you get used to it quite soon :)

I visited this place called Te Puia, which had been a maori fortress earlier. There was also the Te Whakarewarewa geyser area, and I saw the biggest geyser on the southern hemisphere. I also saw bubbling mud, but the coolest thing was to see (and hear) the geyser erupt!

Maori house

Bubbling mud

Geyser (on the left)

Just a view from Te Whakarewarewa

Some other stuff I did in Rotorua:

I made a friend; we stayed in the same dorm and talked and talked for hours! I saw my first rugby game, and then I found it so interesting, that I watched another one too! It was the World Cup final and my new friend is from South-Africa!
This morning my phone started beeping, because Kimi won the Formula 1 Championship! I never thought that would happen, but I seem to be really happy about it! Thanks dad, for letting me know! If M in Hong Kong is reading this, I hope you watched the race! It's a good excuse to celebrate, because Finns never win anything or do anything remarkable. Let's have party, what do you say?

Rotorua

2007-10-21T10:18:00.000+13:00

Ensimmainen asia jonka huomaa saavuttaessa Rotoruaan on haju. Haju johtuu maaperasta nousevista rikkikaasuista ja muistuttaa erityisen paljon kananmunapierua. Hajuun kuitenkin tottuu aika nopeasti, koska sita on mahdoton paasta pakoon. Kaupunki vaikuttaa kivalta, se on suurinpiirtein Jyvaskylan kokoinen ja erittain backpacker-orientoitunut. Mun hostelli on mukava ja halpa. Asun kuuden hengen dormissa ja olen saanut sielta kaverin, jonka kanssa ollaan juteltu ummet ja lammet ja parannettu maailmaa.

Eilen kavin Te Puia-nimisessa maorikylassa. Sinne oli 50$ sisaanpaasymaksu, joka vahan kirpaisi, mutta menin silti. Sisaanpaasymaksuun kuului opastettu kierros, maoriesitys ja paasy Te Whakarewarewan geysiralueelle. Taytyy sanoa, etta paikka kylla oli koko rahan arvoinen. Opastetulla kierroksella opin vaikka mita maorien kulttuurista ja esitys jonka naimme oli upea. Siina esiteltiin soturikulttuuria, ja tanssia seka laulua. Mielettoman hienosti toteutettu systeemi, olin niin innoissani, etta unohdin ottaa kuvia! Esityksen jalkeen menin viela katsomaan geysireja ja kuplivia mutalammikoita. Te Whakarewarewassa on etelaisen pallonpuoliskon suurin geysir, joka purkautuessaan jylisi ja syoksi vetta varmaan kymmenen metrin korkeuteen! Koko alue oli mahtava naky, kun kivien valista purkautui hoyrya ja mutalammikot kuplivat vekkulisti.

Te Puiasta lahdin Agrodomeen tavoitteenani laskea maki alas zorbingpallossa, mutta saa oli siihen liian tuulinen. Siella oli mahdollisuus ns. markaan zorbingiin, jossa pallon sisalle laitetaan vetta, mutta jatin sen valiin kun ilma oli niin kylma. Vahan nossoa, mutta olen ollut umpijaassa koko viikon ja siksi liian mukavuudenhaluinen! Taalla ei tosiaan ole lammin, viitisentoista astetta ja tuulee. Villasukat ovat kovassa kaytossa!

Asken katsoimme hostellilla rugbyn MM-finaalin. Olen jo ehtinyt innostua lajista, sita on tosi mielenkiitoista seurata ja toivon etta paasen kokeilemaan sita jossain vaiheessa!

Matka jatkuu

2007-10-19T00:05:00.000+13:00

Ostin hetken mielijohteesta bussipassin ja lähden huomenna Rotoruaan. Suunnitelma on sen jälkeen avoin. Ajelen bussilla :) Sain Uusi-Seelantilaisen pankkikortin, mutta en veronumeroa, joten en vieläkään voi tehdä töitä.

Tänään oli kiva päivä, käytiin katsomassa opiskelijoiden tekemä kokopitkä Bollywoodmusikaali, joka oli riemastuttava! Sen jälkeen käytiin kuuntelemassa jazzia baarissa.

I just bought a bus pass and tomorrow I'm going to Rotorua. I have no plan, so I'm just going to go to different places by bus. I got my NZ bank card, but I still don't have a tax number, so I can't work.

Auckland: Part 2

2007-10-16T19:39:00.000+13:00

There's one fact everybody should know about New Zealand: it rains a lot. It rains often and unexpectedly. There's a significant difference between rains in Finland and in New Zealand: in Finland it rains for two days, whereas in New Zealand it rains for two minutes. For me, this means an increased number of rainbows!

Today and yesterday I've been exploring Auckland. It's a nice city. There's everything, except rye bread. Yesterday I spent the whole day in the city; I found bookshops, nice cafes, and a cafe that was inside a bookshop! I also went to cinema.

Today I decided to go a bit further, and took the ferry to Devonport. It took about ten minutes to get to Devonport, and another ten minutes to climb Mt Victoria! I made two observations; I like high places because of the great views, and English people have named way too many places Victoria. That shows either serious lack of imagination or great respect to their queen. Just an observation, that's all.

Devonport was great! There was a second hand bookshop, which had a great atmosphere, and I decided that there will be a library in my house. There was also a really nice cafe, and I didn't decide that there will be a cafe in my house. I just ate some pie there.

Mt Victoria, Devonport

The view from Mt Victoria

My next destination was Auckland Zoo. What I really should have learned about zoos by now, is that they are always full of kids. Also animals, but you notice the kids more easily. The zoo was small, but I saw kiwi-birds! They were really cute and funny, and a bit clumsy because they don't have wings. I didn't take photos, because I didn't want to disturb them, but I took a picture of these emus.

Emu

A staring competition with a giraffe

Auckland

2007-10-14T15:10:00.000+13:00

Olen ollut Aucklandissa nyt pari päivää. Kun purin rinkan, huomasin, että se mäntti rähjähostellin omistaja Hong Kongissa pölli mun lempi t-paidan pesun yhteydessä. Vitsi että harmittaa. Se paikka oli muutenkin ihan hirveä ja tyyppi lipevä ja epäluotettava. Mulla ei tosiaan ole mitään hyvää sanottavaa Garden Hostelista. Älkää kukaan ikinä menkö sinne! Muutenkin Chunking Mansions oli sellainen paikka, mitä ei voi suositella. Kyllä siellä muutaman yön nukkuu halvalla, mutta päivisin kyllä vältin sinne menemistä kaikin keinoin. Helpottipa avauta tästäkin mieltäpainaneesta asiasta. Ei se paita edes ollut kallis, se oli se musta HM:n t-paita, mikä maksoi kympin. Kapulla on samanlainen vihreä. Mutta se oli tosi mukava ja mä tykkäsin siitä.

Nyt kun olen dissannut Honkkarin hostellia hetken, on luontevaa siirtyä kehumaan Aucklandia. Hostelli on hyvä; mulla on oma single room ja keittiö, kylppäri ja lounge ovat yhteisessä käytössä. Täällä on nettiyhteys ja sain oman (vanhan) läppärin käyttöön. Olen tehnyt normaaleja asioita, kuten pelannut kössiä, kokannut, tiskannut ja pyykännyt. Olen myös onnistunut avaamaan pankkitilin ja hommaamaan Uusi-Seelantilaisen puhelinnumeron. En julkaise sitä tässä, mutta sen saa Kapulta , äitiltä tai iskältä, tai lähettämällä mulle sähköpostia. En ole jaksanut kierrellä kaupungilla olemassa turisti, vaan olen viihtynyt täällä Mt Edenin lähiössä. Huomenna aion olla aktiivisempi ja lähteä katsomaan minkälaisessa paikassa oikeastaan asun. Haluan vielä kertoa kaikille, että ostin teippiä (kolme rullaa), jota olen niin kauan kaivannut. Olen myös teipannut runsaasti.

Näkymää Mt Edenistä

Ammuja

Näkymää kaupungille. Korkea torni on kuuluisa Skytower.

Uusi-Seelanti

2007-10-11T23:53:00.000+13:00

Täällä sitä ollaan, Aucklandissa! Tuntuu hassulta, kun on unelmoinut tänne tulosta niin kauan ja nyt se on totta. Olen toisella puolella maailmaa, ja kuitenkin tuntuu kotoisalta. Kotoisalta, koska täällä on viileää, sataa ja tuulee, eikä kadulla ole tungosta :)

Asustelen ensin vähän aikaa kavereiden luona, ja katsotaan sitten mihin matka jatkuu!

Kuvitusta

2007-10-09T22:40:00.001+13:00

Big Buddha in Lantau island

Temppeli

Nakoala Victoria Peakilta (tata tarkoitin kun puhuin saasteista)

Ladies' Market in Mong Kok

Maisemia

2007-10-09T22:26:00.000+13:00

Tanaan oli ihanan kaunis aurinkoinen paiva, joten lahdin Lamman saarelle, jossa on vaellusreitti. Menin lautalla etelasatamaan ja kavelin sielta pohjoissatamaan. Reitti ei ollut pitka, sen kaveleminen kesti noin 1,5 tuntia. Poltin niskani auringossa, koska unohdin laittaa sinne aurinkovoidetta. Seuraavat kuvat Lamma islandilta, joka on Hong Kongin kolmanneksi suurin saari.

Koska tanaan tuuli hieman, sain napsittua parempia Honkkarikuvia kuin edellisina paivina, jolloin ilmansaasteet huononsivat nakyvyytta ja kuvat olivat kuin sumussa otettuja.

Huhhuijaa

2007-10-09T00:08:00.000+13:00

Tanaan oli rankka paiva. En jaksanut menna Macaoon, vaan menin Centraliin ja ajelin ratikalla. Taalla ratikkaan vaan mennaan sisaan ja maksetaan ulos mennessa. Ratikkamaksu oli 2$, joka on noin 20 senttia. Onhan se vahan kallista, mutta kun kerta taalla ollaan...!

Kun kyllastyin keskustan vilinaan, lahdin bussilla Aberdeeniin, jossa on kalastajakyla ja kelluva ravintola. Se oli Hong Kong Islandin toisella puolella, ja matka kesti pitkaan. Oli kiva istua, kun olin taas vaihteeksi kavellyt aika paljon. Aberdeenissa olin ottamassa valokuvia, ja yhtakkia takaani kuului "Are you from Finland?" Se oli tanskalainen seta joka tunnisti mun pyoreat suomalaiset kasvoni. Juteltiin siina jonkin aikaa, koska lansimaalainen seura on taalla harvinaista. Halusin lahtea katsomaan kelluvaa ravintolaa ja maksoin tadille veneessa 30$ kyydista sinne. Mulla ei ollut hajuakaan, miten sielta paasee pois, muuten kuin uimalla, joten kysyin toiselta eksyneen nakoiselta matkailijalta. Han oli Lebo Etela-Afrikasta, erittain mukava ja erittain homo. Loydettiin ilmainen (!!!) lautta nimelta Jumbo ja lahdettiin sitten etsimaan bussikyytia takaisin kaupunkiin. Lebo lahti ostoksille Causeway Baylle ja mina Centraliin ja Star Ferrylle. Aberdeenissa oli myos suomalaisturisteja, jotka tuli turistibussissa ja oppaan kanssa. Oli vekkulia kuulla suomea Honkkarissa.

En muistanut syoda koko paivana, kun on niin kuuma ettei ole ruokahalua. Alkoi heikottamaan, joten soin Snickersin. Kohta on varmaan etsittava ravintola. En taida huomennakaan menna Macaoon, vaan ehka Lamman saarelle. Saa nahda.

- Kiinalaiset ojentaa kaiken aina kahdella kadella, ja mua alkoi mietityttaa olenko tosi epakohtelias kun annan niille maksun yhdella kadella.
- Jos haluaa lansimaalaista seuraa, sita loytyy Starbucksista. Starbuckseja ja Makkareita on joka kulmassa. En ole kaynyt, olisi surullista tulla tanne asti BigMacille.
- Ravintolassa oli ruokalistalla linnunpesia ja kaarmeita. En syonyt siella. Siella oli myos elavia kaloja akvaariossa, joista olisi voinut valita.
- Torilla myydaan ankanjalkoja ja elavia rapuja. Kanatkin myytiin ennen elavina, mutta ei enaa lintuinfluenssan vuoksi. Kiinalaiset ei usko etta ruoka on tuoretta ellei sita tapeta niiden silmien edessa.
- Kowloonissa ei voi kavella kolmea metria ilman etta joku yrittaa myyda sulle feikkikelloa tai kasilaukkua. Tai raatalin palveluja tai hierontaa. Ne olettaa etta kaikilla lansimaalaisilla on pirusti rahaa.

Tanaan lahden viela Mong Kokiin Night Marketille, vaikka vasyttaa kavely.

Juttuja Honkkarista

2007-10-08T04:22:00.000+13:00

Hong Kong on mahtava, ihan huippu! Joka kulman takaa loytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Tahan mennessa olen kavellyt jalkani rakoille ja polttanut itseni auringossa. Eilen tapasin Gn siskon ja siskontyttaren, jotka olivat luvanneet nayttaa mulle paikkoja. Me tavattiin Kowloonissa ja mentiin Star Ferrylla Centraliin. Sielta menimme toisella lautalla Lantaun saarelle. Toyssyisen bussimatkan jalkeen olimme vuoren huipulla, katsomassa paikallista nahtavyytta Big Buddhaa. Siella oli myos buddhistitemppeli, aivan mieleton ilmestys. Taynna vareja ja koristeita! Ostin Kapulle kiinalaisia juttuja. Takaisin tullessa minut kutsuttiin uusien ystavieni luokse syomaan. Heidan apulaisensa laittoi upean aasialaisen aterian, jonka jalkeen soimme plum puddingia with english custard. Kovin kansainvalista, vai? (vahanko vaikeeta loytaa oikeet merkit kiinalaisesta nappaimistosta...)

Tanaan lahdin ostamaan teippia. Tarvitsen teippia jotta voin teipata juttuja mun muistikirjaan/matkapaivakirjaan. Noh, enhan mina mitaan teippia ostanut. Kavelin kolme tuntia ympari Kowloonia, koska se oli kivaa. Ostin uuden muistikortin kameraan. Oli halpa. Ostin myos lisaa laastaria, koska muumilaastari ei ole tarpeeksi tehokasta. Niin, ja kiinalaista hammastahnaa. Mulle tuli kuuma ja vasy, joten palasin hostellille tuomaan tavaroita ja lepaamaan. Hissi oli mennyt rikki, joten jouduin kavelemaan kuudenteentoista kerrokseen. Vettakaan ei tullut.

En viihtynyt hostellilla, joten lahdin Star Ferrylla Centraliin. Gn sisko soitti ja kysyi haluaisinko nahda. Tapasimme, ja menimme hassulla ratikalla Victoria Peakille. Peak on Hong Kong Islandin korkein huippu, ja rinne jota ratikka kiipesi oli tosi jyrkka. Perilla oli mahtava nakoala keskustaan (Centraliin) ja meren yli Kowloonin puolelle. Valitettavasti ilma ei ollut kirkas, vaan saasteet sumentivat nakymaa. Kavelimme Peakin ympari nk. Peak Trailin, joka on 2,8km pitka. Lamminta oli 34 astetta ja mulla oli jalassa tennarit, koska molemmat sandaalit ovat alkaneet hiertaa. Ne oli kuumat, mutta ainakaan kavely ei sattunut. Vasemmassa jalassa on kolme laastaria ja oikeassa yksi!

Odotimme Peakilla kunnes tuli pimea, ja naimme Hong Kongin yovalaistuksessa. Se on aika uskomaton naky, valoja kaikkialla. Upeeta. Menimme bussilla Centraliin ja tapasimme loput perheenjasenet. Soimme kiinalaista, neljaa eri sorttia, jotka kiinalaiseen tapaan jaoimme. Se on totta, etta kiinalainen ruoka Kiinassa maistuu erilaiselta kuin Suomessa. Illan paatteksi kiitin heita kaikesta, ja palsin hostellille. Hissi toimi ja kraanasta tuli vetta. Hostellin ghanalainen omistaja lainasi mulle lapparia jotta voin surffata. Mukava kaveri.

Hong Kong on ihan mahtava, olen iloinen etta olen taalla kuusi paivaa alkuperaisen kolmen sijaan. Taalla on niin paljon nahtavaa ja koettavaa. Joka kulman takana on jotain kiinnostavaa. Hong Kong on kuuma, kostea, varikas, aanekas, turvallinen, kompakti, mielenkiintoinen ja yllattava. Taalla parjaa hyvin englannilla, vaikka suurin osa ihmisista puhuu kantonin kiinaa. Opasteet ja useat ruokalistat ovat englanniksi. Kulkuvalineet ovat niin halpoja, etta ovat lahes ilmaisia. Octopuskortille voi ladata rahaa ja se kay niin busseissa, lautoissa kuin ratikoissa. Mun hostelli on Chunking Mansoinissa, jolla tuntuu olevan vahan kyseenalainen maine. Vaatii sopivaa asennetta, mutta suosittelen reppureissaajille. Taalla on porukkaa ihan joka lahtoon.

Matkustaminen on tahan asti ollut kivempaa kuin odotinkaan, kannatti lahtea.

Isille tiedoksi, etta Hong Kongin lentokentta oli ennen Kowloonissa, minka takia matkustajista tuntui kuin laskeuduttaisiin keskelle kaupunkia. Nyt se on Lantaun saarella, eli siksi mun laskeutumiskokemus oli erilainen.

Huomenna tai tiistaina ajattelin kayda Macaossa, jos jaksan. Kowloonissa ja Hong Kong Islandillakin on viela nahtavaa!

Hong Kong

2007-10-05T16:12:00.000+13:00

Terkkuja kaikille Honkkarista! Taallakaan ei ole umlauteja, mutta ei anneta sen hairita. Saavuin tanne nelja tuntia sitten ja loysin hostellin. Se on ihan hirvee, mutta itsepahan mina halvimman valitsin! En saanut huonetta, koska sita kaytti viela joku amerikkalaistytto, mutta jatin kamat sinne ja lahdin tutkimaan paikkoja.

Lento meni oikein hyvin, paitsi etta se oli pirun tylsa. 11 tuntia lentokoneessa ja mua ei nukuttanut yhtaan. Katsoin kolme leffaa ja kuuntelin musiikkia. En jaksanut lukea, vaikka mulla oli nelja kirjaa messissa. Mun vieressa istui vanha ja kurttuinen aussimummo, joka jutusteli mukavia. Sitten se nukahti ja nukkui varmaan kahdeksan tuntia putkeen. Lennon loppuvaiheilla tuli puhetta siita, mista ollaan kotoisin ja se oli Sydneysta. Sanoin, etta ma oon todennakoisesti menossa sinne, ja se antoi osoitteensa jos tunnen itseni yksinaiseksi. Sitten se viela lahjoitti mulle kirjansa, josta ei tykannyt. Nyt mulla on sitten viisi kirjaa, joita roudaan ympari maailmaa. Kiva mummo.

Lentokentalta ostin matkustuspassin (Octopuscard) joka on samantyyppinen vempain kuin Helsingin matkakortti. Sita vilautetaan lukijalle, joka automaattisesti veloittaa oikean hinnan. Matkustin bussilla Kowlooniin, jossa mun hostelli sijaitsee, ja loysin sen ensiyrittamalla. Nettikahvilan loytamiseen meni pitempaan. Kavelin varmaan puoli Kowloonia ympari, ja taa kahvila oli samassa rakennuksessa missa mun hostelli. Ma oon niin pro-reissaaja. Oon ottanut tosi paljon kuvia, koska taalla on tosi veikeen nakoista. Laitan niita esille, kunhan loydan usb-piuhan.

Ensivaikutelmia Hong Kongista:
- kuuma ja kostea
- vilkas
- tarvittaessa edullinen
- mielenkiintoinen
- ihan kuin olisi elokuvassa
- kiva olla anonyymi

Isille tiedoksi Honkkariin laskeutumisesta: ensin tuntuu silta etta vuoret riipii lentokoneen pohjaa, niiden yli lennetaan tosi matalalta. Sitten pitkaan nayttaa silta etta laskeuduttaisiin veteen, kiitotie alkaa ihan veden tuntumasta.

Laitelkaa kommentteja, niita on kiva lukea! Oon ihan kuitti, mutta mita kauemmaksi paasen, sita mielenkiintoisemmalta taa seikkailu tuntuu. Nyt vasta alan hahmottaa miten kauas olen menossa, ihan sairaan pitka lento ja olen vasta puolessa matkassa!

Insinoorikommentti: taalla on tosi paljon ilmastointilaitteita. Ne ovat myos tehokkaita.

Esslingen

2007-10-02T05:19:00.001+13:00

Schlossplatz Stuttgart, lamminta reilu parikymmenta astetta.

Eilen kävin pitkästä aikaa Esslingenissä. Se ei ollut muuttunut yhtään, siellä oli tietyökin kesken ihan samassa kohtaa kuin vuosi sitten. Se siitä saksalaisesta tehokkuudesta!
Tässä vaiheessa matkaa näyttää siltä, että en millään ehdi tapaamaan kaikkia kavereita Saksassa. Tarkoitus oli käydä Biberachissa ja Mainzissa, mutta torstaina menenkin suoraan Frankfurtin lentokentälle Stuttgartista. Tämän päivän suunnitelma on pelata kössiä seuraillassa, jonka jälkeen mun vanha liigajoukkue vie mut syömään käsespätzleä. Sen jälkeen mennään Volksfestiin. Huomenna Saksassa on kansallinen vapaapäivä (Saksojen yhdistymisen vuosipäivä tms), joten tänään kaikki lähtevät pitämään hauskaa :)

Stuttgart Open

2007-10-01T05:02:00.000+13:00

Pahoittelen hassua tekstia, mutta nappaimistossa ei ole umlauteja. Tanaan oli kossikisojen finaalipaiva, ja jatkan edelleen hallitsevana Stuttgartin mestarina. Olin kisan ykkossijoitettu, ja paasin suoraan tokalle kierrokselle. Pelasin tuttua junioria vastaan ja voitin 3-0. Lauantain urakka ei ollut ihan talla ohi, vaan piti keskittya voittamaan banketti. Taisin voittaa :) Tanssittiin koko ilta ja paita oli marempi kuin kossipelin jalkeen. Sunnuntain semissa kohtasin oman seuran pelaajan, joka oli treenannut paljon ja kehittynyt viimevuodesta, mutta voitin silti 3-0. Finaalissa pelasin samaa tyttoa vastaan, jolle havisin kaksi vuotta sitten finaalissa (3-2), mutta talla kertaa voitin 3-0. Se ei ollut niin helppoa kuin numeroista voisi paatella, mutta etukenttapeli toimi sairaan hyvin, ja jalatkin olivat heranneet, joten pienella tsemppauksella ja melkein koko katsomon tuella voittoon!

Koska kaikkia ei kiinnosta kossi, kerron myos etta Stuttgartissa olo ei tunnu yhtaan silta etta olisin ulkomailla. Taa on niin tuttu. Taalla on kaverit ja tutut ympyrat, ja saksan puhuminenkin alkaa taas sujua! Taalla vois vaikka isona asua, mutta kaydaan nyt ensin katsomassa millaista muualla on!

Aitille sellaisia terveisia (ja mummolle, mutta se ei tieda mika internet on, saati sitten blogi), etta villasukkia on jo tarvittu. Naissa saksalaisissa taloissa on ihan pirun kylmat lattiat! Saksalaisissa taloissa on myos vessa eri huoneessa kuin kylppari ja jostain syysta taalla kaytetaan kaksiotehanoja, joten mulla menee hirveesti aikaa veden lampotilan saatamiseen. Kylla taas huomaa etta on insinoori koulutukseltaan, surullista :)

Liitan kuvia joskus toiste, nyt syodaan ghanalaista riisikalaruokaa ja sitten katsotaan suomalainen leffa.